Lukijat

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

peruskuntokausi käynnissä, viime viikon tärkeimmät

 Moi! Mulla on pientä blogin kirjoitus vaikeutta ollut viime aikoina. Välillä päätän aiheen ja innostun, joo tosta mä kirjoitan, mutta sitten se ajatus kuivahtaa. Olen kuitenkin aktiivinen instagramissa ja Facebookissa. Eli jos mun touhut kiinnostaa, kannattaa seurata somessa muutenkin. Blogia päivitän kyllä, mutta en viitsi väkisin väkertää mitään tyhjänpäiväistä löpinää.

Mä oon palautunut syksyn juoksuista hyvin. Olen pitänyt pientä ylimenokautta ja nyt keskityn peruskunnon kasvattamiseen ja voiman kehittämiseen. Tällä hetkellä treenaan löysän suunnitelman ja raamin mukaan. Suunnitelmassa on 2 juoksua viikossa ja 2-3 kävelyä viikossa. Pitkiksiä teen osittain kävellen. Välillä  juoksu- kävelen tai sitten pelkästään kävelen. Aika fiiliksellä siis menen tällä hetkellä. Viikossa on myös 1-2 lyhyttä lihaskuntotreeniä ja yksi pitempi koko kropan treeni. Tällähetkellä kävelyä on tullut enemmän kuin on ollut suunnitelmassa, olen saanut seuraa useampana päivänä kävelylenkeille ja mä pidän kävelyä hyvänä treeninä ja palauttavanakin harjoituksena, eli sitä saakin tulla paljon. Oon tykännyt yhdistää kävelyä juoksun ohelle jo pitempään. Se kyllä kehittää myös, vaikka ei tietenkään juoksua korvaakaan.

Eilen piti olla fressi Espoonlahden avajaiset (uusittu sali) mutta koronan takia domakers finlandin ja fressin järkkäämä pr tapahtuma siirrettiin. Saatiin kuitenkin 1kk treeni kortti haluamallemme fressille. Mä meinaan käydä tikkurilan fressissä, se on kiva sali ja mun työmatkan varrella. Kiva päästä taas salille pitkästä aikaa. Aloittelen vanhoilla ohjelmilla ja jo tutuilla hommilla. Marraskuussa menen sipoon sykkeen järkkäämään juoksijan voimavalmennukseen jota vetää mun hyvän juoksukaverin Tiinan mies Jouni. 4 nä peräkkäisenä lauantaina sipoossa järjestettävä pienryhmä valmennus keskittyy juoksijalle tärkeisiin voimailuliikkeisiin ja tekniikkaan. Hyvä saada opastusta oikeisiin tekniikoihin ja oppia uusia asioita. Ryhmään muuten mahtuu 1-2 vielä, tuu ihmeessä mukaan!https://sipoonsyke.fi/fi-fi/article/pienryhmavalmennus/juoksijan-voimavalmennus/459/ 

Teetkö sä monipuolisia treenejä, vai keskitytkö yhteen lajiin? Jos juokset, teetkö myös lihaskuntotreeniä?

Tässä viime viikon tärkeimmät treenit :

Mulla oli selkäjumi edellisellä viikolla, otin vielä rauhassa alkuviikon.

Ma: 3km kävely työmatkalla. Illalla venyttely 20 min.

Ti: testijuoksu (selkä kesti hyvin!)juoksin 7min ja kävelin 2min, yhteensä 5km 36 min.


Lenkin keskellä pysähdyin tekemään kumpparijumpan 12 min ja sitten juosten kotiin. 20 min ilta venyttely

ke:sauvakävely Pian ja Brunon kanssa 1h 6km 


to: lepopäivä, pari pientä venyttelysessiota (pari min kerrallaan)

pe: aamulla ennen töitä juoksijalehden voimatreeni (löytyy uusimmasta numerosta) tein 8 liikettä ja kolme kierrosta. 20 min live venyttely instagramiin. Illalla Sarin kanssa opaslenkki kävellen 8km 1h30min


la: 15.6km 2h4min juoksu kivassa porukassa. Käytiin Joannan opastuksella vuosaaren huipulla , uutelassa ja aurinkolahdessa ja muutenkin vuosaaressa



. Tosi kiva ja kaunis reitti, joskus uusiksi!20 min rullailu illalla.

Su: Tiinan kanssa sauvakävely 8.5km 1h30 min.


Käytiin myös kahvilla ja pullalla ruuna cafessa hakunilassa.

Mukavasti tuli liikettä viime viikolla, vaikka vain kaksi juoksulenkkiä. Venyttelyä tuli myös mukavasti, jymähtänyt selkä oikein vaatii sitä.

Tällä viikolla olen jatkanut kävelypainotteisesti, enkä ole vielä juossut ollenkaan. Ehtiihän sitä vielä tälle viikolle saada juoksuakin.

Eipä tässä sen kummempia tällä kertaa, meen syömään jotain. Palaan taas! Kivaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua sulle.





tiistai 6. lokakuuta 2020

fiilistelyä ja hyvää mieltä, hcrd 2020

 Moi! Täällä ollaan vihdoin ja viimein.Nyt on kausi paketissa ja fiilis on väsynyt mutta onnellinen. Klisee, mutta totta se on. Kausi huipentui hcrd tapahtumaan joka oli siirtynyt keväältä lokakuun kolmanteen, eli viimein lauantaina päästiin juoksemaan.

Odotin tapahtumaa myös sen takia, että olen ollut hcrd.n someporukassa ja useita vuosia ja tehnyt pr hommia heille ja päässyt juoksemaan tapahtumissa ilmaiseksi ja saanut yhteistyökumppaneilta tuotteita. tykkään hcrd.stä todella paljon. Tänä vuonna korona oli sotkemassa kuvioita ja oltiin todella tyytyväisiä kun se toteutui. Kansainvälisiä osallistujia oli vähemmän, mutta tunnelma oli tänäkin vuonna loistava!

Olin tapahtumapäivänä töissä tapahtuma alueella 8-10 ja oli kiva päästä seuraamaan tapahtumia sisältä päin. Tosi paljon tarvitaan päivän sujumiseen. 10 ltä lähdin vip tiloihin(sinnekin pääsen hcrd tiimiläisenä)

Näin tuttuja


ja uusia tuttavuuksia ja pääsin Martinan kanssa yhteiskuvaan

ja juttelemaan muutaman sanan, siinä on kyllä määrätietoinen nainen!

Vaikka mulla ei ollut mitään tavotteita (ajattelin, että 2h30 olisi aika realistinen ja 2h40 alle ainakin) alkoi vähän jännittää kun lähtö läheni. Kaikki toimi mainiosti ja turvallisuudesta oli huolehdittu hyvin. maskisuositusta toteltiin melko hyvin. Minäkin pidin lähtökarsinassa maskia ja riisuin sen vajaa 500m päästä ja heitin sen roskikseen. Oli mainio fiilis etsiä sopivaa tahtia juoksuun ja melko nopeasti se hyvä tahti löytyikin. Menin vähän kovempa kuin olin ajatellut, mutta fiilis oli niin hyvä etten halunnut jarrutella. Ajattelin kävellä loppuun jos hyytyisin. Kilsat kertyi ja tunne pysyi hyvänä



.Kävelin juomapisteillä niin pitkään kun juomaa oli mukissa ja heitin mukin roskiin ja sitten taas liikkeele. Parissa pitemmässä mäessä otin kävelypätkiä, muuten juoksin kokoajan. Yllätyin kun 100km jälkeen väsyneet jalkani tuntuivat hyviltä ja rennoilta. Ennätyksiä ei tuonne lähdetty hakemaan , vaan hyvää ja iloista juoksua ja se sain. Hölkkäsin iloisena ja hyvävoimaisena koko 21.1km, lopussa päästessäni olympiastadionille, juoksin vielä muutaman selän kiinni ja tuuletin maalissa. Jes! Meni niinkuin pitikin. iloa ja hyvää fiilistä ja aikakin parempi kuin olin ajatellut. 2h17 min oli mielestäni hyvä

2kk masokistin unelman 100km jälkeen. Ja mikä parasta jalat tuntui palautuneilta ja hyviltä. Kävin juoksun jälkeen pikaisesti hakemassa kamat ja käveltiin Tiinan kanssa pasilaan, missä hänen autonsa oli ja pääsin kyydissä kotiin. Kummallakin oli niin hyvä fiilis tapahtumasta, että automatka sujui iloisessa pulputuksessa (yleensähän me ollaan ihan tuppisuita;) )

Nyt keskityn kehonhuoltoon, lihaskuntoon ja kävelyihin ja tietenkin juoksen myös, mutta vähemmän kuin viimeaikoina. Pidän ylimenokauden ja annan kropalle lepoa ja huomiota. Ensivuonnakin on isoja unelmia ja tavotteita, mutta niihin keskitytään myöhemmin ja treenata ehtii kunhan ensin vähän höllää. 

Tämä kausi meni kummalisissa fiiliksissä , kun monet tapahtumat siirtyi tai peruuntui. Maratonin juoksin omatoimisena toukokuussa, 100km ekaa kertaa elokuussa masokistin unelmalla ja 21.1km fiilistellen hcrdllä. Fiilistely puolikkaalla viime lauantaina mietin, että kyllä saa olla tyytyväinen kroppaansa. Vaikka olen pistänyt kroppani koville juoksemalla pitempään ja pitemmälle kuin koskaan, se jaksoi taas kannatella 21.1km. ja miten nykyään 21.1km tuntuu lyhyeltä matkalta , ennen se oli mahdottomalta tuntuva matka. Nykyäänkin tietty kun kovaa menee  , on se pitkältä tuntuva, mutta pystyn jo ilman valmistautumistakin juoksemaan rauhassa puolimaratonin. Mun kroppa palautuu melko nopeasti ja ymmärrän antaa sille aikaa ja huomiota. Jalat kestää ja kroppa muutenkin on kestävä ja hyvä. Pitää muistaa kunnioittaa ja kiittää kehoaan. 

Nyt fiilistelyt jatkuu ja loppuvuodesta sitten taas vähitellen ohjelmien pariin ja peruskuntoa vahvistamaan. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt pienet venyttelyt ennen nukkumaanmenoa . Kivaa loppuviikkoa sulle, mä palaan pian!

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

hcr puolimaraton reilun viikon päästä, viimeisiä treenejä viedään

 Moi! Täällä taas ollaan. Palautuminen on edennyt hyvin, olen antanut kropalle aikaa. Tasan 5 viikkoa 100km juoksun jälkeen jalat tuntui 10km lenkillä normaaleilta. Mulla on tuntunut väsymystä jaloissa enemmän ja vähemmän joka lenkillä masun jälkeen. Sitten sunnuntaina repäisin kaksi erilaista treeniä peräkkäin ja kyllä taas oli koivet väsyneet, mutta se oli ymmärrettävää. Fiilis oli kuitenkin mainio, eli ei pieni väsymys haitannut.

Olin järkännyt sunnuntaille sähköfätti pyörä retken opastuksella Hyvinkäälle. Olin tuolla jo tokaa kertaa, koska ekasta kerrasta jäi niin mainio olo. Meitä oli 9 pyöräilijää, osa ekaa kertaa ja muutama vähän kokeneempi. Ilma oli kaunis, eikä ollut niin kuraista kuin monina sateisina päivinä oli ollut. Olin pyytänyt aloittelijoille sopivaa reittiä, mutta sanoin, että pientä haastetta saa olla. Reitti oli osin sama kuin edellisellä kerralla, eli mukavan vaihteleva ja kaunis.



Lyhyet mutaiset suopätkät toivat haastetta ja sydämentykytyksiä, mutta ei liikaa. Kaikki viihtyivät hyvin ja iloinen porukka poistui hyvinkään Sveitsistä 2h pyöräilyn jälkeen. Mulle toi hyvinkään Sveitsin alue on tuntematonta, olen nyt käynyt siellä 2 kertaa. Siellä on kyllä mahtavat ulkoilumaastot! Niin kaunista ja haastetta löytyy niitä kaipaaville. Pitää kyllä mennä tuonne uudelleenkin tutustumaan paikkoihin. Ja toi sähkö fättipyöräily on kyllä kivaa! Noi helkaman pyörät maksaa 3000e eli muutaman kerran vuodessa voi hyvin maksaa muutaman kympin vuokrasta ja pääsee ajamaan huolletuilla pyörillä. sveitsirent tuolla on tosi hyvä palvelu ja hyvä kalusto, suosittelen! 

Iltapäivällä oltiin sovittu 3h rauhallinen polkujuoksulenkki. ei sitten jaksettu ihan 3h , mun jalatkin oli ihan löperöt. 2h oli sopiva.


12km vaihtelevassa maastossa sipoonkorvessa. Kummallakin lenkillä oli porukkaa mukavasti. ihanaa kun oon saanut kivoja liikkuvia kavereita ja uusiakin tuttavuuksia ilmestyy välillä mukaan. Yksin olisi niin tylsää taivaltaa kaikki lenkit. Uusien lajien kokeilukin on ollut tosi kivaa porukassa. syksyllä on vielä luvassa yksi sähköpyörälenkki, ollaan suunniteltu 3-4h lenkkiä . Seuraa Juoksujalkavipattaa fb niin löydät tapahtumat. Hölkkiä ja kävelyitä sinne ilmestyy useamminkin.

Alkuviikko on mennyt leväten ja kehoa huoltaen.



Tiistaina juostiin Amandan kanssa rauhallinen höpöttelylenkki 8.7km 59 min.

Ja tänään keskiviikkona otin pitkät päiväunet ja sen jälkeen tampattiin kävellen (mulla oli sauvat) hakunilan urheilupuiston mäkiä.

5.8km 1h4min. Vielä pienet kehonhuollot ennen unille menoa. Tässä on enää reilu viikko hcr puoli maratoniin, eikä mitään isompia enää ehdi tehdä. Palautuminen on vielä kesken ja aikatavoitteita ei ole, eli fiiliksellä mennään. Jonkun vauhtitreenin teen vielä ja muutaman lyhyemmän rauhallisemman lenkin .

Ootko tulossa hcrd.lle?Mikä matka? jouduitko muuttamaan, tai halusitko muuttaa matkaa toukokuulta? Mun piti ensin mennä maratonille, sitten doublelle ja nyt päädyin puolikkaaseen. Ihanaa kun hcrdllä löytyy vaihtoehtoja matkoista.

Nyt menen venyttelemään. Kivaa viikon jatkoa sulle, palaan pian!

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Takki tyhjänä 100km jälkeen, mitä seuraavaksi?

Moikka! On taas vierähtänyt aikaa luvattoman kauan. 100km juoksun
jälkeen iski väsymys. Siis totaali väsymys. Rämmin töissä haukotellen ja otin töiden jälkeen päikkärit ja silti olin poikki. Viikonlopunkin makasin ja otin rennosti, nukuin paljon. Vajaa 2 viikkoa masusta iski flunssa. Ei mikään kova, mutta kurkku oli kipeä ja jäin kotiin. Viikonlopun aikana iski räkätauti. Päiväkodissa on ollut syys flunssaa, enkä uskonut koronaan, mutta menin testeihin tiistaina ja keskiviikkona sain negatiivisen tuloksen. Oireet oli miltei ohi, nenä oli vähän tukossa, eli menin töihin.
 Väsymys on selkeästi helpottanut. Olen yrittänyt syödä terveellisesti ja levätä ja kuunnella kehon viestejä. Herkkuja tekee kyllä mieli ihan mahdottoman paljon. Pitää siis taas laittaa stoppi jokapäiväiselle herkuttelulle ja ottaa viikonlopun herkkupäivä käyttöön.
Ehdin käydä kahdella (sauva) kävely lenkillä ennen flunssaa.

Nyt olen käynyt  eilen lauantaina ja tänään  hölkkä lenkeillä. Eilen hölkättiin Pian Kanssa
5.5km rauhassa ja tänään olin hcrd yhteislenkillä 7 min km vauhtisen ryhmän mukana.
Juostiin alkuun verkkaa ja sitten 5km kisan reitti. Yhdessä reilu 6km ja hölkkäsin vielä Pasilaan, yhteensä tuli 8km 54 min. Lenkeistä jäi hyvä fiilis. Olen palautunut suht hyvin. Ihan täysin en ole palautunut, kroppa tuntuu vähän väsyneeltä vielä ja sykkeet on ihan vähän koholla. Mutta hyvällä mallilla kyllä.
Mulla on ollut vähän tyhjä olo, että mitä nyt tekis. 100km on juostu, nyt on takki tyhjä. Nyt  ilo ja nälkä juoksuun on palautumassa ja olen alkanut miettiä syksyn juoksuja. Syyskuun lopussa olen lupautunut jänikseksi Helsinki 10. lle. Eli rauhallinen 10km juoksu siinä ja siitä viikon päästä onkin hcrd 3.10. Toukokuussa mun piti juosta tuolla maraton. Sitten kun tapahtuma siirtyi lokakuulle, asetin tavoitteeksi doublen, eli yht 63.3km. Sitten intouduin juoksemaan 100km elokuun puolivälissä, ja nyt en tiedä mikä matka olisi järkevin. Haluaisin juosta maratonin, koska se on mun lemppari matka. Mutta kun järjellä ajattelee, en ole vielä valmis juoksemaan 42km. Voisin jaksaa juosta sen, mutta se olisi liian rankkaa tässä vaiheessa palautumista. Eli päätin tänään, että hcr puolimaraton tulee olemaan mun matka tän vuoden hcrd. llä. Se on tarpeeksi pitkä, että pääsen fiilikseen, mutta voin juosta sen fiiliksen ja päivän tuntemuksen mukaan, ilman Aika tavoitteita. Aika tavoite kuitenkin kysytään, eli mä laitan 2h15 min.  Se ei kuitenkaan ole mikään must, vaan meen ihan fiiliksellä. Jotenkin helpotti, kun on joku päätös tehty. Paljon ei ehdi tehdä, muta palailen vähitellen treenien pariin.
Nyt meen nukkumaan, hyvää yötä ja kivaa uutta viikkoa!

maanantai 17. elokuuta 2020

Melkein mahdoton tehtävä 100km masokistin unelmalla

Moi! Alkuun heti pari varoitusta. Jutusta tulee todennäköisesti sekava, koska olin aika sekava itsekin ainakin viimeiset tunnit masulla. Toinen varoitus on, että jos näet minut, etkä halua kuulla että etenin 100km omin jaloin lauantaina, yritä piiloutua tai sulautua maisemaan, myös kova vauhtinen eteneminen pelastaa sinut ultra hehkutukselta, koska allekirjoittanut on tällä hetkellä entistäkin hitaampi.
Eli siis meikä juoksi 100km masokistin unelmalla Paloheinässä lauantaina. 100km!!! Minä, tavallinen talliainen juoksin 100km. Ei se kyllä juoksua lopussa ollut, mutta itse liikutin jalkoja koko perhanan 16h13min(ihan oikeasti!) ajan.
Oon aina pitänyt maraton keräilijöitä ja ultraajia erityislaatuisia ihmetyyppeinä ja arvostan heitä edelleen ja varsinkin nyt paljon ja olen edelleen ihmeissäni, että mäkin pystyin siihen. Tosin mulla menee palautuessa tosi kauan, enkä heti oo menossa ultraamaan tai maratonille, niin kuin varmasti monet muut kanssani masokistilla edenneet prot. Tässä teille sekavaa tajunnan virtaa suorituksestani, toivottavasti jaksat lukea.
Viime viikolla juoksin vain kerran ja kävelin muutamia n. tunnin lenkkejä hoitokoiran kanssa.
  Kävin myös torstaina hierojalla joka käsitteli kevyehkösti alaselkää, pakaroita ja jalkoja tunnin ajan. Hiilareita lisäsin ruokavalioon ti-To ja join enemmän kuin yleensä.
Perjantaina tavattiin some tutun Paulan kanssa ekaa kertaa livenä, hänkin oli ekaa kertaa tulossa 100km juoksuun. Käytiin syömässä
ja kahvilla, hermoiltiin yhdessä jännää tilannetta. Sovittiin aamuksi treffit  hotelliaamiaiselle hotelliin jossa paula yöpyi.
Nukuin yön hyvin, mutta unet jäi korkeintaan 4h15 min mittaiseksi kun valvoin liian pitkään ja herätyskello herätti 04.45. Puoli kuusi olin pilotti hotellilla ja mentiin syömään tyhjään aamiais saliin.

Söin puuroa hillolla ja raejuustolla, karjalanpiirakoita ja hedelmiä yms. Kahvia kupillinen ja appelsiini mehua. Höpöteltiin niitä näitä ( ihan kuin oltais tunnettu aina!) ja hermoiltiin yhdessä tulevaa. Sitten kohti paloheinää. Matkaa olikin vähemmän kuin olin ajatellut ja kun liikennettäkään ei paljon ollut noin aikaisin lauantaina, oltiin ennen puoli seitsemää paikalla. Yli puolitoista tuntia liian aikaisin.. No istuskeltiin autossa ja pidettiin hetki silmiä kiinni ja lähempänä seitsemää alkoi tulla muitakin. Meillä ei ollut omaa pöytää, mutta saatiin oma kulma kanssa tarpojalta. En oikein tiennyt mitä ottaisin mukaan, niinpä otin kaikenlaista. Huoltopöydän antimet oli runsaat ( vähimmäis lista löytyi tapahtuman sivuilta) niimpä ei itse tarvinnut hankkia niin paljon.
Mulla oli mukana 7 geeliä, siripiriä, suolaa, vauvojen smoothieita ja välipaloja(niitä korkillisia joita voi vain imaista ilman lusikoita ) pieni pussi sipsejä ja pillimehua, pakastimessa olleet 2 puolen litran vesipulloa yms muutakin. En kyllä tuhonnut matkan aikana kaikkea, enkä tarkkaan muista mitä huoltopöydästä söin. Mustikka keittoa ja vettä join tasaiseen tahtiin ja nappailin rusinoita, sipsejä, suolakurkkuja ja banaania vähän kerrallaan. Kaikista ihaninta oli lähellä olleen jäähallin takaa haettu lumi, hitsi  tuntui mahtavalta kuumassa kelissä laittaa lunta päähän, ja jalkoihin.
Startti tapahtui 8.20 ja jännitys hävisi. Edettiin Paulan kanssa höpötellen ja naureskellen ekat 20 km. Sitten paula meni menojaan ja mä jäin etenemään rauhassa.
Kierros oli vajaa 2km, eli huoltotauko oli aina tasaisin väliajoin ja mä otin aina jotain. Näin tuttuja ja sain heistä virtaa. Lotta juoksi kanssani jonkin matkaa (oli omalla lenkillään) Jatkoin tasaista etenemistä lähelle maratonia, jolloin Tiina ja Jouni tuli mukaan kiekalle ja Tiina latasi matkalaturilla kelloani juostessamme. Maraton täyttyi iloisissa merkeissä 5h30 aikaan (muistaakseni) ja juostiin vielä yksi kierros Tiinan kanssa ja he lähtivät kotiin, teki tosi hyvää nähdä tuttuja. Hölköttelin menemään. Oli kuuma. 50km kohdalla alkoi tulla paha olo. Pyörrytti. Itkeskelin, että nytkö tää jää tähän, puoleen väliin.. Päätin yrittää ainakin ennätys pituuksille 64km jos tolpillani pysyisin. Itkin juostessani kun Silja ystävänsä kanssa juoksi mut kiinni ( he olivat maratonilla) ja he tsemppasit ja loivat muhun uskoa. Sain taas kavereita juoksemaan kanssani, yksi Marika juoksi yhden kiekan ja toinen useamman, helkkari se oli tärkeää, kiitos tosi paljon kaikille mukana olleille! Jos en mainitse kaikkia, se johtuu siitä, että olin melko sekaisin loppuvaiheessa.
Pääsin enkka pituuksiin Marikan kanssa ja 70km meni rikki. Ajattelin lopettavani kun vatsa oli kipeä ja huimasi. Onneksi päänsärky hellitti panadolilla.  Oli kuuma vaikka ilta jo tuli. Onneksi paikalla kävi tuttuja ja rakkaita. Poikanikin eteni kanssani yhden kierroksen. Mieheni kävi aikaisemmassa vaiheessa tsemppaamassa ja tuli illalla takaisin.
Hölköttelin hiljalleen ja olin taas lopetus fiiliksissä.. 80km kohdalla Eija tuli tsemppaamaan ja sain houkuteltua hänet mukaani vaikka hänellä ei ollut lenkkareita, vaan ballerinat, kerroin, että meen tosi hiljaa ja se auttaisi jos saisin kaverin. Hän kiersi kanssani kiekan ja jutteli niitä näitä. Tavoittelin tuplamaratonia jossa ajattelin lopettaa. En jaksanut enää juosta kuin vähän, pikkukivet oli hangannut jalkapohjia ja nivuset oli verillä. Olin täysin loppu. Ihan vetämätön, mutta etenin kuin hyytyvä robotti. Elina tuli paikalle ja mentiin kolmestaan. Höpisin lopetuksesta. Kun mitään vakavampaa vaivaa ei ollut, kaverit sanoi, että nyt ei lopeteta. Hitto, 15km on pitkä matka ilman 85km alku matkaakin. Mutta ymmärsin kyllä jossain sisälläni, että aamulla harmittaisi jos nyt jättäisin kesken. Nyt olikin tosi tärkeää, että kavereita ilmaantui paikalle. Ei oltu sovittu etukäteen, he vain tulivat ja taapersivat mun kanssa kun olin niin poikki. Auttoivat ottamaan kivet kengistä juottivat ja komensivat eteenpäin.
Susanna ja Janne tulivat heti Elinan ja Eijan jälkeen ja sen jälkeen en juossut yksin yhtään. Mieheni tuli takaisin ja he kolme vuorottelivat mun kanssa kulkemista. En juossut vaan laahustin. Itkin ja vollotin, välillä vaan tollotin eteenpäin, olin ihan ulalla. Sain noshitin energia karkkeja ja jotain kofeiini pitoista juomaa (oli siinä elektrolyyttejä yms myös) mulle ei maistunut muu kuin mustikkakeitto ja vesi, mutta väkisin otin myös vähän kerrassaan tarjottuja energia karkkeja ja juomaa ja olo koheni kummasti. Oli pimeää ja aikaraja oli täynnä ja minä vaan etenin. Lupasivat odottaa, meitä oli kaksi radalla pitempään. Itketti taas. 8km tuntui 50km matkalta mun mielessä. Nirhaumat teki kipeää. Jalat liikkui hiljalleen mutta olin ihan poikki. Mies käski kävellä eteenpäin ja lopettaa itsesäälin. Tuntee mut 27 vuoden kokemuksella ja tiesi, että aamulla syyttäisin häntä, miksi hän antoi minun lopettaa :) sain Susannalta kevyet sauvat ja ne auttoi mua etenemään edes jollain lailla. Vikat kaksi kiekkaa uskoin loppuun pääsyyn vaikka meno oli hidasta. Mies kulki mun kanssa vikan kiekan yritin juosta ja vähän välillä juoksinkin. Pikku nyppylät tuntui vuorilta mutta ei muuta kuin kapuamaan. Vajaa kilsa ennen maalia annoin miehelle sauvat ja sanoin, että haluan näyttää siltä, kuin olisin muka juossut 😂 hölköttelin onnen tunteen vallatessa, Susanna ja Janne odotti mua ennen maalia ja kuvasivat mun maaliin pääsyn. Tuuletin ja en muista, koska olisin ollut niin iloinen juoksu matkan loppumisesta.

100km oli takana!!
16h13 minuuttia meni, ja sellaista mielen vuoristorataa en ole ennen tuntenut. Kipuja oli, mutta ei mitään vakavaa. Kroppa oli sekaisin. Mutta se kesti. Jalat kantoi, ja pää kesti vaikka välillä meinasi luovuttaa. Uskomatonta, mä liikuin yhtäjaksoisesti 16h13 minuuttia ja 100km. Heti kun pääsin maaliin, lupasin treenata kunnolla ja parantaa aikaa ensi vuonna 😂😂 ihan varma en nyt oo meenkö, mutta mahdollista se on, paljon jäi hampaankoloon, vaikka tyytyväinen ja ylpeä olenkin. Ja niin hiton kiitollinen mun ystäville ja perheelle, ette tiedä miten paljon merkkasi, että olitte mukana.
Oon vieläkin ultrahuumassa ja vaikka linkutan rakkuloiden takia, fiilis on upea vaikkakin reissussa rähjääntynyt ja väsynyt. Nyt se on tehty. Nyt otan rennosti ja lepään. Juoksen sitten kun jaksan. En vielä.
Tästä tuli ultran pituinen kertomus sekalaista tajunnan virtaa, kiva, että luit! Ootko sä ylittänyt itseäsi ja tehnyt jotain, mitä et olisi uskonut tekeväsi? Onko sulla haaveita, mitkä tuntuvat vielä kaukaisilta? Kannattaa uskoa itseensä ja puskea eteenpäin!
Nyt meen nukkumaan, palaan pian! Kivaa viikkoa sulle!

sunnuntai 9. elokuuta 2020

uusien lajien testausta : sähköfätillä hyvinkäällä

Moi! Enää viikko masokistin unelman 100km, hui! Nyt enää pieniä lenkkejä kävellen ja juosten. Niinpä tähän väliin sopi erinomaisesti sähköpyörälenkki.                        

Varasin opastetun yhteisajelun Sveitsi rent kautta ja kyselin blogin Facebookissa ketkä lähtisivät mukaan. Saatiin 5 ihmisen porukka kasaan ja eilen lähdettiin innokkaina matkaan. Saatiin tarjous 2 tunnin opastetulle ajelulle 50e/henkilö. Sonja, toinen omistajista oli kokoajan meidän käytössämme ja oli suunnitellut reitin. Alkuun säädimme penkit oikealle korkeudelle ja kuuntelimme ohjeistukset, miten pyörät toimii. Pyörät oli todella hienot suomalaiset helkamapyörät.  Pyörässä oli 10 vaihdetta ( muistaakseni) ja 3 erivahvuista sähköavustusta. Eco, jolla sai vähän apuja, trail jota käytin enimmäkseen toi vähän enemmän apuja ja boost joka teki jyrkistäkin ylämäistä nautinnollisia. Polkea siis piti, pyörät ei kulje itsestään, mutta kun polkee, valittu avustus helpottaa ja keventää kulkua. Olin kertonut etukäteen, että olemme aloittelijoita ja haluamme helpon reitin pienillä haasteilla.                       

Hyvinkään Sveitsin metsiköt on mulle ihan uusia ja oli ihanaa vaan mennä kokeneen oppaan perässä. Mentiin hiekkaa, polkuja, suota yms. Ei mitään liian vaikeaa, mutta jännää ja vaihtelevaa.




Pysähdyttiin juomaan pari kertaa, koska oli kuuma. Käytiin myös uimassa kauniilla lammella jossa olisi ollut grillausmahdollisuuskin. 2 tunnin ajelulla edettiin 20km. Todella hauska ja mukava kokemus!! Meinaan järkätä alkusyksyyn vielä uuden tällaisen reissun ja mukanani ollut 17v poikanikin suunnittelee reissua kavereiden kanssa. Lähtö on siis hotelli Sveitsin läheltä ja autot saa hyvin parkkiin. Vantaalta Hyvinkäälle ajoi 45 min ja oli kyllä kiva tutustua uusiin kauniisiin maastoihin pyörän päältä. Suosittelen lämpimästi! Sveitsi rentiltä voi vuokrata  paksurenkaisia fätti pyöriä ilman sähkoavustusta tai avustuksella ja myös pyöräkärry lapsen kuljetukseen löytyy. Voi lähteä itse etsimään reittejä tai ottaa oppaan nii kuin me. 

Nyt minulla on mahdollisuus antaa teille ale koodi. Eli koodilla juoksujalkavipattaa saatte alennusta 15% normaalihinnoista. Varaa elokuun aikana, pyöräily voi olla myöhemminkin. 

Oli tosi kiva päivä! Vaihtelua normitreeneihin ja kyllä tuossakin sai liikuntaa, ei nämä mopoja kuitenkaan ollut. Ootko kokeillut paksurenkaisia pyöriä? Entä sähköpyöriä?                                               

Nyt lähden ruuanlaittoon🙂 kivaa viikkoa sulle, palaan pian! 


lauantai 1. elokuuta 2020

Jännitystä, treeni kateutta ja treenien vähentämistä, 2 viikkoa masokistin unelmaan.

Terve! Se olis sitten tasan kaksi viikkoa masokistin unelman 100 kilometrin taivallukseen. Hui! Jännitys alkaa nostaa päätään ja vertailu toisiin on tullut kuin huomaamatta. Tuntuu siltä kuin muut olisi treenanneet sata kertaa paremmin ja enemmän. Toki tiedän, että jos on tottunut juoksemaan joka kuukausi useamman maratonin tai muuten on keräillyt kilometreja kauemmin, tulee treenattua masokistillekin erilailla kuin mulla.
Mä hajottaisin paikat välittömästi jos triplaisin treeni määrät.
Olen treenannut aika samalla lailla kuin maratonille, vähän enemmän kilometrejä kyllä tietoisesti lisäillen, mutta lepopäivistä ja treenien monipuolisuudesta kiinnipitäen. Olen pitänyt löyhästi ohjenuorana viime vuoden doubleen valmistavia treenejä, silloin ohjelman teki mulle wauhtikirppu Anna. Nyt olen treenannut itsekseni ja yleisesti ottaen olen tyytyväinen, mutta välillä iskee ns treeni kateus ja paniikki, kun vertaan itseäni muihin. Nyt kuitenkin treenit on tehty. Toki pieniä juoksuja, lihaskuntoa ja kehonhuoltoa on vielä luvassa kahden viikon aikana, mutta pitkät lenkit on tehty.  Toukokuun lopussa juostu maraton on pisin treeni ennen masua. Parina päivänä keräilin kilometrejä usealla lenkillä päivän aikana ja viime sunnuntaina juoksin pisimmän lenkin maratonin jälkeen. Juoksin Iisalmessa 23km 2h49 min.

Lähdin tyhjällä mahalla ja energiat loppui. Tein kuitenkin rauhallisen 20km lenkin päälle 3km loppunoston, kun kävin ostamassa huoltoasemalta vähän evästä. Ihan tyytyväinen en ollut lenkkiin, olis saanut olla vähän pitempi, mutta kun ei energiat riittäneet, niin ei sitten. Oltiin kylässä, enkä viitsinyt kaivella kaappeja, kun muut nukkui. Olisi pitänyt laittaa illalla jo aamiainen valmiiksi, mutta tietääpähän seuraavalla kerralla. Mä tykkään juosta tyhjällä vatsalla, mutta pitkiksiin tarvitsee energiaa. Geelit olisi myös auttaneet asiaa, mutta nyt ei ollut niitäkään. Huoltoasemalla myytiin kerta annospurkkeja hunajaa, se oli tosi hyvä ja nopea apu energiavajeeseen. Edellis viikon viikko kilometrit oli hyvät, 54 juostua kilsaa. Tämä viikko mentiin jo selkeästi vähemmillä juoksuilla. Juoksin alkuviikosta hartolassa 5x 1km vedot 500m hölkkäpalautuksilla.

Alku ja loppu verkkoineen tuli yht 9.5km 1h.  Tein myös pisimmän pyörälenkin ehkä koskaan, tai en ainakaan ihan just ole noin pitkään polkenut. Ajelin 34km Hartolan tosi mäkisissä maisemissa, nousua tuli yli 500m ja aikaa meni vajaa 2h.
Mies ajeli mukana skootterilla 😁  Eilen tulin kotiin ja skippasin väsymyksen takia hölkkä treffit Tiinan kanssa, mutta lepäilyn jälkeen piristyin ja päätin lähteä hölkälle illalla. Olipa hyvä lenkki! Fiilis oli mainio ja vuorottelin 10min juoksua ja 1min 30 sek. kävelyä yht 12.10km 1h22min.

Huomenna ehkä pieni juoksu tai sauvakävely. Ensi viikolla myös 2-3 juoksua ja sitten onkin enää viikko sataselle 😮
Näillä mennään. Se riittää siihen mihin riittää, muuta en voi nyt tehdä. Hierontaa, venyttelyä yms ainakin lisäilen ennen h hetkeä. Pikku paniikki kuuluu valmistautumiseen.
Mites sun treenit on sujuneet? Vai oletko nauttinut kesästä lepäillen?
Kivaa viikonloppua sulle, palaan pian!

peruskuntokausi käynnissä, viime viikon tärkeimmät

 Moi! Mulla on pientä blogin kirjoitus vaikeutta ollut viime aikoina. Välillä päätän aiheen ja innostun, joo tosta mä kirjoitan, mutta sitte...