sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ootko juossut lopella? Haluaisitko? Loppiextreme (arvonta)

Moi! Astuin torstaina naulaan, ja Tampereen countryside maratonin myllyn lenkki jäi minulta väliin. Onneksi Sari sai oppaan ja pääsi juoksemaan maalle teiskoon.
Mun seuraava etappi ja treenin kohde on hcm kokonainen maraton lauantaina 13.8. Onneksi tulehtunut haava jalassa on jo melkein parantunut ja pääsen ensi viikolla jatkamaan treenejä maratonille, kohtahan jo kevennellään.
13.8 on myös Lopella polkujuoksu tapahtuma Loppi extreme.

Loppi Extreme -polkujuoksun Samoojien Kalamajalla 13.8.2016

Puolimaraton maastossa, kokonaisnousu on yli puoli kilometriä LoppiExtreme-logoja alamäkeäkin on yhtä paljon.
Harrastelijasarjan matka on 7,5 km, nousua n.180 metriä.
 
Kuivaa kangas- ja harjumaastoa, vuorotellen loivapiirteisiä vauhdikkaita polkuosuuksia sekä jyrkkiä nousuja laskuja, joissa vaaditaan kuntoa ja varovaisuuttakin. Reitti on hyvin juostava, sillä kivikoita ja jyrkkiä laskuja on vähän. Kengät eivät kastu kuin hiestä ja mahdollisesta sateen aiheuttamasta kosteudesta.
 
Kilpailukeskuksena toimii 70 -vuotias, päivitetty metsäkämppä, Kalamaja. Reitit sijaitsevat  Luutaharjun Samo -luontopolun ja Poronpolun upeimmissa maisemissa Komion luonnonsuojelualueella. Lisänä vielä nostalgisia vanhoja tukinajoreittejä ja vähän uudempiakin.
 
Mä en valitettavasti pääse tonne maratonin takia, mutta haluaisitko sä mennä kaverisi , isän, äidin tai jonkun muun tärkeän  ihmisen kanssa juoksemaan lopelle 21km tai 7.5km? Saatiin takomorunnersille muutama osallistuminen arvottavaksi, ja mä saan kunnian arpoa kaksi mun lukijoille.
Osallistua voit kertomalla viestikenttään kenen kanssa menisit lopelle juoksemaan ja miksi haluaisit sinne mennä. Arvonta suoritetaan jo keskiviikkona 3.8 klo 18.00 , että menijät ehtivät varautumaan lopelle menoon.

Sijainti

Loppi sijaitsee Etelä-Hämeessä maan väestöllisellä ja logistisella keskipistealueella reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Kehä III:lta.

Etäisyydet kuntakeskuksesta

Helsinki 75 km, lentoasema 70 km, Hämeenlinna 50 km, Riihimäki 20 km, Forssa 50 km, Lopen Räyskälän pienlentokenttä 23 km

Nyt kaikki osallistumaan arvontaan jos sinulla on mahdollisuus tuonne mennä. Laita sähköpostiosoitteesi vastaukseesi , että voin ilmoittaa sinulle mahdollisesta voitosta.
Onnea arvontaan!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

lomailua, maratontreeniä ja tuleva opasjuoksu tampereen countryside maratonilla

Moikka!
Keuruun yömaratonin jälkeen oli muutama päivä juoksumotivaatio hukassa, tai en tiedä oliko se hukassa, vai tarvitsiko mun kroppa vaan lepoa. Mentiin keuruulta hartolaan pojan ja miehen kanssa. Mökillä käytiin sauvakävelyllä äidin ja isän kanssa ja rauhaisalla pyörälenkillä pojan ja äidin ja isän kanssa.
Käytiin maanantaina katsomassa enonkoskella vanhainkodissa asuvaa mummoani. Matkaa on sen verran, että minä kävin mummon luona viimeksi viime kesänä. Mummo on ollut tärkeä minulle ja vietin hänen luonaan kesiä koulujen lomilla. Haikeaksi ja vaikeaksikin käymiset tekee mummon dementia.  Hän on samannäköinen, mutta luonteeltaan erilainen, eikä oikein muista meitä. Äitini, tyttärensä hän yleensä muistaa. Mukava oli kuitenkin käydä ja ilo oli selvästi myös mummon puolella, vaikkei hän vierailuamme varmasti enää muistakaan. Poika lauloi mummolle muutaman laulun ja mummo vastavuoroisesti muisteli vanhoja lauluja.
Tiistaina palattiin kotiin ja pestiin pyykkiä. Sain itseni viimein tiistai iltana vähän ennen kymmentä 6km juoksulenkille. Hyvältä tuntui ja oon taas maraton treenissä kiinni.
Seuraava tapahtuma ennen hcm maratonia elokuussa on ensi viikon lauantaina oleva http://juoksemaalla.fi/ Tampereen coyntrysidemaraton. Siellä voi juosta 12km 21.1km ja 42km. Minä menen opasjuoksemaan näkövammaisen kaverini kanssa 12 km myllyn lenkin. Reitti kulkee metsäisiä hiekkateitä, mikä onkin mukavaa vaihtelua asfaltti treeniin. Kerroin enemmän opasjuoksusta ja tähän tapahtumaan menemisestä täällä http://juoksujalkavipattaa.blogspot.fi/2016/06/treenia-janistelya-opasjuoksua-ja.html
Keskiviikkona tehtiin miehen kanssa yhden yön reissu turkuun moottoripyörällä. Siellä sattui olemaan hellekelit, ja oli tosi kiva kävellä ja tutustua kaupunkiin. Viime kerrasta onkin jo mennyt aikaa.
Torstaina tultiin kotiin turusta iltapäivällä ja Illalla oli takomorunners yhteislenkki. Oli tarkoitus juosta 12km, mutta oli kaunis ja mukava ilma ja kiva pikku porukka, eli juostiinkin 15km.
Perjantaina oli lepopäivä, otin rennosti ja söin itsetehtyjä hampurilaisia.
Lauantai aamuna oli vuorossa viimeinen pitempi pitkä lenkki ennen maratonia. Facebookissa parikin kaveria kyseli lenkkiseuraa ja sainkin Tiinan kaveriksi koko matkalle ja Piian 10 km matkalle tikkurilan lähistössä. Lenkki meni mukavasti jutellen ja rauhassa hölkäten.25km ja 3 tuntia. Oikein hyvä treeni.
Illalla oli naapurin juhlat pihalla ja syötiin hyvää marokkolaista ruokaa ja juotiin muutama juoma.
Tänään menin parin ystävän kanssa sauvakävelemään hakunilan urheilupuiston mäkiin. 4km vajaa tunnin lenkki oli tosi kiva ja keli oli aikalailla hikinen. Loppu päivän olenkin ottanut rennosti. Ensi viikolla on viimeinen loma viikko...Mitä ihmettä, olenko muka lomaillut jo 5 viikkoa? Suuria suunnitelmia ei ole, kyllä me jotain keksitään..
Ensi torstaina 28.7 on seuraava takomorunners yhteisenkki  https://www.facebook.com/events/1567132986915374/  tuu mukaan!!
Miten sun kesä on mennyt?
Mä palaan taas!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

ensimmäistä kertaa jäniksenä, keuruun yömaraton 2016

Moikka! Nyt se on tehty,olin jäniksenä ekaa kertaa . Näin painajaisia, joissa en päässyt kunnolla eteenpäin tai juoksin mahdotonta vauhtia...Yhdessä eksyin reitiltä. Mutta viime viikolla alkoi tuntumaan varmalta ja hyvältä idealta. En pelännyt vauhdin olevan liian kova, mun ennätys on 26 min parempi kuin 2.30 loppuaika. Jännitin, osaanko pitää tasaistavauhtia, vai temmonko liian kovaa ja pilaan muiden juoksun.
Lähdettiin perjantaina liikkeelle aamulla. poika 13v hyppäsi makuupussìin ja köytti itsensä vöihin ja jatkoi unia.  Isompi poika jäi kotiin, hänellä kesätyöt jatkuu vielä. Mies ajoi moottoripyörällä ja me pojan kanssa autolla. Käytiin aamiaisella vierumäen matkakeitaassa
. Oli runsas ja maittava aamiainen. Poika hyppäsi prätkän kyytiin ja minä ajelin rauhassa yksikseni muutaman kymmenen kilsaa hartolan mökille.. Mun vanhemmat oli mökillä ja juteltiin ja lepäiltiin heidän seurassaan pari tuntia.  Juotiin  kahvit ja hypättiin kolmestaan autoon ja kohti keuruuta. Mökkipysähdyksellä saatiin katkaistua reilu kolmensadan kilometrin matka kahteen osaan ja yhtäjaksoista istumista ei tullut liian kauaa. Mun piriformis/alaselkä/takapuolenalus jumi ei tykkää istumisesta yhtään. Mies ajoi hartolasta keuruulle ja minä sain istua rauhassa ja lepuutella.
Päästiin hyvissä ajoin perille nyyssäniemen leirintäalueelle. Pientä lisäjännitystä toi leirintäalueen koneiden sekoilu, meidän varausta ei löytynyt ja mökit oli täynnä. Soitteluiden jälkeen saivat järjestettyä meille kuitenkin mökin.
Käytiin syömässä keuruulla ja kurkattiin mistä juoksu illalla starttaisi. Oltaisiin tutustuttu kauniiseen kaupunkiin paremmin, mutta sade koveni, eikä tehnyt mieli ulkoilla ennen juoksua.
Sovittiin treffit takomorunners porukan kanssa klo 19.00 lähtöalueelle. Minä tietysti vähän myöhässä, kun piti käydä ostamassa minigrip pusseja kännykän suojaksi. Porukkaa oli ihan kivasti ja tunnelma odottava, vaikka satoi aikalailla. Miitri ja Henri oli jo paikalla ja moikattiin ja sain numerolaput ja muut tarpeelliset rekvisiitat ja suuntasin tilavasta telttakatoksesta tehtyyn pukuhuoneeseen. Mira oli siellä ja hänen kanssaan kiinniteltiin jänistelyajat selkään ja numerot eteen. Käytiin hakemassa ilmapallot, missä oli ajat ja oltiinkin valmiina lähtöön. Vein tavarat säilytykseen ja päädyin t-paitaan, pitkiin trikoisiin ja lippikseen. Kovin sade helpotti vähän lähdössä ja asetuin aika loppupäähän odottamaan starttia. Alku oli ruuhkainen, mutta vain vähän aikaa. Katsoin suunnosta vauhtia usein, että vauhti pysyisi tasaisena. Juttelin useiden ihmisten kanssa.
Jonkin aikaa juostuamme huomasin , että yksi kympin juoksija  ja yksi puolikkaan juoksija tuli minun tahdissa. Puolikasta juokseva nainen jutteli kanssani ja jossain vaiheessa, sanoin, että minä voin jutella jos hänestä tuntuu vaikealta, ja minä keskityin enemmän yksin puheluun. Kympin juoksija jutteli harvakseltaan, mutta sanoi,että tuntui kivalta kuunnella, onneksi puhuminen yksinkin sujuu minulta...Puolimaraton oli kaksi kierrosta, eli kympin juoksija pääsi hyvin meidän mukana. Tsemppasin ja kehoitin häntä ottamaan loppukirin ja kyllä hän mukavasti ennen meitä pääsikin maaliin.
Jäniksenä olemisessa on monta hyvää puolta, yksi parhaista on  muiden tsemppaaminen ja iloitseminen muiden suorituksista.  Ekan kympin jälkeen jäätiin kaksin puolikkaan juoksijan kanssa, toki muita oli lähellä mutta meidän kanssa ei juossut muita. Tämän espoossa asuvan naisen suunnitelma oli pysyä kymppi
minun mukana ja seuraavan kierroksen pari kilsaa joissa oli melkein ainoat mäet koko reitillä.  Jossain vaiheessa mäkien jälkeen hän sitten jäi ja minusta tuntui tylsältä jättää kaveri yksin, mutta mun oli mentävä tasaista vauhtia.
Sade tiheni loppua kohti, mutta kroppa oli lämmin eikä palellut. Reitti oli kaunis, järvi maisemaa ja mentiin myös läheltä keuruun keskustaa.  Jossain vaiheessa saavutin kahta nuorta naista joita tsemppasin pysymään minun edessä. Loppuun sain heidät vielä tsempattua loppukiriin, itse jouduin vähän hiljentämään, toisten loppukiri meinasi tarttua.  Maalissa olin n. 20 sekuntia nopeammin kuin piti, mutta olin tyytyväinen tasaiseen juoksuuni. suunto ambit 3 toimi loistavasti ja oli helppo seurata vauhtia. Miitri tulosti meille käteen kiinnitettävät kilometriajat, mitkä oli loistavat jänis hommassa.
Tapahtuma oli pienehkö ja mukava. Maalissa olisi saanut keittoa ja päässyt paljuun, mutta minä halusin mökkiin ja suihkuun leirintäalueelle. Ennen lähtöä alueelta kaksi nuorta naista jotka tsemppasin lopussa, kiittivät ja halasivat minua, kuulemma lopun tsemppi oli tärkeää ja oli siivittänyt heidät hyvään loppukiriin. Myös minun kanssa ensimmäiset 13km juossut nainen tuli kiittämään alun tsemppaavasta seurasta. Tuntui mahtavalta!  Just tämän takia halusin kokeilla jänisjuoksua, haluan varmasti uudelleenkin jänikseksi. Keuruulla haluan myös juosta uudelleen, oli kiva tapahtuma ja hyvä reitti.  20.30 lähtöaikakin oli ihan mukava, vaikka aika väsynyt olinkin yöllä sänkyyn kömpiessäni.
Hyvä fiilis jäi. Seuraava tapahtuma on tampereen coyntryside maraton heinäkuun lopussa jonne menen oppaaksi näkövammaiselle Sarille. Elokuun puolessa välissä on hcm ,koko maraton, sinne treenaan nyt.
Miten sun kesä on mennyt? Oletko juossut jäniksen seurassa, tai ollut itse jäniksenä? Mitä tapahtumia sun kesään kuuluu?
Mukavaa viikkoa, mä palaan taas!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

juoksun aloittaminen ja siinä kehittyminen , minun vaiheet sohvalta maratonille

Moi!
Olen nyt touhunnut ton takomorunnersin parissa. Olen sometiimissä ideoimassa arvontoja ja sisältöä yms..Hankin myös erilaisista tapahtumista meille yhteistyökumppaneita. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen yhteislenkki. se vedettiin monella paikkakunnalla samaan aikaan eli su klo 10. Vantaalla oli 6 mun lisäksi. Juoksu meni kivasti ja porukka tuntui viihtyvän. Seuraavat lenkit juostaan eri päivinä, vetäjien mukaan. Vantaan lenkki juostaan vetotreeninä omaan tahtiin 12.7 klo 18.00. Lähde säkin mukaan jos olet täälläpäin.
Takomorunnersin sivuilla on ollut blogikirjoituksia triathlon ja polkujuoksu aloittamisesta ja oli puhetta, että voitais kertoa omasta aloittamisesta ja miten se on sujunut ja edennyt. Minä päätin alkaa purkamaan omaa kehitystä tähän pisteeseen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa aloittaa, enkä minä ole mikään opettaja, mutta ajattelin kertoa miten se on minulla lähtenyt.
Kouluaikana tykkäsin 60 ja 100 m juoksusta ja  pitemmät ei maistuneet, vedin liian kovaa ja katkesin totaalisesti. Pituushyppy oli mulle kaikkein mieluisin laji koulussa, olin siinä melko hyvä. Cooper oli kamalaa , enkä yhtään muista tulosta.
Yhdeksännellä luokalla selkä leikattiin ja urheiluun tuli taukoa. Kun olisin saanut alkaa urheilemaan , mikään ei oikein kiinnostanut. Olen kyllä käynyt salilla, jumpissa, uinut, vesijuossut, kävellyt yms. Mihinkään en ole sen kummemmin hurahtanut ja ne on usein jääneet lyhytaikaisiksi.
Ensimmäiset juoksu yritykset loppui aina siihen, että vedin liian kovaa , enkä jaksanut paria kilsaa pidempää juosta. Noin 10 vuotta sitten aloin laihduttamaan ja aloitin juoksun talvella ja melkein 30 kg ylipainoisena.  Luin jostain ohjeita, että pitää aloittaa pienin askelin ja niin maltoinkin tehdä.  Kävelylenkeillä vedin yhden pylvään välin hölkkäspurtteja 3-8kpl yhtä lenkkiä kohden. Vähitellen pidensin juoksu matkoja ja jossain vaiheessa huomasin hölkkääväni koko tunnin lenkin. Juoksin kolme lenkkiä viikossa 5-9km kerrallaan. Juoksu tuntui kuitenkin vain välttämättömältä laihduttamisessa ja painon pitämisessä kurissa, enkä innostunut siitä kunnolla. Laihduin 27kg puolessa vuodessa ja toki juoksu oli helpompaa kun painoa oli vähemmän. Pari vuotta elin kurinalaisesti, sitten aloin lipsumaan ja juoksukin jäi. Välillä yritin tarttua niskasta kiinni ja aloittaa terveellistä elämää ja liikuntaa, mutta ei se oikein lähtenyt.
Reilu pari vuotta sitten silloin, kun aloitin blogin kirjoittamisen ja elämäntaparemontin niin aloitin taas lenkkeilyn. Aloitettiin naapurin Kairen kanssa Kävelylenkeillä joka toinen päivä. Sitten aloitettiin hölkkäämään 20-45 min joka toinen päivä. Mulla vaan oli niin kiire, että aina piti juosta täysillä ja vetää itsensä piippuun. Kesällä Kairen selkä alkoi temppuilla ja minunkin juoksut epäsäännöllistyi. Pyöräilin ja kävelin kyllä ja juoksinkin vähintään kerran viikossa. En jaksanut juosta yli 11km koska menin niin äärirajoilla, ettei voimat ja kunto riittänyt. Keväällä 2014 juoksin ensimmäisen 10km kisan naisten kympillä helteessä. 1h7 min tuli ennätykseksi.
Tuon kesän jälkeen elokuussa kyselin itselleni etanalenkki kaveria fbn juoksusivuilta. Löysinkin muutaman. Erkku asuu alle kahden kilometrin päässä meiltä ja sovittiin ensimmäiset treffit hänen kanssaan hakunilan urheilukentälle. Tehtiin yhdessä vetoja. Sovittiin myös pitkä lenkki ku-58 yhteislenkille.  Siellä ei ollut muita hitaita tuolloin ja lähdettiin yhdessä taapertamaan. Aluksi hidas n. 7.30 min km vauhti tuntui haastavalta ja yritin pinkoa kovempaa. Erkku kuitenkin piti minut kurissa ja juostiin 19 km rauhassa ja helpolla fiiliksellä. Ihan mahtifiilis! Tuon lenkin jälkeen opin nauttimaan hitaista pitkistä lenkeistä, ehdin ihastella maisemia ja nauttia helposta tunteesta. Kovat lenkitkin alkoi maistumaan, kun ne ei olleet kokoajan pakollisia. Tuona syksynä hurahdin totaalisesti juoksuun. Blogini arkistoista löytyy lisää tuosta ajasta, en sitä sen tarkemmin tarkenna. Elokuussa 2014 midnight runissa juoksin ennätyksen 10km 1h3 min. Aloin treenata monipuolisesti erilaisia juoksutreenejä ja aktiassa paransin joka kuukausi aikaani talven aikana. 56.37 tuli lopulta ennätykseksi.
Viime vuonna siirryin treenaamaan ja kisaamaan puolikkailla. Ensimmäinen puolikas oli hcr toukokuussa 2015. Se meni loistavalla fiiliksellä ja tunteella ja olin tyytyväinen 2.15.57 aikaani. Kesällä fiilikset oli hyvät ja treenit jatkui, osallistuin veikkauksen kisaan ja voitin osallistumisen hcm maratonille. Hupsista! Ei mun pitänyt vielä viime vuonna juosta maratonia. Puolitoista kuukautta aikaa ja paljon lisää ei ollut tehtävissä. 25km lenkki talvelta oli pisin ennen maratonia. Kesällä en juossut yli 22km lenkkiä. Paniikki oli mahtava kun lähdin elokuussa, 25asteen helteessä juoksemaan aiemmin utopialta pitämääni maratonia. Fiilis oli hyvä kokoajan. Juoksin osan Suvin kanssa ja puolet matkasta yksin. Heitin vettä päähän ja otin suolaa, suolakurkkuja urheilujuomaa ja geelejä. Nautin mielettömästä fiiliksestä! Loppuun otin loppukirin ja itkin vuolaasti onnesta olympiastionilla maalissa.4h 53min on ennätys jota lähden tavoittelemaan elokuussa.Kuvahaun tulos haulle juoksujalka vipattaa
Nyt treenit on jatkuneet, juoksin toukokuussa naisten kympillä 10km ennätyksen 54.37 ja kesäkuussa 4 nnen puolimaratonin ja ennätyksen 2h4 min. Nyt olen varma kunnostani ja jaksamisestani ja uskaltauduin ilmoittautua 2.30 jänikseksi keuruun yömaratonille. Eli kyllä nelikymppisenäkin aloittaneena voi kehittyä kunhan muistaa maltin ja rauhallisten lenkkien tärkeyden, aina ei kannata rynnätä täysillä. LEPOPÄIVÄT ja kehonhuolto on tärkeitä ja välillä vaikeaa muistaa ja malttaa kun on hyvä treeni fiilis päällä.Kuvahaun tulos haulle juoksujalka vipattaa Ylipainoisenakin pystyy aloittamaan mutta silloinkin pitää malttaa. Mulle tuli tuolloin alussa plantaarifaskiitti kantapäähän ja se vaikutti siihen juoksuinnostuksen säilymiseen. En malttanut parantaa sitä kunnolla ja loputa meniin melkein kaksi vuotta ennen kuin oireet poistuivat.
Maltti juoksulenkkien määrissä ja vauhdissa on tärkeää. On myös tärkeää muistaa, että kannattaa verrata tuloksiaan vain omiin ja tavoitella  omia ennätyksiä, ei harmitella omaa hitauttaan ja viimeiseksi tulemisiaan. Jos olet juossut omaan tasoosi nähden hyvin, ole tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi! Tottakai toistenkin tuloksia ja treenejä voi seurata, mutta kannattaa muistaa, että kuntoilutasolla pahin ja paras kilpailuvastus olen minä itse.
Toivottavasti saitte tästä tajunnanvirrasta jotain irti, tämä on minun tieni tähän ja ilo ja energisyys on lisääntynyt. tästä on hyvä jatkaa!
Milloin sinä aloitit juoksun, onko ollut vastoinkäymisiä? Mikä kannustaa ja tsemppaa sinua eteenpäin?

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen.  Tiistaina juoksin aamule...