torstai 4. toukokuuta 2017

tärkeitä juoksumuistoja

Moi! Takomorunnersilla on joka kuukausi kirjoitus haaste, huhtikuussa oli tärkein juoksuun liittyvä muisto tai useampi. No tapani mukaan en ihan ehtinyt huhtikuussa kirjoittaa, mutta aika lähelle meni :)
Juoksumuistoja on reilun kolmen vuoden ajalta paljon. Vaikeaa valita vain yhtä, siksi teen pienen tärkeimmät juoksumuistot kimaran.
Muuten on hankala laittaa järjestykseen tärkeimpiä, mutta ehdoton ykkönen on ; ensimmäinen kokonainen maraton hcm 2015 !!!! Huh, kylmät väreet menee vieläkin kun mietin sitä mahtavaa tunnetta mikä siitä tuli.
Olin juossut puolitoista vuotta. Ensimmäinen puolimaraton oli ollut toukokuussa ja voitin osallistumisen hcm maratonille veikkauksen kisasta. Sain tietää voitostani kesäkuun lopussa ja elokuun puolivälissä oli itse tapahtuma. Kamala paniikki ja epäily, enhän mä perhana kykene kokonaista juoksemaan, minä vähän aikaa sitten sohvalla maannut pökkelö. Mutta päätin kuitenkin testata kuntoani ja kestävyyttäni. Treenejä en enää kovasti muutellut, yhden 3h 26 km lenkin tein, muuten jatkoin samaan malliin kuin olin treenannut ennenkin.
Loppu viikoille sain opastusta veikkauksen asiantuntijalta Samilta, se oli hyväoli hyvä osasin keventää ajoissa. Sain myös hyviä neuvoja tankkaukseen.
Kisapäivänä olin kuolla hermoromahdukseen. Jännitti aivan kamalasti. Söin ja join ja menin hyvissä ajoin paikan päälle, onneksi kaverini Erkku lähti samalla bussilla, niin sain höpistä jännitystä hänelle.
Päivä oli kaunis ja lämmin. Päätin nauttia matkasta. Ja niin tein. Fiilis oli katossa kokoajan .
Energiaa oli vaikka toisille jakaa ja juttelin kanssa juoksijoitten kanssa ja ihmettelin helppoa tuntumaa. Sisko perheineen ja mieheni olivat kannustamassa siljan terminaalin kohdalla n. puolivälissä. Heitin yläfemmoja ja kummastelin heillekin juoksun helppoutta. Odotin  muuria, minkä olin kuullut tulevan, mutta ei se sitten tullutkaan. 36 kilsan kohdalla ymmärsin että tästä mennään maaliin kyllä. Enää en katsonut kelloa vaan nautin. Jalat oli  vähän väsyneet mutta jaksoin kokoajan hyvin.  Finlandiatalon kohdalla tuli ensimmäinen itku, juoksin eteenpäin ja itkin uskomatonta saavutusta. Otin loppukirin kilsaa ennen maalia ja tuntui uskomattoman helpolta ja hyvävoimaiselta. Maalialueella olympiastadionilla kuulin nimeni kuulutuksissa ja huusin ja tuuletin  maaliin tullessani. AIVAN USKOMATONTA!!!! minä olen MARATOONARI!!! Mä oon aina pitänyt maratonia juoksevia tosi kovina tyyppeeinä, enkä todellakaan uskonut itse siihen koskaan pystyväni. 4.53 oli loppu aika ja sekin ylitti odotukset. Voit siis uskoa, että toi on ykösenä muistoissa.

Mutta sitten on niin paljon kaikkia ihania ja tärkeitä hetkiä, tästä kuvakoollaasia niistä:

pyysin apua juoksusivuilta, etanalenkkiseuraa. en osannut itse juosta hiljaa
tässä ekan kerran Erkun kanssa 19km !!! Ihan mahtavaa, silloin ymmärsin, että hitaat pitkät lenkit on se juttu, niillä kehitytään.


polkulenkit, ihan mahtavaa on ollut päästä poluille ja löytää juoksusta uusia puolia.
tässäkin Erkku ollut tärkeässä osassa opastamassa reittejä ja rohkaisemassa.
hcr 2015 ensimmäinen yli 10km kisa. 2.15 ja aivan mahti fiilis!
juoksukaverit! järkkään paljon yhteislenkkejä, koska pidän ihmisistä ja juoksu on helpompaa porukassa
opaslenkit Sarin kanssa on olleet ihan huippuja. Nykyään jo ihan normi lenkkejä hyvän ystävän kanssa, alkuun jänniä
lenkkejä missä opin tekemään enemmän huomioita ympäristöstäni.
Siinähän niitä oli. Paljon enemmänkin olisi mutta tässä nyt näitä jotka ensin pomsahtivat esiin ja mieleen.

Millaisia sun tärkeät juoksuun liittyvät muistot on?
Mä alan nyt rullaamaan ja venyttelemään. Huomenna espoon iltajuoksu oppaana sarin kanssa.
Kivaa loppuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olis mukavaa saada kommentteja!

ei ihan paras syksy, mutta suunta ylöspäin!

moi! Hermoja todellakin koetellaan meikäläisellä.  Koko syksy on ollut repaleista ja tapaturmien ja sairastelun sävyttämää. 16.9 tampereen m...