Lukijat

torstai 19. syyskuuta 2019

Kohti rantapuolikasta ja ylimenokautta

Moi! Täällä taas!
Päätin ryhdistäytyä ja istua koneen ääreen jo puolessa välissä viikkoa. Olen menossa lauantaina rantamaratonille esposeen juoksemaan puolimaratonin. Hankittiin osallistumiset juoksukamuni Ullan kanssa jo ystävänpäivänä, kun silloin oli hyvä tarjous.
Mulla on kausi sujunut todella hyvin. Vauhti on lisääntynyt ja kunto on ollut todella hyvä. Maraton ennätys parani elokuussa
ja nyt kiinnostaisi kokeilla puolimaratonin ajan parantamista. Mutta en ole varma onko kroppa vielä palautunut maratonilta mistä on kulunut vasta kuukausi. Olen ottanut rauhassa ja palautellut hyvin. Viime sunnuntaina sherwood runin kymppi meni suht kevyesti 57 min.
Vikalla kilsalla kyllä mietin, etten varmaan kykene pitämään tota vauhtia koko puolimaratonia. Toisaalta, ei voi tietää. Lähden kokeilemaan ja jos menee niin huippu juttu, jos ei niin sitten ei mene. Ajattelin yrittää roikkua 2h jäniksen perässä niin pitkään kuin siltä tuntuu. Toisaalta ennätys on 2h4 min, eli vähän yli 2h riittää enkkaan.
hhm 2016 ennätys juoksun jälkeen kotona iloisena.
2h alitus on vaan ollut haaveena jo pitkään, en vaan ole yrittänyt rikkoa sitä pitkään aikaan, kun kunto ei ole ollut sitä luokkaa, että pystyisi sen alittamaan. Nyt on kunto kohdillaan, mutta juostu maraton on aika lähellä. En siis lähde repimään, jos tuntuu pahalta, höllään.
Olin ajatellut, että menen sitten vantaalle parantamaan enkkaa, mutta pt Anna Wauhtikirppu oli sitä mieltä, että saattaisi olla aika höllätä ja siirtyä ylimenokaudelle. Itse en ollut ajatellutkaan asiaa.. Useimmiten olen vaan juossut, ilman mitään suurempia eroja mikä aika vuodesta on ollut. Nyt kun mietin, olen treenannut kovaa jo pitkään. Tekee varmasti hyvää höllätä vähän ja parantaa lihaskuntoa ja huoltaa kehoa. Ensi vuonna tulee taas uusia kisoja. Tuntuu vaan niin vaikealta lopettaa nyt kun kulkee ja kausi on ollut niin hyvä, tuntuu, että kunto "menee hukkaan" jos nyt rauhoittaa vauhtia, vaikkei se niin oo. Lauantaina on siis tämän kauden viimeinen kisa. Tapahtumia saattaa vielä tulla, mutta ei enää täysillä menemistä.
Olen siis jatkamassa taas pienen tauon jälkeen pt Annan kanssa yhteistyötä ja treenaan hänen ohjeillaan kohti vieläkin parempaa ensi vuotta.
Miten sä treenaat? Pidätkö ylimenokautta ? Vieläkö kausi on kesken vai joko on katse ensi vuoteen.
Mä lähden nyt venyttelemään ja kohta nukkumaan. Palaan taas!

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Viime viikon parhaat

Moi! Taas vierähti aikaa luvattoman kauan viime postauksesta. Jotenkin on niin kiire, etten ehdi kirjoittamaan mitään. Tai en vaan saa aikaiseksi, usein olen aloittamassa kirjoittamaan niin myöhään, että valitsen mielummin unet. Nyt taas yritän ryhdistäytyä.
Olin viime viikolla karmean migreenin ja niskajumin kourissa 3 päivää. Aivan karmea olo ja jouduin käymään lääkärissä hakemassa lääkkeitä, ennen kuin alkoi helpottamaan.
Meillä oli hoitokoira maanantai illasta
, ja sen kanssa tuli ulkoiltua, ja ulkoilma ja rauhallinen kävely tuntui helpottavan jonkin verran oireita. Mulle kertyi siis tällä viikolla enemmän kävelyä kuin juoksua, mutta liikettä kuitenkin. Tässä viime viikon tärkeimmät.
Ma: tosi paha päänsärky, vain 1.5km kävely koiran kanssa, muuten poika käytti sen ulkona.
Ti: 3x ulkoilua koiran kanssa yht 6.2km pienet venyttelyt illalla. Lääkkeet alkoi helpottaa ja olo kohentua.
Ke: 3x ulkoilua koiran kanssa yhteensä 10.2km ,45 min venyttely.Hieronta yläkropalle 45 min.
To: 2x koiran kanssa ulkoilu (koira lähti kotiin) 4.5km. Tuurasin Nordic trailin polkujuoksutreenien vetäjää. Pitkät intervallit oli ohjelmassa ja vedin ne juoksijoiden kanssa , mutta en täydellä teholla. Alkuun ja loppuun hölkkää ja alussa myös koordinaatioita. Juostiin kuusijärven lähellä metsässä .


Treeni oli 1min 2min 3min 3min 2min 2min 1min 1min 1-1,5 min kävelypalautuksilla yht 6.02km 53.23 min. 
Pe:  Aamulla avustus lenkki/ opaslenkki näkövammaisen naisen kanssa (olen aloittanut avustus hommat lisätyönä, juoksen 1-2krt viikossa Näkövammaisen naisen kanssa) 3.9km 31min Kävely-hölkkä keskustassa meren tuntumassa.







Aamiainen keskustassa kahvilassa ja pirteänä töihin klo 9.15. Ihan mahtava alku päivään! Työpäivän jälkeen suoraan töölöön adloniin Trib 3 kuntokeskukseen Bootcamp treeneihin.45min Hyvä ja hikinen setti ja tosi hieno paikka.

La: Rentoilua, hakunilapäivillä käymistä ja ilmaiskonsertista (kube) nauttimista ja illalla miehen kanssa kavereilla saunomassa ja viettämässä iltaa.
Su : aamiainen ja kahvit rauhassa. Katsoin ulos ikkunasta ja säikähdin, kun niin jumalaton sade ja parin tunnin päästä ois 10km kisa. No paikalle kuitenkin ja onneksi ei satanut kuin pientä tihkua ja keli oli itse asiassa mainio juoksuun. Sain jo toista kertaa yhteistyön Sherwood runiin. Kiva pikku tapahtuma keravalla. Osallistuin tällä kertaa 10km kisaan, koska ensi viikolla on rantamaratonin puolimaraton. Tasainen ja kiva reitti. Suosittelen ensi vuonna osallistumaan!

Tarkoitus oli juosta rennon kovaa ja yrittää alittaa 1h. Lähdettiin Helinän ja Katrin kanssa yhdessä juoksemaan  ja höpötellen edettiin ihan mukavaa 5.35-5.45 min km vauhtia ja se tuntui helpolta. vähän 3km jälkeen lisäsin vauhtia ja Helinä ja Katri jäi vähän mun taakse. Tuntui hyvältä ja jatkoin melko reipasta tahtia. Vikalla kilsalla tuntui muuten hyvätä, mutta jalat alkoi vähän painaa. 57 min loppuajassa maaliin ja hyvä fiilis! Melko helppo ja kiva fiilis koko juoksun!
Tiina oli odottamassa maalissa ja minä Helinä ja Tiina mentiin syömään yhdessä Lähellä olevaan ravintolaan.

Vielä joudun puntaroimaan, millä vauhdilla lähden juoksemaan rantapuolikkaalla. Katsellaan lauantaina miltä tuntuu.
Vielä pienet venyttelyt ja sitten nukkumaan. Kivaa viikkoa sulle!

maanantai 2. syyskuuta 2019

paluu treeneihin ja mietteitä loppukaudesta

Moi! Täällä taas! Vähitellen taas treeneissä kiinni. Kroppa alkaa tuntumaan hyvältä ja mielikin on yllättävän hyvin mukana. Usein maratonin jälkeen tulee tyhjä olo, eikä oikein kiinnosta mikään. Tai siis mulle tulee. Nyt oon ollu maratonista lähtien intoa täynnä ja mietin seuraavia koitoksia. Viikko on vasta mennyt ja pitää vieläkin edetä rauhassa. Jalat kyllä tuntuu jo hyviltä. Viime viikolla kävin 3 kertaa lenkillä yhteensä 19km.
9.2km opaslenkki hernesaaresta töölönlahteen ja se ympäri ja takaisin

olin runfestissä helsinki cty running dayn joukkueessa. Juoksin 4.2km osuuden. En täysillä, mutta ihan mukavaa vauhtia.

viikonloppu oli kesäinen. Oltiin sipoossa siskon työpaikan kesäpaikassa yötä ja käytiin siskon isomman pojan kanssa meressä uimassa.

ja saman poitsun kanssa käppäiltiin 3.6km osittain metsässä.

kotona tein syyskuun ekan treenin, 5.1km juoksu ja kolmen erilaisen kyykyn ja parin lankku variaation treeni.
Tein myös yhden pienen lihaskuntotreenin ja venyttelin pari kertaa.
Elokuun juoksukilsat oli 153.8km , eli 30km vähemmän kuin heinäkuussa, melko hyvin silti. Maratonia en ole vielä valmis ihan heti juoksemaan, mutta lyhyempiä matkoja kyllä. Sain kunnian tehdä tänäkin vuonna yhteistyötä sherwood runin kanssa. Arvoin kaksi osallistumista ja pääsen itsekin mukaan tapahtumaan. Valittavana tuolla on puolimaraton ja kymppi. Mä valitsin kympin, kun se on kuitenkin aika lähellä maratonia. Kiva päästä taas keravalle kivaan pikku tapahtumaan. Reitti on melko tasainen ja juostaan kahtena kympin kiekkana.Siitä viikon päästä menen espoon rantamaratonille juoksemaan puolimaratonin. En oo koskaan tuolla juossutkaan. Vielä en aseta mitään tavotteita noihin, testailen ja tunnustelen kroppaani. Loppu syksystä voisin vielä juosta maratonin, en ole vielä päättänyt juoksenko ja jos juoksen, niin missä. Vantaan maraton on ollut mielessä, mutta mietin tuleeko se liian nopeasti. tai sitten kokeilen parantaa puolikkaan aikaa nyt syksyllä ja keskityn maratoniin sitten ensi keväänä. Saas nähdä.
Mitä suunnitelmia sulla on loppuvuoteen? Mä jatkan pt Annan kanssa taas syyskuun puolesta välistä.Sitten taas treenaan ohjelman mukaan ja muutenkin palaan kunnolla ruotuun. Nyt oon vaan fiilistellyt ja nauttinut olostani, ei sekään huono ole, mutta kiva taas alkaa noudattamaan ohjelmaa, tietää mitä tekee.
Nyt on lähdettävä nukkumaan, olen ihan poikki. Kivaa viikkoa sulle! Mä palaan taas!

sunnuntai 25. elokuuta 2019

auringonpaistetta,kauniita maisemia ja hyvää fiilistä, helsinki maraton 2019

Moi! Nyt se on juostu, Helsinki maraton 2019. Päivä oli kertakaikkiaan upea ja fiilis on edelleen mahtava. Yritän saada kirjoitettua ymmärrettävästi, sori jo etukäteen jos teksti on poukkoilevaa, olen vaan aikamoisessa maraton kuplassa tällä hetkellä.
Hermoilu alkoi Perjantai iltana kun lähdin hakemaan omaa ja parin kaverin numerolappua ja paitoja.Soitin kampin kauppakeskuksessa Tiinalle paniikkipuhelun ja se rauhoitti kovasti. Illalla söin porsaan leikkeitä ja valkosipuliperunoita tosi myöhäiseksi päivälliseksi/illalliseksi.
Pikku venyttelyt ja iso lasi vettä ennen nukkumaan menoa (joo, tyhmää, yöllä sai juosta vessassa) muutenkin olin juonut runsaasti vettä, vissyä, mehua yms. viikon aikana. Tankkasin ti-to syömällä enemmän hiilareita kuin yleensä.


Nukuin yön hyvin, n 7h(koska aikainen herätys) ja heräsin pirteänä ja innokkaana. Koska kello oli vasta vähän yli kuusi, ei ollut nälkä yhtään, mutta söin kuitenkin puuroa pähkinöillä
ja banaanilla ja join kupin kahvia. Kun olin pukenut vaatteet päälle ja laittanut aurinkorasvaa söin vielä kaura proteiini jugurtin.
Tiina ja miehensä Jouni hakivat minut seitsemältä ja matka kohti Eiran meripuistoa alkoi. Koukattiin vielä Suvi kyytiin tikkurilasta ja sitten mentiin. Join matkalla vissyä ja söin pähkinöitä. Oli kiva fiilistellä matkalla tulevaa koitosta ja purkaa jännitystään. Jouni jatkoi töihin ja me muut lähdettiin tapahtuma alueelle fiilistelemään tulevaa.
Nähtiin paljon tuttuja, voi että on ihana tuntea niin paljon saman henkisiä ihmisiä ja tutustua uusiin. Juoksupiirit on isot.
Kuvailtiin selfieitä, juotiin kahvit ja höpöteltiin kaikenlaista. Vessassa piti käydä pariin otteeseen ja sitten vein vaatteet säilöön ja lähdettiin kohti lähtöaluetta. Join ennen lähtöä vielä pillimehun ja viskasin purkin roskikseen ja kuvailin  videon lähdön tunnelmasta. Etsin 4h30 min jänikset ja asettauduin heidän lähelleen. Samaan aikaan lähti myös puolimaraton ja löysin vähän ennen lähtöä puolimaratonille lähtevän juoksututtuni Terhin.
Lähdettiin liikkeelle hitaasti, koska alku oli ruuhkainen. Kun päästiin liikkeelle etsin hyvän paikan jänisten takaa ja annoin mennä. Juteltiin Terhin kanssa niitä näitä ja fiilis oli hyvä. Koko ajan tuntui siltä, että pitäisi mennä kovempaa, vaikka aikaisemmin olin miettinyt 4h30min aikaakin liian kovaksi. Juomapisteillä otin kupin urheilujuomaa ja vettä. Vettä heitin osittain päähäni ja käsiini ja osan join. Geelejä otin 5 matkan aikana ja söin kaksi palaa banaania ja 6 palaa suolakurkkua ja suolaa otin muutaman kerran. Välillä olin edellä jäniksiä ja välillä peesissä.N. 11 km kohdalla mies oli tsemppaamassa ja toi kotiin unohtuneet kuulokkeet ja suolaa.  Fiilis oli hyvä ja askel kevyt. n. 4 km ennen puolimaratonin maalia jänis kehoitti Terhiä lähtemään Kiihdyttelemään, koska askel näytti keveältä. Sanoin , että minä jatkan jänisten peesissä, koska vielä on matkaa. Jotenkin kuitenkin aloin kiihdyttelemään ja sain Terhin kiinni ja ohitinkin vielä ennen hänen maaliaan. Huudeltiin tsemppejä ja jatkoin matkaa hyvällä mielellä. Juomapisteillä kävelin rauhassa samalla juoden ja syöden ja sitten taas juoksuun. Fiilistelin ja nautin matkasta. Olin aikataulusta edellä ja annoin mennä, kun tuntui helpolta. Vähän ennen kolmatta kierrosta tuli vaikea kohta. Jouduin tsemppaamaan tosissani, etten alkanut kävelemään tai heittäytynyt kivetykselle istumaan. Jalat oli pökkelöt. Huutelin tutuille, että on vaikeaa ja jalat tönköt. Sain hyvät tsempit ihanilta kavereilta ja sain uutta virtaa. Vauhti oli kuitenkin hidastunut selkeästi, välillä sain vähän vauhdista kiinni, mutta sitten tuli mäki ja oli pakko ottaa pieniä kävelypätkiä. Pistin kuulokkeet päähän ja etsin spotifystä juoksulistani ja fiilis nousi heti. Köpöttelyä, juoksua, krampin tunnetta, iloa, epätoivoa, tsemppausta kuului viimeisiin kilsoihin. Katsoin kellosta, että 4h30 min alitus on mahdollinen, mutta se vaati juoksua ja jalat oli edelleen tönköt. Mietin kuitenkin, että enkka paukahtaa joka tapauksessa , koska 4h34 oli edellinen ja sen alittaisin jos en joutuisi konttaamaan viimeistä 3 kilometriä. Fiilis nousi kokoajan . Maali lähestyi ja ilo nousi päällimmäiseksi. Hitto mä teen sen ! Maraton numero 5 on kohta totta! Vähän ennen 41km kohtaa 4h30min jänisporukka ohitti minut. Jänis herra nappasi minua olkapäästä ja tsemppasi mukaansa. Ihan en jaksanut heidän peesissä roikkua, ihan näköetäisyydellä kyllä. Näin siskon vähän ennen maalia ja sain siitä voimaa pieneen loppukiriin.
Ihan mahtifiiliksellä maaliin tuulettaen! 4h30.50 oli bruttoaika ja jouduin odottelemaan iltaan ennen nettoajan löytymistä kun maratonin sivut oli kaatuneet. Illalla selvisi, että olin alittanut niukin naukin 4h30 ja aika oli 4h29.56.
Ihan mahtava päivä, ihania ihmisiä juoksemassa ja kannustamassa, ilma oli ihana ja reitti kulki kauniissa maisemissa. Olin haaveillut 4h30 alituksesta ja se tuli. Kolmen vuoden takainen ennätys 4h34.27 oli mennyttä. Kaksi viime vuotta olen juossut lähemmäs viiden tunnin aikoja, joten siihen nähden parannus oli melkoinen. Kaikkein parasta juoksussa oli, että fiilis pysyi koko ajan hyvänä, vaikka jalat oli välillä tönköt, tunsin iloa siitä, että etenin ja sain fiilistellä maratonia kauniissa elokuisessa helsingissä.
Halailtiin tuttujen kanssa maalialueella ja juteltiin ja fiilisteltiin mennyttä kisaa.

Pääsin Tiinan ja Jounin kyydissä kotiin ja fiilistely jatkui autossa.
Kotona otin päiväunet ja söin hyvin. Illalla käytiin kavereiden kanssa parilla oluella ja ihmettelin hyvää oloani, yleensä olen ollut maratonien jälkeen ihan poikki.
Sunnuntai aamuna heräsin hyvällä fiiliksellä ja suht kivuttomana. Kaksi rakkulaa varpaissa, pieni hiertymä nivusessa ja pientä jäykkyyttä jaloissa, muuten olo tosi hyvä. Olen fiilistellyt koko päivän mahtavaa eilistä päivää. Kaikki sujui niinkuin pitikin. Nyt nautin hyvästä fiiliksestä ja lepäilen ja palailen rauhassa treeneihin kun siltä tuntuu. Illalla käytiin Tiinan kanssa palauttavalla kävelyllä kuusijärvellä.
Olitko mukana Helsinki maratonilla eilen, vai jossain muualla? Miten meni?
Nyt mun on mentävä nukkumaan, huomenna taas arki alkaa.  Kivaa viikkoa sulle!

keskiviikko 21. elokuuta 2019

yllärimaraton, uhka vai mahdollisuus?

Moi! Niinkuin otsikostakin voi arvata, maratonia pukkaa. Mun ei pitänyt juosta maratonia vielä, tähtäsin lokakuussa olevaan vantaan maratoniin, mutta näin kaverien valmistautuvan helsinki maratoniin ja huomasin miettiväni, olisikohan minusta nyt maratonille ilman treeniä. Mietittyäni jonkin aikaa tajusin, että olen treenannut koko kesän kovaa ja oikeastaan toukokuun tuplasta palauduttuani, aloin treenata fiiliksellä monipuolisesti ja paljon. Heinäkuun kilometrit oli 180 ja se on ihan hyvä saldo maratonia silmälläpitäen.
Olen treenannut paljon enemmän vetoja ja muita intervalleja, kuin koskaan aikaisemmin.

Vauhdit on kasvaneet ja askel keventynyt kovasti. Myös melkein 10 lähtenyttä kiloa helpottaa ja keventää menoa.Olen myös tehnyt säännöllisesti lihaskuntotreeniä


ja venyttelyjä/liikkuvuutta ja koordinaatiotreenejä.


Toisaalta perinteistä pitkää pitkää, n. 3h treeniä ei tullut tehtyä, mutta melko pitkiä kuitenkin. Heinäkuussa tuli pari 17km  lenkkiä ja yksi 22km pitkis . Lisäksi kesän aikana useampia yli 12km lenkkejä. Elokuun 11 päivä juostiin porukassa 15.1km 1h44 min
ja illalla olin opaslenkillä näkövammaisen kaverin kanssa, hän juosten hiljaa ja minä kävellen kovaa 11.4km 1h38min , eli siinä tuli kuin vahingossa pitkä treeni, vaikkakin kahdessa osassa ja toinen lenkki kävellen. Kestoltaan kuitenkin yli kolme tuntia.
Fiilis on hyvä ja odotan maratonia kovasti, mutta vähän epäilyttää, kun en ole suoranaisesti maratonille treenannut. Uskon jaksavani maaliin. Kestävyyskunto on hyvä. Olin miettinyt n. 4h40min-4h50min aikaa reaistiseksi tavoitteeksi. Enkkani on kolmen vuoden takaa 4h34min, viimeiset maratonit olen juossut vähän yli tai alle 5h . Kaverit ja jopa pt Wauhtikirppu povasi enkkatahtia. Hitsi, uskaltaisinko kokeilla juosta enkkaa? Nyt olen kallistumassa siihen, että lyöttäydyn 4h30 min jänisten peesiin ja koitan roikkua mukana niin pitkään kuin kykenen. Himmaan tai kiristän tuntemusten mukaan. Hermoja en aio menettää, juoksen itselleni ja nyt lupaan olla itselleni armollinen. Mutta jos kulkee, annan mennä. Kävelen sitten tarvittaessa, jos ei kulje, se ei maailmaa kaada.
Nyt olen tankannut hiilareita 2 päivää,


huominen vielä lisä hiilareilla. Maanantaina juoksin rauhallisen 9km
ja tein pikaisen core ja kyykkytreenin 15 min. Tänään keskiviikkona juosin aamulenkkinä 2x5 min vk rajoilla 3 min hölkkäpalautuksilla , alkuun ja loppuun hölkkää ja välissä ja ennen lenkkiä koordinaatioita ja liikkuvuutta yht 15 min.

4.5km 27min.26sek.
Eilen kävin hierojalla joka otti kevyesti ravistellen jalat ja vähän kovemmin alaselän ja pakarat. Ilalla vielä venyttelin 25 min. Tänään venyttelin 15 min. Huomenna pikku lenkki rauhallisesti, vähän koordinaatioita ja liikkuvuutta , kun lupauduin tuuraamaan tnt sipoonkorven yhteislenkkien vetäjää. En oo koskaan heidän lenkkejään vetänyt, mutta sain vapaat kädet. Keksin jotain , missä voin treenauttaa muita enemmän kuin itseäni.. Mitään pitkää treeniä en nyt halua vetää.
Perjantain lepään  ja venyttelen ja palaan normi ruokailuun.
Ootko tulossa helsinki maratonille, tai onko jotain muita tavotteita lähellä?
Nyt menen nukkumaan, vaikka nukuin ylipitkät päikkärit, eikä nukuta pätkääkään..
Palaan pian! Kivaa loppuviikkoa!

maanantai 12. elokuuta 2019

armollisuus, kiitollisuus ja ylpeys

Moi! Nyt päätin istahtaa alas hyvissä ajoin , että saan taas kaksi blogitekstiä viikossa tahdin päälle. Aiheita on aika paljonkin, piti vain päättää mistä aloittaisin.
Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Tai se on aina välillä tulut mieleeni ja nyt ajattelin kirjoittaa siitä.
Itselleen armollisuudesta,ylpeydestä omia tekemisiä kohtaan ja ettei vertaa itseään muihin.
Laaja aihe, mutta typistän sen lyhyemmäksi ja näin sen nään tällähetkellä.
Aloitin juoksun jo aiemmin laihduttaessani, mutta se jäi kun tuli plantaarifaskiitti, enkä muutenkaan innostunut juoksusta. Mutta 5 vuotta sitten juuri ennen 40 vuotis synttäreitä aloitin juoksun ja hurahdin,
sillä tiellä edelleen.
Liityin fbn juoksusivuille ja ahmin kaiken mitä sieltä löysin. Ihailin puolimaratonin juosseita ja maratoonarit ne vasta mahtavia olivatkin! Innostuin itsekin treenaamaan puolimaratonille ja juoksin sen hcr llä vuonna 2015
1v 5kk juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen. Aikani oli 2h15 ja olin tosi ylpeä itsestäni ja jaoin raporttiani juoksusivuille ja hehkutin onnistuistani, ei ollut itsestäänselvää, että minä, entinen sohvaperuna juoksisin 21.1km. Sain paljon onnitteluja ja leijuin jonkin aikaa asiasta. Sitten jossain vaiheessa aloin seuraamaan toisten edesottamuksia ja huomasin olevani etana. Sivuilla jotkut harmittelivat pieleen mennyttä puolikasta kun aika oli vain 1h38min , minä mietin, että olin niin onnellinen 2h15 min ajasta. No, yritin jättää vertailun pois , mutta kyllä se taustalla kummitteli. Niimpä aika pian aloin kertomaan ihmisille, että joo, olen kyllä juossut puolimaratonin, mutta olen hidas etanajuoksija. Olen juossut paljon puolimaratoneja ja parhaimillani olen juossut 2h4 min kolme vuotta sitten. Maratoneja




, jota en uskonut koskaan juoksevani.42.2km on vaan niin pitkä matka, olen juossut 4 ja yhden 50km

matkan ja keväällä juoksin helsinki city doublen eli puolikkaan ja kokonaisen maratonin samana päivänä, yht 63.3km



.
Edelleenkään en ole mitenkään kovin nopea, vaikka tällähetkellä olen treenannut kovasti vauhtikestävyyttä myös ja vähitellen vauhti kiihtyy. Tajusin jossain vaiheessa, että olen etana, mutta liikun ja olen ylpeä siitä. Juoksen välillä puolimaratonin sunnuntai lenkkinä, ilman aikatavotteita ja helpolla tuntemuksella. Ei tarvitse lisätä olen kyllä hidas... loppua jos kertoo saavutuksistaan. Kovin moni ei kuitenkaan juokse puolimaratonia tai vaikka 10km . Olen oppinut olemaan ylpeä saavutuksistani ja yritän olla ajattelematta aina aikoja tai ainakaan verrata toisiin. Tosin, välillä on hyvä haastaa itsensä ja kokeilla, olisiko itsestä vähän pitempään tai vähän nopeampaan suoritukseen. Siinäkin pitää olla varovainen ja armollinen itselle. Ikää kertyy kokoajan , pari kymppinen kehittyy ihan erilailla kuin 40 ja 50 vuotias, mutta kyllä sitä silloinkin kehittyy ja voi keksiä uudenlaisia tavotteita, niinkuin minä olen pidentänyt matkoja. Aina tulee enkka kun juoksee itselleen uuden matkan;) Välillä kisasin itseäni ja kelloa vastaan niin paljon, että hermostuin, kun en pysynyt tavotteissa. Lopetin kellon kyttäyksen ja olen fiilistellyt viimeaikoina. Nyt kun treenit on sujuneet ja vauhtia on tullut, voisin taas kokeilla juosta aikaa. Mutta kuitenkaan stressaamatta, jos ei kulje , niin sitten ei. Itse itseltämme vaadimme asioita ja olemme itsellemme tilivelvollisia.. Pitää muistaa kiittää kehoaan ja mieltään, mä pystyin juoksemaan esim 12 km lenkin ja se tuntui hyvältä.
Tai jos aloittaa juoksun ja juoksee ekan kerran yhtäjaksoisesti 5km , hyvä sinä! Leiju ja ole ylpeä, ihan sama juoksitko 25 tai  55 minuuttia, sä teit sen ja susta on siihen! Olen omilla yhteislenkeillä yleensä aina sanonut loppuvaiheessa, että hei! Me juostiin just tän ja tän pituinen lenkki, hyvä me!
Mä olen nyt testannut vauhtejani 5km juoksulla ja parantanut aika lailla vauhtejani.



Olen tosi ylpeä itsestäni ja hehkutan mielelläni tulostani, koska luulin etten enää saa itseeni vauhtia. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että toisten ajat olisivat mielestäni huonoja, sitäpitsi aina on paljon minua nopeampia.Aina ei edes tarvitse juosta aikaa vastaan, kunhan fiilistelee. Musta on tosi kiva seurata eri tasoisia juoksijoita ja liikkujia. Jos kirjoitat blogia, tai sulla on instatili, linkkaa se tohon alle! Ois kiva seurata muitakin jotka treenaa, oli se sitten mikä laji vaan ja mikä tavoite vaan. Toisten tsemppi on aina tärkeää. kun tuntuu hyvältä ja hehkuttaa suoritustaan, toiset onnittelee ja fiilistelee sun kanssa. Jos taas menee heikommin tai vaikka loukkaannut, saat tsemppejä ja vaikka vertaistukea toisilta saman kokeneilta.
Mitä mieltä, onko sulla samoja vai erlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä?
Ollaan ylpeitä itsestämme ja armollisia myös, aina ei tarvitse jaksaa, mutta on hyvä kuitenki vaatia itseltään jonkin verran , että jaksaa liikkua ja pääsee ylös sohvalta.
Lepo on tärkeää ja ystävät ja perhe, mutta kaikkea ehtii pitää elämässään kyllä, kunhan priorisoi. Jos ei ehdi tiistaina lenkille kun lapsella onkin vatsatauti, voi mennä toisena päivänä ja vaikka tehdä kotijumpan kun lapsi nukkuu tai katsoo lasten ohjelmia yms. Kannattaa olla iloinen ja ylpeä myös lyhyistä liikuntasuorituksista, niistäkin kertyy hyvin liikuntaa. Kaikilla meillä on erilaiset elämäntilanteet ja tavoitteet ja treenimäärät kannattaa suhteuttaa niihin . Ollaan ylpeitä itsestämme, toisista ja tsemppaillaan puolin ja toisin, se tuntuu hyvältä ihan varmasti kaikista!
Nyt pitää lopettaa ja lähteä töihin. Kivaa päivää ja viikkoa sulle!

Kohti rantapuolikasta ja ylimenokautta

Moi! Täällä taas! Päätin ryhdistäytyä ja istua koneen ääreen jo puolessa välissä viikkoa. Olen menossa lauantaina rantamaratonille esposeen...