tiistai 30. elokuuta 2016

laiskuutta vai palautumista maratonilta?

Moi! Sateinen syksy on taas täällä. Onneksi väliin mahtuu kauniita ja lämpimiäkin päiviä. Oltiin viikonloppuna hartolan mökillä, ja Rauli myrsky riehui kyllä aikalailla. Sähköt oli poikki 22 tuntia ja iso koivu kaatui pihan poikki , äitini ehti juuri ja juuri alta pois. Onneksi, äitini rakkaita petunioita lukuunottamatta, mitään ei mennyt rikki eikä kukaan loukkantunut.
Syksyn synkkien ilmojen ohella menen itsekin jotenkin matalalentoa. Tai ainakin juoksu tökkii. En tiedä mikä siinä on, mutta ei huvita yhtään. En ole juossut kuin kaksi lenkkiä maratonin jälkeen. Sunnuntaina oli sovittu lenkki, mutta migreeni pilasi sen. Olen kävellyt, sauvakävellyt , venytellyt ja tehnyt hiit treenejä.
Eli en ole ihan laakereillani levännyt. Jotenkin kuitenkin tulee huono omatunto ja tuntuu siltä, että mun pitäis juosta, mutta en viitsi tai saa aikaiseksi.
Olen ajatellut, että kroppa selvästi tarvitsee lepoa, tai ainakin taukoa juoksusta, mutta silti vaikea antaa armoa itselleen. Maraton on kova matka. Mä olen melko hidas ja varmasti tollainen 4h 35 min suoritus rasittaa kroppaa kovastikin. Viime vuonna en antanut itseni levätä, ja mulle tulikin tutuiksi krampit palleassa melkein joka lenkillä, se oli varmasti jo yksi merkki ettei kroppa ollut palautunut.
Juoksin silti ja kaksi viikkoa maratonista juoksin kympin midnight runissa , vaikea ja nihkeä juoksu, juoksin kuitenkin maaliin vaikkakin melko heikolla ajalla. Treenit jatkui ja 2 viikkoa midnigh runista oli tallinnassa puolimaraton. Siellä puristin parin minuutin ennätyksen, mutta palleakrampit kiusasi koko matkan.
1–2 viikkoa: Mieliala on alamaissa Elimistö alkaa palautua monien toimintojen osalta. Muun muassa proteiinisynteesi on pikku hiljaa korjannut lihasvaurioita.
Ehkä vähiten tiedostettu seikka on hermoston palautuminen. Vaikka lihakset alkaisivatkin jo tuntua energisiltä ja kimmoisilta, se ei tarkoita, että koko elimistö olisi täysin toipunut maratonista. Hermosto vaatii pitemmän palautumisajan kuin muut fyysiseen suoritukseen vaikuttavat tekijät.
Myös maratonin jälkeinen henkinen uupumus on tuttu asia. Maalissa juoksijat voivat olla innostuneita ja pohtia uusia haasteita, mutta myöhemmin mieliala voi vajota.
Monet myös haluavat yrittää esimerkiksi puolimaratonia 1–2 viikkoa maratonin jälkeen, koska ”ei tunnu enää missään”. Kokemusten mukaan liian pian juostu uusi kilpailu useimmiten epäonnistuu.

4–6 viikkoa: Elämä voittaa!
Täydellinen palautuminen raskaasta ja pitkästä suorituksesta vie teoriassa jopa reilun kuukauden.
Uusi harjoittelukausi kannattaa aloittaa lihasvireyden palauttamisella. Lihashuolto, jumppa, kevyt voimaharjoittelu ja nopean juoksun palauttaminen luovat valmiuksia tulevalle määrätietoiselle juoksuharjoittelulle.
Uusi kilpailu
Jos haluat pian uudelle maratonille tai lyhyempään kisaan, kaava voisi olla tämä:
1) 1–2 viikkoa täydellistä lepoa.
2) Kaksi viikkoa perusharjoittelua maltillisilla määrillä.
3) 1–2 viikkoa tehokasta harjoittelua, jossa pari tehotreeniä.
4) Viikon palautuminen ja keskittyminen kilpailuun.

Teksti Ari Paunonen  Teksti lainattu juoksija lehden artikkelista http://www.juoksija-lehti.fi/Harjoittelu/Maraton/tabid/3003/ArticleID/81/Default.aspx tuolta.
Eli tuo artikkeli ja monet muutkin samasta asiasta tehdyt vahvistaa ajatuksiani ja helpottaa hyväksymään fiiliksiäni.

Nyt ajattelin antaa kropalle aikaa. Tosin olen taas menossa tallinnaan puolimaratonille. Kuukausi kokonaisesta. Uskon , että se onnistuu hyvin kun olen antanut kehon palautua. Yritän siis antaa armoa itselleni ja mennä kehon mukaan. Kunto on kuitenkin hyvä, eikä se tässä 4 viikossa romahda. En edes makaa laakereillani vaan korvaan juoksua muilla treeneillä.
Kävin viime viikolla hierojalla ja takapuolijumi helpotti aikalailla. Rullailen ja venyttelen ja huollan kehoani. Eiköhän se 21.1 km mene, mutta haaveilemani ennätys ja jopa 2h alitus tuntuu kaukaiselta. Mennään tonnekin siis fiiliksellä, ja yritän nauttia matkasta stressaamatta.
Näillä mennään ja uusi viikko on jo käynnistynyt mukavasti. Hauskaa viikkoa!!
Jos sulla on hyviä palautumis vinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan..

sunnuntai 21. elokuuta 2016

suunto ambit 3 run testissä

Moikka! Täällä taas. Viikko on mennyt levätessä, nivuset on jo ok ja rakkulat alkaa olla myös ok. oikeaan jalkaan on tullut outoa tuntemusta, alkuun nilkkaan ja nyt se on jäänyt jalan ulkosyrjään. Parempi muttei kunnossa. Eilen kävelin 7km. Jalka kiukutteli alussa, mutta turtui sitten ja alkoi tuntumaan normaalilta. Ihanan kaunis ilma ja lämmin! Tänään sauvakävelemään illemmalla. Jospa se tästä lähtisi taas rullaamaan.
Sain testiin suunnon 3 ambit run mittarin. Mä olen tunnetusti totaali pönttö mittareitten ja tekniikan kanssa. Onneksi sain apuja alkuun pääsemisessä suunnon edustajalta hakiessani kelloa. Toki suunnolla on hyvät ohjeet ja huomasin, että aika helppokäyttöinen kello on tälläiselle tumpelollekin. Kello on helppo liittää koneeseen ja move scountista löytyy vaikka mitä. Mä oon niin laiska , että oon käyttänyt kelloa aikalailla perustoiminnoilla ja näytöillä. Mulle on tärkeää, että nään sykkeen, keskivauhdin ja kilsat tai ajan. Kolme näkymää kellotaulussa sopii ja näkyy hyvin. Käytin suuntoa keuruun yömaratonilla  jänishommissa. Se oli tosi hyvä, selkeä ja isohko näyttö toimi hyvin ja näkyi hyvin vaikka satoi kokoajan. Mulla oli entisessä mittarissa erillinen gbs palikka, sitä ei onneksi ole tässä vaan se on näppärästi kellossa mukana. Kello on nätti, ja sitä voi pitää muutenkin kuin urheillessa.

Maratonillakin kello oli hyvä, siitä näki vilkaisulla sen hetkisen vauhdin, niin kuin halusin.Maratonilla en käyttänyt sykevyötä, kaikki ylimääräinen saattaa hangata, eikä se syke ollut tossa niin tärkeä, kun kuitenkin mennään niin äärirajoilla. Treeneissä syke on hyvä nähdä. Lataus onnistuu tietokoneeseen liittämällä ja puhelimen laturista irrotettavaan palikkaan liittämällä johdon. 4.35 kestäneen maratonin jälkeen oli 56 % latausta jäljellä, eli kokoajan ei tarvitse latailla ja riittää mulle hyvin.

 

Yksityiskohdat

JUOKSU JA HARJOITTELU

15 tunnin akkukesto 5 sekunnin GPS-tarkkuudella (1 minuutin tarkkuus: 100 tuntia)
Nopeus, vauhti, matka ja GPS-pohjainen korkeus
Reittinavigointi ja reitti takaisin
Juoksun askeltiheysnäyttö kellossa
Juoksun suoritustason ilmaisin (Firstbeat)**
Intervalliharjoitusten suunnittelu*
Intervalliharjoitukset ääniohjauksella*
Movescount-harjoitusohjelmat kellossasi
Liikuntasuoritukseen perustuva palautumisaika
Pikapalautumistesti ja unenlaatutesti (Firstbeat)**
Yhä useampia ominaisuuksia Suunto Apps -sovellusten ansiosta
Kielet: EN, CS, DA, DE, ES, FI, FR, IT, JA, KO, NL, NO, PL, PT, RU, SV, ZH

Tarkista saatavuus täältä: www.suunto.com/software-updates

Huom! Smart Sensor sykevyö kuuluu vain "HR" malleihin.


YHDISTETTÄVYYS

Lataa ja jaa Movesi välittömästi*
Mukauta kelloasi liikkeellä ollessasi*
Aika ja GPS-satelliittitiedot päivittyvät liikkeellä ollessasi*
Näe tulevat puhelut, tekstiviestit ja push-ilmoitukset kellostasi*
Integrointi Stravan ja TrainingPeaksin kanssa

ELÄVÖITÄ, KOE UUDELLEEN JA JAA

Ota kuvia Movesi aikana, joissa näkyy senhetkinen nopeus, matka ja muita tietoja.*
Tee Movestasi Suunto-elokuva, jossa on 3D-kartta, tietoja ja kuvia*
Jaa kokemuksesi välittömästi sosiaalimediapalveluissa*

*Suunto Movescount App -sovelluksella
**Suunto Smart Sensor -älyanturilla

Huom! Ambit3-kellot eivät ole ANT+™-yhteensopivia (esim. Suunto ANT PODit, Suunto Dual tai Suunto ANT -sykevyö)
 
 
Tossa tietoja suoraan suunnon sivuilta.
 
Mä tykkäsin mittarista tosi paljon ja hankin sen itselleni. Mulle sopivan simppeli ja hyvä. Siitä saa enemmänkin irti kunhan saan aikaiseksi perehtyä kunnolla ja sopii varmasti vaativampaankin makuun, ja taitavammat näpertelijät saa siitä varmasti heti omanlaisemman.Mulle riittää aika perusjutut vielä. Mun mielestä oikein riittävästi asetuksia yms ja paljon saa ladattua lisää. Mä lupaan perehtyä mittariin enemmän ja kerron lisää kokemuksista heti kun on lisää jaettavaa, Olen siis tyytyväinen suunnon omistaja ja suosittelen mittaria muillekin, toimii!
 
Mä palaan taas!


 





 
Stock                            
          
                                                                                                                    
                                                       
                                                                                    
                                                       
                                                       
 

maanantai 15. elokuuta 2016

miniä ja isompaa hcm 2016

Terve! Täällä sitä ollaan väsyneenä ja onnellisena kahden maratonin juoksijana. Sunnuntaina oli viimeinen pitempi lenkki. Vedin takomorunnersin Vantaan lenkin 11.6km.  Oikein kiva porukka ja lenkki.
Ma oli vuorossa aamulenkki Erkun kanssa. Lähdettiin kotoa 6.00 ja 6. 50 olin jo kotona. Rauhallinen ja kiva lenkki n 6km. Noi aamulenkit on mahtavia kaverin kanssa! Yksin on välillä haastavaa motivoida itsensä lenkille.
 
Tiistaina osallistuin juoksuliikkeen treeneihin. Tosi kivat yhteistreenit melko isolla porukalla pirkkolassa. Onnistuin pitämään vauhdit aisoissa ja tunne treenin jälkeen oli hyvä ja pirteä.
Takomorunnersin kehittäjä Miitri teki mulle Takomotraining yrityksensä kautta viiden viikon viimeistelyohjelman maratonille.  Se sopi mulle tosi hyvin, olisin itsekseni treenannut liikaa. 3 lenkkiä viikossa joista yksi pidempi. Tein lisäksi pari kolme kertaa viikossa hiit treenejä ja lihaskuntoa kehon painoilla. Kehonhuoltoa muistin tehdä melko paljon. Viimeinen viikko oli suunniteltukin rauhalliseksi. Yksi lenkki jäi tekemättä , kun kaverin jalka kipeytyi entisestään ja suunniteltu sauvakävelylenkki jäi väliin. Päätin keskittyä kehon huoltoon, rullailuun ja venyttelyihin.
Syöminen oli tärkeässä asemassa. Panostin siihen ,hcr,än huonovointisuuden ja energioiden loppumisen vuoksi. Viimeksi ennen ekaa maratoniakin tankkasin, nyt panostin vielä vähän enemmän siihen.

Pastaa eri muodoissa, täysjyväleipää, ruisleipää, puuroja, monenlaista hiilaripitoista. Pari jäätelöä söin ja pari palaa marjapiirakkaa, muuten panostin ruokaan enkä sokeri herkkuihin. Tuoremehua ja urheilujuomaa join ke-to-pe muuten en mehuja juo. Tietty myös hedelmiä ja kasviksia ja vettä yms söin niin kuin muutenkin, lisäsin vaan rutkasti hiilareita. Perjantaina en enää juomien lisäksi tankannut ja tönkkö olo alkoi normalisoitumaan.
La aamuna lähdettiin miehen kanssa jo aamulla kannustamaan siskon pikkupoikia minimaratonille.Vitsit kun oli kiva tapahtuma! Oli vaan surkea keli kun oltiin eläintarhan kentällä niin ei enää juoksujen jälkeen viitsitty mennä peuhaamaan. Ennen juoksua 7 v taisi käydä kaikissa pisteissä ja keräsi kaikki palkkiot mitä sieltä sai. 10.00 oli pienten alle 5v juoksijoitten lähtö. Mä lähdin siskon ja 1.7v poitsun kanssa kilsan lenkille. Pikkumies oli vähän nuhainen ja väsähti ennen lähtöä. Meillä oli siis nukkuva maratoonari mukana rattaissa. Puolessa välissä reissua ukkeli availi silmiään ja nostettiin uninen miekkonen hölkkäämään (julmaa..) Ihmeissään tuntui olevan, mutta kyllä maaliin päästiin ja mitali tuli pikkumiehen kaulaan.
 
 
 
7v poikakin jaksoi juosta koko matkan ja oli tyytyväinen Jaksamiseensa, ei yleensä tykkää juosta.
 
Oikein onnistunut aamu siis vaikka satoi ja tuuli melko lailla. Mentiin siskolle ja haettiin subit subwaysta. Otin kananrinta subin joka muuten oli toimiva , mutta sipuli ja makeasipulikastike röyhtäytti vielä juoksun aikana. Ei siis sipulia enää 3 tuntia ennen maratonia mulle. Lepäilin hetken ja join vielä kahvit ennen lähtöä kisapaikalle. Jännitys alkoi kuplia vatsanpohjasta, mutta mitään paniikkia ei tullut. Juttelin 5 tunnin jäniksen kanssa junassa kun tunnistettiin maraton säilytys pussukat. Oli mukava turista junamatka niin jännityskään ei päässyt kunnolla päälle. Vein tavarat säilytykseen ja lähdin kohti kisahallia. Näin street teamille menevistä kavereista Suvin ja Sarin. Halaukset ja tsempit ja nokka kohti lähtöä.
 Lähtö tulikin melko nopeasti ja laitoin kuulokkeet korville ja musan soimaan. Suunnon laitoin päälle vasta kun ylitin lähtöviivan, näin pystyisin seuraamaan nettoaikaani. Sateli jonkin verran, välillä kovaa välillä vaan vähän. Fiilis oli tosi hyvä. Hymyilytti. Täällä mä taas olen, Ylittämässä itseäni. Minä joka vajaa kolme vuotta sitten makasin sohvalla ja olin väsynyt enkä jaksanut innostua oikein mistään. Nyt juoksin ja nautin. Otin geelejä 7-10km välein.Urheilujuomaa muutaman kulauksen joka pisteellä ja vettä kippasin puolet päähän ja puolet suuhun. Banaania ja suolakurkkuja otin kaksi kertaa ja tummaa suklaata omasta kätköstä otin pari palaa. Suolaa myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähdin kovempaa kuin piti. Mun piti lähteä 6.30-6.40min km vauhtia, mutta lähdinkin 6.20-6.30. Meni niin kevyesti etten viitsinyt himmata. Pelkäsin kyllä etten jaksa maaliin tolla vauhdilla. Sade loppui ennen kympin kohtaa ja aurinkokin vilahteli. Sää oli loistava juoksuun.
 
 
 
17km kohdalla isäni tuli mun luokse ja tarjosi mehua pullosta. Juoksi mun rinnalla ja tsemppasi. Maistelin mehua pari kulausta ja otin seuraavalla juomapisteellä vain vettä. Juomapisteen lähellä oli äiti, sisko perheineen ja mieheni. Ihana tunne! /v siskonpojalle läpyt ja homma jatkui. Kierrettiin havisamandan kulmillta ja tultiin takaisin toisella puolella tietä ja siellä ne rakkaat taas oli! Huutelin vaan, että meen liian kovaa, mutten voi mitään sille, nyt kulkee. Mies sanoi että anna mennä vaan!! Ja minähän menin hymy huulilla ja musat korvilla. Näin Muutaman kerran katsojien joukossa juoksukaverini  Mirvan joka tsemppasi ihanasti. Selitin hänellekin, että meen liian kovaa, hän vaan näytti, että mee vaan nyt ei höpötetä. Katja kpk 24/7 sivuilta bongasi minut ja juteltiin vähän aikaa, mutta en pystynyt pitkään juttelemaan, sen verran kovaa menin. Katja meni menojaan ja minä jäin jatkamaan omaa menoani. n. 30km kohdilla alkoi hidastumaan. Yritin koventaa vauhtia, mutta ei lähtenyt. Hätäännyin vähän, että tässäkö sitä ollaan, konttaan kohta maaliin. Annoin kuitenkin itselleni armoa ja menin pari kilsaa hiljempaa. Sitten tuntui taas normaalilta ja sain nostettua vauhtia. Taas hymyilytti 34 kilsan kohdalla, mä taidan pystyä tähän! Nautin tunnelmasta ja katselin kanssajuoksijoita. 35-36 kilsan kohdalla jalka kramppasi. pieni tunne ensin takareidessä, sitten kovempi ja tuntui koko reidessä. Hui..mitä nyt.. Suolaa suuhun ja laukka askeleita ja sivu hyppyjä yms. Siinä mä laukkasin baanalla, kuin kankea villivarsa. Mutta hyppelyt ja laukat helpotti kramppeja ja sain ne taka alalle. Näin taas Katjan, hänellä oli vaikeaa ja venytteli jalkojaan. Mirva juoksi finlandiatalon kohdilla mun kanssa ja ihmeteltiin, miten mulla menee näin kovaa. Jatkoin matkaa ja vähän alkoi jaloissa painaa viimeisen kilsan tullessa. Kaarsin stadionille ja poika 17v oli katsomossa ja huuteli mulle sinne sivuun tsemppejä, äiti ja isäkin oli siellä, kiljuin ja itkin!
Tää on kohta ohi. Hillitön loppukiri (ainakin tuntui siltä) ja muutama päänahka vielä ;) Maaliin ja tuuletukset ja kiljunnat! Jippii se oli siinä!!!!! Pysähdin ja jalka kramppasi täysin. koko jalka oli poissa pelistä hypin vaikeasti ensiapu ihmisen luo ja hän vei minut sisälle. Siellä venytettiin jalkaa vasta venytykseen ja vihdoin se hellitti. Kiitin j kävelin takaisin stadionille, vilkutin kannustusjoukoille, kaikki ok! Hain mitalin ja eväät ja nautin ihanasta kahvista! Tavarat kävin hakemassa säilytyksestä ja menin rakkaiden luo. Halit ja onnenkyyneleet. Vitsiläinen, mun aikakin oli parantunut 18 minuuttia! 4.35 on uusi ennätys. Ei helppoa, mutta ei vaikeaakaan. Ihana juoksu, pieniä takaiskuja, mutta ne kuuluu tähän. Tää on mun juttu.
Mä tykkään maratonista vaikka jalat on nyt jäykät, varpaissa on rakkuloita ja nivusissa on nirhaumat vereslihalla. Mä tykkään haastaa itseäni ja nauttia matkasta. Tein mielestäni melko fiksun juoksun. Ei se alku liian kova ollut, kun vain pari kilsaa oli hankalaa pitää sitä yllä. Tunnustelin ja kuulostelin tuntemuksia ja pidin hyvän fiiliksen mukana koko matkan.
Nyt lepoa ja vasta loppuviikosta pientä lenkkiä, olen päättänyt antaa aikaa myös palautumiselle, kuukauden päästä on puolimaratoni tallinnassa. Takomorunnersin seuraava vantaan lenkki on sauvakävelylenkki sunnuntaina klo 17.00. Tulkaa mukaan!! Takomorunnersin sivuilta ja juoksujalka vipattaa fb sivuilta lisätietoa. Nyt meen nukkumaan, huomenna taas arki jatkuu. Ihanaa viikkoa sulle!
 
 
 
 

sunnuntai 7. elokuuta 2016

pientä jännitystä ja viimeisen viikon suunnittelua, hcm 2016

Moi!
Nyt alkaa taas jännittää. Viikon päästä on siis vuoden jännittävin koitos, hcm Helsinki city maraton. Viime vuonna juoksin ekan kerran maratonin, just samaisessa tapahtumassa. http://juoksujalkavipattaa.blogspot.fi/2015/08/arkealomaa-ja-hcm-maratoniin.html tuolta voit kurkata viime vuoden tunnelmia valmistautumisesta.
42km on pitkä matka. Niin pitkä ja pelottavakin, etten pari vuotta sitten olisi uskonut koskaan sitä juoksevani. Nyt olen menossa toiselle kokonaiselle ja jännittää kyllä muttei pelota, ei se matka tapa vaan vauhti. Vauhtia olen yrittänyt miettiä. Viime vuonna juoksin maratonin aikalailla puolimaraton treenin pohjalta. Helmikuussa olin juossut kerran 25km mutta muuten en yli 22km. Hyvin jaksoin, pidin vauhdin rauhallisena ja kun oli eka maraton, ajalla ei ollut väliä vaan maaliin pääsyllä. Haaveilin viiden tunnin alituksesta ja 4.53 oli kyllä tosi hyvä aika mulle tuolloin.



Nyt oon treenannut paljon ja maratonia silmälläpitäen. Olen juossut toukokuussa ja kesäkuussa puolikkaat(enkat kummassakin) ja heinäkuussa jänisjuoksu Keuruulla, siellä en juossut omaa kovaa vaan tasaista hyvää treeni vauhtia. Yhden 25km kilometrin lenkin juoksin Tiinan kanssa pari viikkoa sitten. Muuten olen juossut kesällä 28-55km viikkoja. Olen myös ottanut treeniohjelmaan venyttelyjen lisäksi säännölliset lihaskunto treenit kehonpainoilla. Heikot lihakset aiheuttaa kremppaa sinnetänne. Hiit treenit on nyt tän hetken suosikki treenejä, 4-6 lihaskunto/hyppy/liikkuvuus liikettä 20 sekuntia tms ja 4-5 kertaa sarja.hiki lentää ja tulee tehtyä punnerruksia ja ¨kyykkyjä ja vatsoja. Teen lisäksi jalkatreenejä hyppytreenejä ja muita oman kehon painoilla tehtäviä treenejä.
Olen asettanut tavoitteeksi 4.45 Haaveilen sen alituksestakin hyvänä päivänä. Toki kaikki alle 4.53 on ennätys ja tyytyväinen pitää olla. https://www.mcmillanrunning.com/ olen laskenut tuolla olevalla laskurilla maraton aikaani. kympin ennätyksellä laskuri antoi huiman 4.12 ajan johon en todellakaan tähtää. Puolimaratonin ajalla antoi 4.22 ajan. En silti uskalla lähteä repimään liian kovaa. Alun kova vauhti voi kostautua matkalla. Maraton on muutenkin kova ja pitkä matka, pitää olla itselleen armollinen vaikkei pääsisikään tavoitteeseen.
Kivalta silti tuntuu valmistautua maratoniin. Jännitys ja perhoset vatsassa kuuluu asiaan. Tänään on viimeinen pitempi lenkki, takomorunnersin yhteislenkki hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta klo 17.00.  Juostaan rauhassa noin 12km. Huomenna aamulla mennään Erkun kanssa n. 40 min aamulenkille kello 6. Menen töihin 8.40 eli ehdin hyvin käydä suihkussa ja syömään aamiaisen ennen sitä. Tiistaina on juoksuliikkeen pop up treenit pirkkolassa jonne olisi tarkoitus lähteä street teamin porukan kanssa.Sitten yksi lyhyt lenkki ja kehonhuoltoa . Tankkaus alkaa huomenna, se on ollut minulle vaikeaa tän kevyemmän ruokavalion ollessa kuvioissa.  Mutta tiedän sen olevan tärkeää ja panostan siihen. Urheilujuomaa kannan mukana töissäkin. Loppuviikosta paluu normaaliin ruokavalioon. Tässä siis suunnitelmia viimeiseen viikkoon. Toiv kaikki menee hyvin valmistautumisessa ja tietty itse maraton myös. Menen muuten maraton aamupäivällä siskon kanssa siskonpoikien kaveriksi minimaratonille. On varmaan kiva mennä 7 ja 1,6v poikien kanssa mukavaan hulinaan, ei ehkä muista jännittääkään.
Hauskaa uutta viikkoa!!!