Siirry pääsisältöön

ei ihan putkeen , mutta maaliin ! hcr 2017

Moi!
Nyt se on juostu, kauan odotettu hcr puolimaraton.
Niin hienoa fiilistä ei nyt valitettavasti ole, kuin aikaisempina kahtena hcr vuosinani. Vaikeuksia oli odotettavissa ja valitettavasti niitä tulikin. Mutta tämä juoksu kasvatti vähintään yhtä paljon kuin onnistuneet juoksut. Olen tosi tyytyväinen kun en väkisin runtannut läpi vaikeuksien vaan höllensin vauhtia ja lopetin kelloon vilkuilun ja aloitin kropan kuuntelun. Tässä siis erilainen hcr raportti , kun kaikki ei mennytkään putkeen:

Tällä kertaa aloittelin urheilujuoman juomisen jo keskiviikkona, kun nesteiden imeytymisen kanssa on välillä ollut vaikeuksia. Muuten söin normaalisti, puuron lisäsin aamuihin, kun muuten syön sitä vain silloin tällöin. Venyttelyjä ja kevyitä kävelyjä ja vain tiistaina yksi 1h30 min kevyt opaslenkki. Näiltä osin kaikki ok, mutta vasen pakara ja pohje ei ollut kunnossa. Venyttelyt oli helpottaneet kipua, mutta pois se ei mennyt. Päätin kuitenkin juosta, onhan se jumi ollut siellä jo kauan. Hieronnoissa yms on käyty, mutta ihan kuntoon ei ole tullut.
Lauantai aamu valkeni aurinkoisena. Viikolla oli ollut kylmää ja epävakaista, mutta lauantain sää
ennusteet lupasivat hyvää.
Jännitys valtasi taas minut ja oli hankala tehdä mitään järkevää. Vaikka olinkin ajatellut, että ennätystä ei varmaan tule, se mielessä kuitenkin kolkutteli. Join , söin ja puuhastelin kaikenlaista pientä ja sitten tuli aika lähteä paikanpäälle. Poikani vei minut jäähallin parkkipaikalle josta kävelin jalkapallostadionin vip tiloihin mihin hcr street teamilaisilla oli pääsy. Olin paikalla aikaisin ja kuhina vip tilassa oli valtava. Porukkaa oli paljon. Paljon tuttuja ja paljon uusia tuttavuuksia. Juteltiin ja naureskeltiin ja se helpotti jännitystä. Olin kuitenkin niin jännittynyt, että meinasin jättää normi rintaliivit urheiluliivien alle yms hassua :)
Lähdettiin Amandan ja muiden pinkissä ryhmässä lähtevien kanssa hyvissä ajoin lähtöpaikalle kisahallin läheisyyteen. Edellinen porukka starttasi ja me päästiin lähtökarsinaan. Tosi paljon porukkaa! Lähtölasku tuli ja lähdettiin liikkeelle. Vauhti ei päätä huimannut, oli hankalaa päästä ohi vellovasta massasta. Baanan jälkeen vasta alkoi helpottaa.  Amanda meni menojaan ja jatkoin yksin matkaa. Kun nostin vauhtia alkoi tuntua pahalta. Noin neljän kilsan kohdalla olo alkoi tuntumaan heikolta ja jouduin oksentamaan. Janotti ja vatsassa velloi. Juoma pisteellä join ja otin suolaa omasta jemmasta. Olo koheni vähän mutta ei kuitenkaan parantunut kunnolla. Heikotti ja otti pattiin. Soitin juostessani miehelleni 7km kohdalla ja sanoin että tänään ei juosta enkkaa. Mies sanoi heti, että ei joka kerta tartte tehdäkään enkkaa. Lopeta jos ei helpota. Voi että se puhelu helpotti. Pystyin rauhoittamaan vauhtiani, ihan kuin oisin saanut luvan höllätä. Soitin heti perään siskolle ja häneltä samat sanat. Sitten lopetin kellon katselun ja hölköttelin menemään. Huono olo helpotti. 12 km kohdille päästiin ja sitten alkoi kiskomaan pakarasta . Taas piti höllätä vauhtia . Isommat mäet kävelin ja alamäet rullasin taitoni mukaan. Välillä kykenin juosta kovempaa, mutta sitten sattui takapuoleen, pohkeeseen tai selkään. Yhdessä mäessä kohtasin hcr street teamin jennin jolla oli myös vaikeuksia. Käveltiin ja hölkättiin ja juteltiin, sitten sanoin, että menkää te kun en pysty lujentamaan vauhtia. Melko hyvin heidän kannoillaan kuitenkin pysyin. Reitti oli hieno! Tasainen ja kaunis! Keskuspuistossa alkoi selässä tuntumaan inhottavalta. Tuli sähköiskuja selkäänja jouduin kävelemään. Matkaa oli enää reilu 2km ja keskeyttämin tuntui viimeiseltä vaihtoehdolta. Sitten taas helpotti ja pääsin hölkkäämään. Tsemppasin vip tilassa tapaamaani johannaa joka oli ensimmäisellä puolimaratonilla. Itsellekin tuli hieno fiilis. Ja jaksoin taas mennä eteenpäin. Loppu pätkä meni helposti hyvällä fiiliksellä ,näin tuttuja ja huutelin että tänään menee pyllylleen mutta ei stressata. Lopussa vielä pieni loppukiri! Pienet tuuletukset ja maalissa! Ei helppo reissu, mutta tulipahan tehtyä. En oo tyytyväinen tulokseen 2.22.37 mutta siihen, että en väkisin runtannut ja sitten katkennut , olen tosi tyytyväinen.  Pystyin jopa nauttimaan reissusta. Hiljensin kun oli vaikeaa ja kävelin välillä silti aika oli alle 2h 30 min , ei paha. En häpeä suoritusta , hyvä minä!
Maalialueella näin vielä jennin ja kaverinsa ja halailtiin ja juteltiin tunnelmista. Muitakin tuttuja näkyi. Lähdin sitten vip tiloihin ja saunaan. Fiilis parani vielä saunassa.
Kotona tuli pian väsymys. Söin vähän join oluen ja kävin nukkumaan.
Sunnuntai aamuna selkä oli kuin tulessa ja kävely oli vaikeaa. Sähköikut jatkuivat ja päätin mennä maanantaina lääkäriin jos ei ihmeparanemista tule.Ei tullut ja tänään kävin lekurissa. Kipupiikki paikanpäällä ja relaxantteja ja särkylääkettä kotiin. Menen myös myöhemmin viikolla tutulle mobilisoivalle hierojalle joka antaa myös kotiin jumppaohjeita. Kyllä se tästä. Nyt on pakko saada tää kokonaan pois. En voi juosta maratonia vielä tällä selällä.
Mitään hälyttävää tässä selässä ei kuulemma ole, se helpottaa oloa! Vesijuoksu ja kävely voisi olla hyvää liikuntaa kun tästä helpottaa.
Suunta ylöspäin ja kroppa kuosiin!
Olitko hcrllä? tai jossain muussa tapahtumassa, miten meni? onko sulla mennyt joskus juoksut pieleen? Miten oot jaksanut jatkaa matkaa hiljaisemmalla tahdilla vai ootko joutunut lopettamaan?
Mä palailen taas!

Kommentit

  1. Juoksin Helsingissä elämäni ensimmäisen puolikkaan, eikä meno ihan suunnitelmien mukaista ollut. SIlti olen tyytyväinen, kun maaliin pääsin, se oli tavoitteenakin. :)
    Toivottavasti selkäkivut helpottavat pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hienoa! onnea ekasta, siitä se lähtee! kyllä ne alkaa helpottaa, pahin jo ohi. maaliin pääsy on tosi hyvä tavoite! ei kaikki juokse 21.1km!!

      Poista
  2. Ihana että tajusit pirauttaa miehellesi. Ei aina tarvitse tähdätä enkkaan. Urheasti tulit maaliin ja sait tsempattua muita. Se on iso saavutus!

    Toivottavasti saat sähköiskut taltutettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, tuli tunne, että pakko saada puhuttua tärkeälle ihmiselle ja purkaa oloa. sitten olikin kevyempää hölkätä, eikä tarvinnut stressata. sähköiskuja ei enää oo tullut kun sain kipupiikin eilen, pahin pinne siis helpotti, mutta muuten vielä tekemistä tän romun kanssa ;)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Lähetä kommentti

olis mukavaa saada kommentteja!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve!
Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu kuin sitten oli. Toisaalta hyväkin , etten tiennyt, tuskin olisin lähtenyt matkaan ollenkaan. Lopulta hienoa, että lähdin! Tässäpä raporttia reissusta, varoitan että saattaa sisältää kirosanoja ja itsesääliä ja itsensä ruoskimista ja tästä tulee pitkä kuin maraton.
Mentiin tampereelle sokos hotelli ilvekseen mieheni kanssa jo perjantaina kahdeksi yöksi. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin lepäillä mukavassa huoneessa ennen kuin kisatoimisto aukesi ratinan stadionilla.
Jännitys alkoi kuplimaan vatsassa , hitto se on kohta totta , kohta juoksen kokonaisen maratonin . reilu vuosi olikin jo vierähtänyt edellisestä. Mun kaksi edellistä maratonia juoksin hcm.llä helsingissä. Ensimmäinen ja toinen maraton oli helppoja, ei mitään ongelmia ja vauhtikin oli yllättävän hyvä koko matkan. Tämä vuosi on ollut vaikea ja oli jo valmiiksi selvää, ettei ennätykset p…

mä meen toukokuussa naisten kympille, haluaisitko sä lähtee ? (arvonta)

Moikka taas! Palasin jo nyt kun sain  takomorunnersin ja naistenkympin yhteistyön takia arvottavaksi naisten kympille kaksi osallistumista. Eli yksi onnekas voittaa osallistumisen itselleen ja kaverilleen/äidilleen /tyttärelleen.
Oon itse menossa siskon kanssa kävelemään. Oon hänen henkilökohtainen treenarinsa ja tsemppari.
Nyt kerkeisi vielä houkuttelemaan kaverin joka tarvitsisi piristystä tai vaikka pientä houkuttelua liikuntaan. Tai onko sulla joku kaveri jonka kanssa käytte kävelyillä tai hölkällä ja naisten kymppi ois siihen just sopiva  reilun kuukauden päästä?
Naistenkymppi on tosi kiva hyväntuulen tapahtuma. Nykyään kaksipäiväinen , lauantaina hyvinvointipäivä
http://www.naistenkymppi.fi/hyvinvointipaiva
Lauantain hyvinvointipäivä on sunnuntain Naisten Kympin osallistumismaksun maksaneille ilmainen (osallistuminen Naisten Kymppi -rannekkeella). Muille koko päivän luentoihin ja kokeilutunteihin oikeuttava osallistumismaksu on 5 euroa. Pääsy tapahtuma-alueelle yhteistyökumppanei…

mieli ja kroppa muutoksessa, minun polkuni terveelliseen elämään

Moi! Ajattelin ryhdistäytyä ja yrittää päivittää blogia vähän useammin kuin viimeaikoina. Elämä pyörii entiseen malliinsa, liikuntaa on mukana sopivassa määrin. Yritän tosiaan opetella kropan tuntemuksien kuuntelua, se on ollut minulle vähän vaikeaa. Koen helposti huonoa omaatuntoa tai syytän itseäni laiskottelusta yms jos en teekään itselleni lupaamaani 4 treeniä viikossa tai jos syönkin pussin karkkia vaikka vielä ei ollutkaan karkkipäivä.Ajattelin kertoa mistä tähän on tultu ja miksi vieläkin tuntuu vaikealta hellittää
Olen kertonut tästä aiheesta jo aiemminkin ,mutta ajattelin porautua vanhaan minääni vähän syvemmälle kuin ennen.
Olin lapsena liikkuvainen ja ehtivä, harrastin paljon monenlaista baletista yleisurheiluun ja discotanssista rytmiseen voimisteluun jos liikuntaharrastuksia listataan. Kaikessa on vaan ollut se sama juttu, kyllästyin helposti ja siihen se sitten tyssäsi. Balettia harrastin 5 vuotta , se onkin ainoa pitempi harrastukseni,muita olen harrastanut vain kauden …