lauantai 15. marraskuuta 2014

juoksuviikonloppu(sis rapsan elämäni ekasta aktia cupista)

täällä kirjoitan huippufiiliksissä,hyvin menneen aktia cupin jälkimainingissa..
eilen juoksin uuden ,nyt jo 3:tta kertaa yhteislenkillä olleen naisen kanssa.taas oltiin kaksin liikkeelä,oisko pe ilta vähän hankala aika ihmisille?ihana lenkki tulikin tehtyä ja puhuttua yhdestä jos toisestakin asiasta.eksyttiin kyllä alkuperäisestä reitistä(kaveri oli suunnitellut karttapalvelun kautta)mutta reittejähän löytyy ja juostiin alkuun aikalailla hapottava mäkinen 6km osuus.sitten tehtiin tasaisempi tuttu reitti loppuun ,lopulta 14km.rauhallinen tahti, keski vauhti oli 7.15.
tänään olin ajoissa(no puol ysi)hereillä ja päätin lähteä juoksemaan elämäni ekaa aktia cupin talvisarjan osakilpailua.söin aamupalaa ja touhusin kummipojan kanssa joka tuli kyläilemään siskon ja miehensä mennessä kauppoihin.
sitten kello olikin melkein yksitoista ja lähdin jälki ilmottautumaan.kisatoimisto sijaitsee alle kilsan päässä meiltä.sain numeron 55 ja kasan hakaneuloja numerolapun kiinnittämiseen ajan otto chipin sain myös ja ohjeistuksen sen oikea oppiseen kiinnittämiseen.menin takaisin kotiin ja jännitys alkoi lisääntyä minuutti minuutilta,apua mun eka lappujuoksu!
nappasin banaanin matkalle ja sitä napostellessani kävelin takaisin kisapaikalle.innokasta porukkaa oli juoksemassa spurtteja ja pieniä lämmittelyjä,tunnelma oli jännittynyt ja iloinen.kävin vielä pissalla koululla ennen kuin oli lähdön aika.alexander stubb oli haastattelussa  juuri kun lähdin ulos koululta.en ehtinyt jäädä kuuntelemaan,mutta sen kuulin,että alexander toivotti kaikille hyvää juoksua.kävelin jännitys tärinässä lähtöalueelle koulun sivulle missä alkoi olemaan jo aika paljon porukkaa
.näin mun pitkänmatkan juoksukaverin ja lyöttäydyin hänen ja kaverinsa peesiin.tiesin,että hänellä on parempi 10km aika ja tavoitteena 55min kun mulla enkka 1.03 ja tavoite alle tunti,aattelin,että juoksen jonkin aikaa heidän mukanaan ja hidastan jos ja kun tarvitsee

lähtölaskenta tuli ja lähdettiin juoksemaan,ihan hetken oli ruuhkaa,mutta melko pian päästiin vauhtiin.mulla oli puhelimessa radio  päällä ja toinen kuuloke korvassa ,eli pystyin vähän juttelemaan.mutta juttu ei kulkenut niinkuin yleensä siitä huomas,että oli kovat piipussa.ensimmäiset 2km oli aika hankalia,ajattelin,että eihän tästä tuu mitään kertakaikkiaan.3 ja 4 km kohta tuli ja tuntu jopa hyvältä..4-5km väli oli pitkä huh hei,loiva mäki tuntui tappavalta ja ajattelin että kohta hyydyn.5km tuli ja ennätys ajassa mentiin 28.18 jos oikein kuulin järkkärien huudot.vähän vitosen käännöksen jälkeen sanoin juoksu seuralleni heipat ja jättäydyin kelkasta.oli pakko,että pääsisin maaliin.himmasin vähän tahtia,mutta näin seurueeni selät koko ajan.6-7km oli taas helppoja ja pysyin hyvin rytmissä. yksi juoksija nainen tuli viereeni juoksemaan ja hänen kanssaan juostiin loppuun sanattomasti toisiamme tsempaten.se auttoi kun sain kaverin loppukilsoille,vaikkei puhuttu mitään (kuulokkeet päässä kummallakin)välillä näytin peukkua,kun huomasin että enkka on tulossa!8km kohdalla huomasin,että oli aikaa vielä 14min eli hyvin ehdin!9km kohdalla tuli taas hyytyminen,mutta periksi en antanut uusi juoksutsempparini jaksoi hyvin ja pitäydyin hänen peesissään.loppukiri oli tsempparilla parempi ja tulin 2sekuntia hänen jälkeensä maaliin ajassa 57.38!!!hitto mikä enkka!!yli 5 minuuttia alkusyksyn midnight runista!ekat sanat kun pääsin maaliin oli,MÄ KUOLEN JUST..mut se meni tosi nopeesti puuskuttaessa ohi ja tuli onnellinen olo!wau mä alitin tunnin ajan reilusti vaikka oon juossut marraskuussa jo yli 120km eli paljon enemmän kuin normaalisti puolessa välissä kuuta.mun entinen työkaveri jota oon nähnyt viimeksi ehkä 8vuotta sitten oli kuulut mun nimen ja tuli halaamaan ja onnittelemaan vaikka oli itse juossut 51 minuuttia,onnea hänellekin!koulun ovien edestä bongasin alkumatkan jänikseni joka oli päässyt maaliin vajaa minuutti ennen minua,eli pienestä oli kiinni minun jaksaminen.siinä hänen seurassaan oli muitakin kestävyyttä pintakaasulla juoksusivun tyyppejä ja halailtiin ja onniteltiin toisiamme,ihana tunne!loppumatkan tsemppariani kiitin ja halattiin,hänkin oli tyytyväinen kun oli päässyt minun peesissäni loppuun saakka.
sijoitukseni n40 sarjassa oli 25 ja meitä oli 32 siinä sarjassa,eli en nyt ihan vika ollut ja itseäni lähdin voittamaan ja siinä onnistuin!!
oon leijunut koko päivän ja ollut fiiliksissä!kävin lenkkikaverilla illalla kahdella siiderillä,enkä vieläkään malta mennä nukkumaan..
kai se on kohta annettava periksi ja mentävä kuorsaamaan,mutta ensikussa meen taas aktia cupiin jos vaan oon terve,niin kivaa oli!
hyvää yötä!!

2 kommenttia:

olis mukavaa saada kommentteja!

ei ihan paras syksy, mutta suunta ylöspäin!

moi! Hermoja todellakin koetellaan meikäläisellä.  Koko syksy on ollut repaleista ja tapaturmien ja sairastelun sävyttämää. 16.9 tampereen m...