maanantai 11. joulukuuta 2017

miksi on helpompi löytää itsestään huonot puolet? matka itsensä hyväksymiseen

Moi! Olin viime viikolla alku viikon vatsataudissa(sitä se vetämätön olo tiesi)  ja se menikin täysin vällyjen alla. Keskiviikkona käytiin sauvakävelemässä Tiinan ja Marikan kanssa kuusijärvellä , minä 1h10 ja muut tunnin pitempään.
Muuten tein kevyttä kehonhuoltoa ja kävin rauhallisella tunnin opaslenkillä Sarin kanssa. Eilen sunnuntaina oli yhteislenkki keskuspuistossa. Oli taas kivaa!
Mä todellakin tykkään yhteislenkeistä, se on aina yhtä piristävää juosta samanhenkisten ihmisten kanssa. Viikonloppu oli oikein rentouttava ja kiva. Nähtin kavereita ja tehtiin ja syötiin ruokaa koko perheen voimin. Siskon kanssa käytiin kävelyllä ja piipahdin heillä tervehtimässä poikia.
Olen jo pitkään miettinyt tätä seuraavaa postausta. Olen useasti kertonut, että olen pudottanut 30 kiloa ja välillä muutama kilo hilautuu ylös ja alas, onneksi sentään pudotettavaa on aina alle 10 vaikka eihän pienikään jojoilu ole järkevää. Tällä hetkellä yritän taas löytää tasapainoa terveellisen ruokailun ja liikunnan ja levon kanssa. Liikuntamääriini ja liikunnan monipuolistamiseen olen tyytyväinen. Kehonhuoltoa pitää tehdä vielä säännöllisemmin ja jooga ta pilates tyyppiset treenit säännölliseksi osaksi treeniä. Treenakotona.comin kautta olen löytänyt tosi hyviä treenejä sekä kehonhuoltoon, että kovempiin lihaskunto ja hiit treeneihin.
Ruokavalion siivoaminen on minulle se vaikein asia. Osaan ja tiedän kyllä mitä pitää tehdä, mutta en vain jaksa ja viitsi nähdä vaivaa tosi tarkkaan ja terveelliseen ruokavalioon vaan yritän löytää kultaisen keskitien. Tärkeintä olisi voida ja jaksaa hyvin. Tällä hetkellä olo on melko hyvä ja virkeä, mutta kuitenkin vähän turvonnut ja lösähtänyt, enkä täysin ole tyytyväinen. Nyt siis yritän muuttaa taas ruokavaliota terveellisemmäksi ja järkevämmäksi. Tuskin koskaan jaksan niin tiukalle itseäni vetää, että olisin tosi timmissä ja hoikassa kunnossa. Haluaisin kuitenkin näyttää ja tuntea itseni urheilulliseksi ja olla tyytyväinen ulkonäkööni. En ole varma onko se koskaan täysin  mahdollista minulle, aina löytyy joku kohta mihin en ole tyytyväinen, mutta yritän opetella löytämään itsestäni myös hyviä asioita ja kiinnittää niihin huomiota.
Tässä on  ajatuksia minusta tällä hetkellä. Vielä on matkaa siihen, että hyväksyisin itseni täysin sellaisena kuin olen, mutta paljon olen mennyt eteenpäin.
Vatsa:

vatsan alue on minulla se minkä nään aina ensin valokuvissa ja peilikuvassa, oli minulla päällä sitten mitä tahansa.Treenaan vatsalihaksia nykyään enemmän, mutta siltikään ei olla lähelläkään sitä mihin voisin olla tyytyväinen. Näen pelkkää löllöä ja ihraa. Sitä se paljolti onkin, vaikka paljon pienempi nykyään kuin aiemmin. Hyviä puolia vatsasta on vaikea löytää, mutta minulla ei yleensä koskaan ole vatsavaivoja, ilmaa kyllä ja turvotusta välillä, mutta ei kipuja ja juostessakin vatsa kestää hyvin. Pahoinvointia on ollut juostessa, mutta sekään ei ole johtunut mielestäni vatsasta vaan nestehukasta . Yritän nähdä ja hyväksyä vatsani muhkoroineen, vaikkakin yritän tehdä töitä sen eteen, että saisin läskejä vähemmäksi ja lihaksia vahvemmiksi.
Selkä:
sitä en onneksi tarkkaan nää ;) jenkkakahvat löytyy ja lihakset on aika heikot, eli työsarkaa löytyy. Selkävaivat on vaivanneet tänä vuonna ja siksi coretreeni on paikallaan. Syvät vatsa lihakset ja selkälihakset on saatava kuntoon. Minulla on skolioosi ja selkä on leikattu 16 vuotiaana. Selkä parani hyvin, eikä tämän hetkiset vaivat johdu leikatusta viasta. Hieronnat ja kehonhuolto on tärkeä osa selän kuntoon saamista.
Takapuoli ja jalat :
nämä on parhainta osaa minussa. On helpompi sanoa hyviä asioita jaloista ja takapuolesta, vaikka paljon on vielä tekemistä.

Jalat on kaventuneet ja lihakset erottuvat melko hyvin , varsinkin pohkeissa.
Voimaa tarvitsisin jalkoihin lisää ja hyppy,loikka, kyykky, rappus yms treenit toivottavasti auttaa tähän. Sama juttu takapuolessa. Peppuun haluaisin pyöreyttä, eli treeniä treeniä.. Mutta siihenkin alan jo olemaan suht tyytyväinen. Pakaravaiva on vaivannut jo kauan ja sen paikallistaminen ja pois saaminen on tärkeä asia tällä hetkellä. Venyttelyt ja liikkuvuustreenit on helpottaneet samoin kuin rullailu ja uusimpana ostimme omronin tens laitteen joka antaa impulsseja aika syvällekin lihakseen ja auttaa kiputiloissa.
Käsivarret ja olkapäät ja hartiat:
niissä on paljon tekemistä. Lihakset on heikot. Paljon paremmat kuin ennen, mutta surkeat kuitenkin. allit on löllöt ja voimaa on vähän. Ylävartalon treeniä lisään kokoajan. Samoin venyttelyjä ja kiertoliikkeitä, hartiat ja niska on aina ollut minulla helposti jumiin menevä osa.
Rinnat: rinnat on isot ja painavat, ei ollenkaan sopivat juoksemiseen ja hyppyihin
. Kunnon treeniliivejä on vaikea löytää, tai ne maksaa maltaita, enkä ole niitä uskaltanut ostaa jos ne ei sovikaan. Tavallisia kunnon liivejä olen löytänyt ja ne päälläni voin tuntea itseni naiselliseksi. Rintojen pienennysleikkausta olen miettinyt usein, en vain ole uskaltanut viedä asiaa eteenpäin. Niska ja hartia vaivat ja päänsäryt johtuu paljolti rinnoista ja niiden painosta.
Tässä siis läpileikkaus miten itseni nään ja mitä yritän tehdä kauniimman itseni eteen.
Sisältä olen enemmän itseeni tyytyväinen, positiivinen elämänasenne ja empatiakyky on parhaat puolet minusta. Siivousasioissa voisin olla paljon viitseliäämpi ja raha asioiden hoitamisessa olisi toivomisen varaa.. 
Nykyään olen oppinut tervettä itsekkyyttä lasten kasvamisen myötä ja osaan paremmin pitää puoleni kuin nuorena. Vieläkin on välillä vaikea olla tiukkana ja kertoa oma mielipide esim töissä ja sitten nurisen kotona asioista.. Urheilusaavutuksista olen jatkuvasti ylpeä. On todella hienoa sanoa juosseensa useita puolimaratoneja ja 3 maratonia. Toki ajat voisivat olla parempia, mutta onhan se hyvä, että on tavotteita.
Myös se, että kunto kestää lähteä extempore 10
-20 km lenkille on tosi hienoa. 
Opettelemista on kokoajan . Kai elämä olisikin tylsää jos olisi itsensä mielestä täydellinen ulkoa ja sisältä. Kunhan löytää sen balanssin ja kultaisen keskitien se on hyvä se!
Mitä sä näät peilissä? oletko tyytyväinen vai näätkö vain huonot puolet?
Nää kuvat on nopeasti napattuja. Mulle tosi suuri askel laittaa ne tänne. Toivottavasti joskus voin laittaa kuvia niin ettei hävetä ja ärsytä muhkurät ja löllöt. Mitä jos yritettäisiin löytää itsestämme myös hyviä puolia joka päivä?
Kivaa viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Kiitos vielä yhteislenkistä, oli hauskaa!
    Ehdottomasti olen samaa mieltä, että ennen kaikkea kannattaa keskittyä niihin itsensä hyviin puoliin, mutta samalla voi toki kehittää niitä, jotka eivät ole niin mieleen.
    Kukaan ei ole täydellinen ja onhan tämä elämä opettelua sekä itsensä henkistä ja fyysistä kehittämistä. Välillä se sujuu helposti, välillä tulee takapakkia.
    Itse olen tietoisesti jo pitkään opetellut hyväksymään asioita, tilanteita ja itseäni sellaisina kuin ne ovat ja pyrin muistamaan sen, että pitkälti moni asia on kiinni omista asenteista ja näistä oon paljon myös kirjoittanutkin.
    Onneksi olen tajunnut sen, että elämä on liian lyhyt itsensä inhoamiseen eikä pysyvä onni tule mistään meidän ulkopuolelta.
    Se balanssi on just hyvä! Ja sen ymmärtäminen, että elämä on ihanan monimuotoista.
    Tää oli hyvä postaus, kiitos siitä.
    Jenny
    www.vastaiskuankeudelle.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti! olisi kai aika tylsää jos oltaisiin täysin tyytyväisiä kaikkeen ilman töitä ja miettimistä.siksi laitoinkin tohon keinoja millä parantaisin ulkonässäni itseäni ärsyttäviä asioita. turha valittaa jos ei mitään viitsi tehdä. otetaa uusiksi lenkkihommeleita, on ollut kivaa!

      Poista
  2. Olen Jennyn kanssa samaa mieltä, hyvä ja tärkeä postaus! Niin helppo on huomata viat ja puutteet, ja unohtaa ne hyvät. Mutta kun se on niin vaikeaa olla itselleen armollinen. Itse aina ihailen toisten lihaksikkaita jalkoja, mulla nyt vaan on ruumiinrakenne sellainen että reidet on ohuet vasta kaksi viikkoa kuoleman jälkeen. On vaan koitettava saada rasvan tilalle lihasta. Sanoit että kunto kestää lähteä pidemmälle lenkille koska vaan, ja olet juossut maratoneja - asioita on siis tehty oikein! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, jotain on tehty oikein kun jaksaa juosta pitemmälle kuin bussiin..jostain syystä on vaikeeta olla ylpeä itsestään , varsinkin ulkonäköasioissa. tai edes hyväksyä itseänsä.. mutta matkalla oikeeseen suuntaan menossa kuitenkin..kiitti, oli kiva kirjottaa, vaikka jouduin pitkään miettimään sen kirjoittamista.

      Poista
  3. Hyvä postaus. Minäkin olen vuosien varrella aikalailla tiputtanut painoani. Muistan kun ekan kerran vedin juoksutrikoot päälleni, se jo oli iso askel mutta oli onneksi hyviä ystäviä jotka vaan kannustivat. Eihän siellä lenkillä ole edes peiliä mukana...
    Heikkona hetkenä voi kehua itseään peilin edessä ja todeta että näytän perhanan paljon paremmalta kuin 10 vuotta sitten...tsemppiä vaan sinullekin.

    VastaaPoista
  4. niinpä! pitäisi olla ylpeä mitä on jo saavuttanut, eikä kokoajan miettiä mitä ei ole tehnyt. toki on hyvä olla tavoitteita. pitäisi löytää balanssi.kiitti tsempeistä! samat sulle! piru, me ollaan hyviä!

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!