karvaita pettymyksiä, uuden oppimista ja innolla tulevan odottamista. näkemiin vuosi 2017 tervetuloa vuosi 2018

Moi! Vuosi vaihtui ja onkin aika summata vuoden tekemiset ja miettiä mitä tuli tehtyä ja miten meni ja sitten suunnata katseet tulevaan .
Vuosi meni hyvin ja opin tosi paljon itsestäni. Viime vuosina olen asettanut tavoitteet aikapainotteisesti ja kokoajan jahdannut ennätyksiä. Toki ensimmäiset vuodet juoksun aloittamisesta onkin nousujohteista, kun aloittaa nollasta , on helppo tehdä ennätyksiä ja kehityksen näkee helposti. Viime vuosi oli kolmas juoksuvuoteni ja vaikein ja opettavaisin kaikista.
Syksyllä olin vielä sitä mieltä, että vuosi oli pettymys ja lähes kaikki urheilun saralla oli mennyt pieleen. Kun aloin miettimään tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että tein paljon ja vaikka ajat ei parantuneet oli paljon hienoja juttuja ja kokemuksia.
Asetin tavotteita aikoihin ja yksikään ei viime vuonna parantunut. Sen asian ymmärtäminen ja hyväksyminen ei ollut helppoa. Mulla on ollut ongelmia selän kanssa , mikä sotki paljon asioita. Kun ei pysty täysillä treenaamaan, ei kisatkaan mene hyvin. Toisaalta ongelmat ei kuitenkaan ole olleet kovin pahoja ja jos en pelkkiä aikoja tuijota niin hyvinkin on mennyt. Mun piti juosta springmaratonilla kokonainen, mutta en juossutkaan flunssien ja muutenkin vähän rikkonaisen alkuvuoden treenailun takia. Sain takomorunnersin kautta mahdollisuuden juosta kormu runissa lopella puolikkaan huhtikuun lopussa ja mentiin Tiinan kanssa sinne fiilistelemään maalaistunnelmaa.

Ihana pikku tapahtuma ja ilman aikatavotteita oli aivan ihanaa juosta. Pakaravaiva oli aika pahana silloin ja kunnon juoksu olisikin ollut haastavaa. Hiljalleen nautiskellen sujui hyvin. Aika oli jotain 2.20-2.30 luokkaa, juuri sitä mitä oltiin ajateltukin. Oli kyllä mahtava huomata , että voi nauttia juoksusta lappu rinnassa myös ilman aikatavotteita ja stressiä.
Toukokuussa oli kevään päätavoite hcr. Lähtiessä oli jo meko selvää, että enkkaa ei tule selkäongelmien takia. Mutta kun juoksu olikin tosi takkuista ja selkä äityi kipeämmäksi , masennuin kun katsoin vauhteja jotka oli todella paljon hitaampia kuin olin ajatellut. Aloin stressaamaan ja soitin itkuisen puhelun siskolle ja miehelle, että tänään ei tule enkkaa. Kumpikin sanoi, että kukaan muu ei multa niitä enkkoja odotakaan kuin minä itse. Jos fiilis on sellainen että pystyn juoksemaan, tai kroppa tuntuu siltä että se kestää loppuun niin mene fiiliksellä ,älä stressaa.Lopeta jos siltä tuntuu. Me ollaan ylpeitä susta joka tapauksessa. Se helpotti, tarvitsin ne sanat, että pystyin kääntämään kellon pois näkyvistä ja jatkaa matkaa fiiliksen ja selän kunnon mukaan. Selkä kesti rauhallisen vauhdin ja pienillä kävelypätkillä sain rytmitettyä juoksun niin, että loppu oli melko kivutonta ja oli järkevää jatkaa. Aina kun sattui ,kävelin ja taas jatkoin kun helpotti. Fiilis oli sekava lopussa , harmitti kun vauhti oli hidas ja aika kormun luokkaa vaikka täällä oli tarkoitus mennä kovaa.

Toisaalta iloitsin maaliin pääsystä ja siitä, että olin lopettanut stressaamisen ja keskittynyt kropan tuntemusten huomioimiseen ja tunnelman ja fiiliksen aistimiseen.. Lopulta , suihkun ja saunan jälkeen kotimatkalla olin jo tyytyväinen , että olin pystynyt juoksemaa 21.1km , ei olisi muutama vuosi sitten onnistunut.
Kävin lääkärissä selän takia ja lääkkeillä ja jumpalla sain selkää kuntoon.
Aloitin alkuvuonna lisäämään lihaskuntotreeniä oman kehon painolla. Tein erilaisia hiit, lihaskunto, hyppy yms treenejä innokkaasti ja vähensin vähän juoksua.

Käveltiin siskon kanssa viikottain keväällä , mikä oli tosi kivaa . Käytiin sitten yhdessä toukokuussa kävelemässä naisten kymppi . Hauska kokemus yhdessä siskon kanssa

. Hän epäili, ettei jaksa kävellä kymppiä, mutta helposti meni! Nyt yhteiset kävelyt on vähentyneet, mutta silloin tällöin kyllä ollaan käyty yhdessä kävelemässä. Yksin olen kyllä kävellyt. Olen pitänyt kävelyn sauvoilla tai ilman mukana treeneissä kokoajan. Mä tykkään kävelystä palauttavana tai ihan omana treeninään.
Olin toista kertaa jäniksenä keuruun yömaratonilla 8.7. Oli mahtava fiilis taas , vaikka tapahtuma olikin kutistunut aika pieneksi ja joutui juoksemaan melko yksin. Olin 2.40 ajan jänis ja juoksin ekan kierroksen melko yksin , mutta toisella kierroksella sain kaverikseni naisen jonka kanssa toinen kymppi meni mukavasti. Oli kiva tsemppailla häntä ja fiilistellä juoksua yhdessä. Rauhallinen tahti , kiva reitti ja mukava tapahtuma, ei stressiä ja fiilis ihan loistava.
Kesällä treenasin paljon ulkona.

On paljon kivempi hyppiä ja treenailla kesällä vehreässä luonnossa kuin kotona tai salilla. Juoksukin maistuu kesällä ihan erilailla kuin loskassa ja tuiskussa, vaikka mä kyllä tykkään juosta läpi vuoden ulkona.
Sain takomorunnersin kautta paikan loppi extremeen 29.7. Mentiin sinne Tiinan kanssa fiilistelemään poluille ilman mitään aikatavotteita.

  Aivan mahti tapahtuma! Pieni ja kotoisa. Polut todella hyvin juostavat ja ainakin minulle melko haastavat, muttei mahdottomat. Kauniit maisemat ja ihana ilma , mikäs sen parempi tapa viettää kaunista kesä päivää ihanan kaverin kanssa.
Elokuussa palasin omaan työhöni takaisin , vuoden osaaikaisuuden ja keikkatyön jälkeen. Vaihtelu teki hyvää ja  palasin täynnä tarmoa ja uusia ideoita.
Nuorempi poika pääsi erityisluokalle ja se tuntuu olevan hänelle juuri sopiva paikka ja opettaja motivoiva ja hyvä.Pitkä lintsausputki mikä rasitti koko perhettä tuntuu menneen ohi ja poika on ollut innostuneempi koulusta kuin aikoihin.Murrosikä on päällä, mutta helpompi vaihe jo..
Menin elokuussa street runille 17 km kisaan.

Oli paahtavan kuuma ja painostava keli ja nesteet ei imeytyneet ja taas aloin stressaamaan ajasta. Tarkoitus oli juosta maraton vauhtia, mutta lopulta hölläsin stressaamista ja nautin fiiliksestä, jäin vain 4 min alkuperäisestä suunnitelmasta vaikken kytännyt kelloa.
Viikko street runin jälkeen mentiin Tiinan kanssa himostrailille juoksemaan 8km melko rankka reittinen (ainakin ne mäet oli mulle aikamoiset) kisa. Himostrail oli uusi tapahtuma ja tosi kiva!

Kaunis reitti ja toimivat järjestelyt. Polkutapahtumat on kivoja, vaikkakin rankkoja. Mä tykkään jos voi mennä fiilistellen kaverin kanssa, eikä tarvitse mennä äärirajoilla kelloa tuijottaen. Mä en oo niin kotonani poluilla, että pystyisin juosta niitä täysillä, vaan fiilistely sopii sinne paremmin.
Treenit kohti tampere maratonia jatkuivat. Käytiin portaissa keinukalliossa ja juoksin kavereiden kanssa ja yksin eri paikoissa.

Lihaskuntotreenit jatkuivat. Selkä ei ollut täysin kunnossa ja pakara vaivasi . Päätin mennä fiilistelemään maratonin ilman aikatavotteita. Kävin hierojalla ja lisäsin kehonhuoltoa. Tampereen maraton oli 16.9 ja päästiin sinnekin 5 hengen porukalla takomorunnersin kautta.
Mies tuli mukaan ja oltiin tampereella kaksi yötä hotelli ilveksessä. Tosi kiva hotelli, sinne voisin mennä mielellään uudelleenkin. Sijainti oli myös mainio, siitä oli kävelymatka ratinalle , mistä juoksu lähti. Hyvä runsas aamiainen , sillä jaksoi hyvin juoksun.
Juoksu ei sitten sujunutkaan suunnitelmien mukaan helposti ja fiilistellen.

Krampit 17km lähtien vaikeutti juoksua todella paljon. Olin lopettamassa monta kertaa, mutta miehen tsempit joka kierroksen jälkeen oli todella tärkeät. Kaksi vikaa 10.5 km kiekkaa menin juoksun ja kävelyn yhdistelmällä. Välillä ravistelin kroppaa ja hyppelin, että krampit vähenivät. Loppuun kuitenkin pääsin ja oli ihan voittaja fiilis vaikka aika olikin hitain kolmesta juoksemastani maratonista

. Ilveksen altaalla ja saunassa oli ihana huoltaa ja hemmotella kroppaansa. Illalla hyvät ruuat ja olikin ihana nukkua pehmeissä lakanoissa ja päästä taas aamulla valmiiseen aamiais pöytään.
Selkävaivat pahenivat taas maratonin jälkeen. sain taas lääkkeitä ja jumppaohjeita.
Pääsin taas kuntoon ja treenit juosten ja jumpaten jatkui.
Aloin lisäämään lihaskuntotreenin ja juoksun rinnalle säännöllisesti joogaa, pilatesta venyttelyjä

ja muuta kehonhuoltoa. Keho tuntuu vahvistuneen ja vaivat vähentyneen. Kehonhuolto on todella tärkeää, minun pitää vain laittaa se osaksi treeniä, muuten se jää. Löysin taas treenaakotona.comin ja sieltä löytämäni hyvät ohjeet on helpottaneet kehonhuollossa huomattavasti. Jatkan kehonhuoltoa tänä vuonnakin säännöllisesti.
Pääsin running akademy testi ryhmään. sieltä olen saanut ohjelman jonka toista 8 viikon jaksoa alan toteuttamaan 8.1. Katsotaan miten ensi kausi lähtee käyntiin ja sujuu. Ainoastaan hcm maraton toukokuussa on kalenterissa. Siihen tähtään. Haluaisin siitä hyvän ja rennon juoksun ilman stressiä ja tapahtuman mahtavasta fiiliksestä nauttien. Aikatavotteita en aseta, olen huomannut niiden tuovan liikaa stressiä. Jos vaivat pysyvät poissa uskon hyvien aikojen olevan mahdollisia. Mahdottomia en vaadi vaan olen ylpeä ja kiitollinen siitä , että pystyn ja jaksan treenata ja juosta ja urheilla.
Jotain kymppejä ja puolikkaita juoksen varmasti, en vielä tiedä missä ja milloin. Kaikissa tavoittelen fiilistelyä ja parhaani tekemistä kehoa kuunnellen , mihin se riittää, sen näkee sitten.
Lokakuussa on tampereella Wihan kilometrit jonne ollaan Tiinan kanssa suunniteltu menevämme juoksemaan non stopiin yli maratonin pituinen matka ja päästä kutsumaan itseään ultrajuoksijaksi ..Sinne on tarkoitus mennä ilman aikatavotteita, eka pitempi matka on jo saavutus sinänsä.
Jotain polkukisoja haluan päästä fiilistelemään myös.
Viime vuonna järjestin paljon yhteislenkkejä ja olin vetämässä muutaman kerran juoksuliikkeen hcr yhteislenkkejä. Yhteislenkit on mulle tosi tärkeitä

. Saan itseni paremmin liikkeelle kun sovin etukäteen tai teen tapahtuman.Olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin lenkeillä ja jo aiemmin tutuiksi tulleet kaverit ovat pysyneet mukana. Viime vuonna järkkäiltiin yhteislenkkejä myös muutaman kaverin kanssa keskustassa

ja yhden kerran orimattilassa. Jatkan yhteislenkkien parissa edelleen se on varmaa!
Ravintoasioihin olen kiinnittänyt syksystä lähtien enemmän huomiota ja 3kg on lähtenyt. Tarkoitus onkin muuttaa ruokavaliota pysyvään suuntaan eikä jojoilla. Myönteisen kehonkuvan ja itseni hyväksymisen opettelu on hyvällä suunnalla.
Perheen ja ystävien kanssa vietin aikaa paljon, enemmänkin voisi tehdä yhdessä. Ihana pärnun matka perheen kanssa kesällä oli tosi kiva ja prahan reissu äidin ja siskon kanssa oli kiva Breikki arkeen

. Joku yhteinen ulkomaan reissu olis kiva tänä vuonnakin ennen kuin isompi poika menee armeijaan kesällä. Olen ollut vähän ristiriitaisissa tunnelmissa pojan aikuiseksi tulemisen ja itsenäistymisen kanssa. Toisaalta toivon että hoitaisi asiansa itsenäisesti itse , mutta toisaalta en haluaisi häntä vielä päästää pesästä poiskaan..
Ystäviä en ole nähnyt niin paljon kuin olisin halunnut, siihen täytyy panostaa.
Viime vuonna ainut elossa ollut isovanhempani, rakas mummoni kuoli. Olen iloinen kun kävin hänen luonaan syksyllä ja on paljon tuoreita ja vanhoja muistoja hänestä.

Tänä vuonna tulee olemaan ainakin pojan rippijuhlat ja isomman pojan valmistujaiset. Jos saan mieheni puhuttua ympäri, juhlitaan myös meidän 20v hääpäivää. Mies ei tykkää juhlien järjestelyistä ei tykkää olla juhlakaluna, mutta ehkä jotkut rennot kekkerit saan järkätä. Onhan siinä jo juhlimista.
Tässä tuli päällimmäiset ajatukset. Paljon jäi kertomatta, mutta tästäkin tuli pitkä, toivottavasti jaksoitte kahlata.
Fiilis ja kehontuntemukset edellä jatkuu treenit. Kovaa kyllä välillä , mutta myös kehoa huoltaen ja kuunnellen.
Mites sun vuosi meni? teitko lupauksia? Onko haaveita ja tavotteita? Palaan tas! ehkä nähdään lenkkipoluilla?