Fiiliksiä parantumisesta, missä mennään nyt?

Moi! Kirjoitusten väli venyi taas, sori siitä! Oon ollut kipeä ja edelleen toipilas. Sairaslomalla nyt jo kolmatta viikkoa. Huh! Tuntuu kuin olisin ollut sisätiloissa ikuisuuden. Nyt kun flunssan oireet ja kuume on pois ja 2 lääkekuuria ja tamiflu syöty, alkaa elämä voittaa. Kunto vaan on romahtanut ja tietysti keuhkokuume vaikuttaa vielä pitkään, nyt pitää olla tarkkana parantumisen kanssa.
Ilmat on olleet kauniita ja olen nyt viikonlopusta asti pyrkinyt käymään ulkona pienissä pätkissä, en niinkään liikunnan ( tätä ryömimistä ei voi liikunnaksi sanoa) vaan raittiin ulkoilman takia.

Meillä on sitäpaitsi pikku koira Ego hoidossa ja senkin takia täytyy ulkona käydä.

Pidemmät lenkit jää kyllä muille.
Kun kokonaan paranen tästä, niin uskon, että kunto palautuu kyllä, kunhan keuhkot kuntoutuu. Otan rauhassa, uskokaa pois. Pienissä kävelyssäkin tuntuu keuhkoissa heti jos menen kovempaa ja tuo lähi mäki on ihan kamala (ei yleensä tunnu missään). Multa on pyydetty postausta tauon jälkeen treeneihin paluusta ja miten tämä korona aika muutta arkeani.
Palaan noihin myöhemmin, kun pääsen arkeen kiinni ja palaan töihin.
Mutta tällähetkellä meidän arki on muuttunut sen verran, että poika ja hänen tyttöystävänsä käyvät etäkoulua meiltä käsin, valvovat pitkin yötä ja heräävät keskipäivällä , jos ei ole sovittua koulutapaamista aikaisemmin.  Minä vielä toivun kotona, mutta mies on parantunut ja palannut töihin.
 Mä olen töissä päiväkodissa ja mun työt jatkuu, tosin lapsia on todella vähän. Lomia saisi pitää nyt hyvällä omallatunnolla, mutta velvoitetta siihen ei ole. Helsingin kaupunki ei lomauta, mutta jossain vaiheessa kartoitetaan meidän koulutuksia ja halukkuutta siirtyä muihin tehtäviin. Mä olen jo ilmoittanut , että olen vapaaehtoinen siirtymään. Olen lähihoitaja ja kokemusta on palvelutaloista, kotihoidosta ja dementiatyöstä. Sairaalasn en kyllä mielelläni menisi töihin, tuntuu että jossain päivystystyössä olisin enemmän tiellä kuin avuksi. Mutta ihan vielä ei ole ajankohtaista.
Miten sun arki on muuttunut nyt koronan aikaan? Onko tiedossa muutoksia?
Mä jatkan toipumista, kävelen vähän ja venyttelen pienissä erissä.
Toivottavasti voit hyvin!
Kivaa viikon jatkoa sulle, palaan pian!

Mistä tietää pärjääkö kotona , vai voiko mennä lääkäriin ?

Moi! Ajattelin ensin etten kirjoita blogiin koronasta, koska sitä tulee joka tuutista muutenkin. Se on nyt kuitenkin valitettavasti täällä jokapuolella ja levittää pelkoa , jännitystä ja epätietoisuutta ympäri maailmaa. On ollut kamalaa seurata miten pahaksi tilanne on joissakin maissa mennyt ja Suomessakin virus levittelee lonkeroitaan. Toivonmukaan koulujen sulkemiset, tapahtumien perumiset yms, järeät toimenpiteet purevat ja hidastavat viruksen leviämistä.
Mä itse sairastuin viime viikolla. Torstaina illalla tuli pikku yskä, kuivaa kutittavaa yskähtelyä, ei sen kummempaa. Pe aamuna yskähtelin muutaman kerran, muuten olin ihan hyvässä kunnossa. Bussimatkalla alkoi tulla pientä lihassärkyä ja kun olin työpaikalla 40 minuutin kuluttua , olo ei ollut ihan normaali. Ihmettelin oloa ja soitin pomolle joka käski lähtemään kotiin. Se siitä työpäivästä. Ajattelin ensin, että viikonloppu alkoi ajoissa ja pienellä levolla ollaan kunnossa ,sunnuntaina jo liikutaan, just joo. Menin junalla ja bussilla kotiin, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Iso kaulaliina naaman edessä ja hanskat käsissä köröttelin kotiin. Kotimatkalla alkoi kovat kivut lihaksissa ja päässä. Kotona oli jo kuumetta. Todella erikoista, 2 tuntia aiemmin tunsin itseni terveeksi ja sitten olinkin jo sängyssä. Kuume, vilunväreet , lihaskivut ja yskä vei täysin sängyn pohjalle.

Työkaverit oli epätietoisia ja halusivat tietää mikä mulla on, mutta selvyyttä tuskin tulee koskaan.testauksia ei enää tehdä jos ei kuulu riskiryhmään. Työterveyden hoitajan ja päivystysneuvonnan ihmisen kanssa puhuttuani kallistun enemmän kausi influenssaan kuin koronaan, tosin ei niitä pysty itse erottelemaan. Pientä nuhaa ja aivastelua ilmaantui myöhemmin myös, mikä saattaa viitata influenssaan, en sit tiiä. Kotona olen kuitenkin pysynyt kiltisti.  Ollaan kaikki kipeinä, jotka täällä tällähetkellä majaillaan. Vanhempi poika ei ole kipeä koska ei asu enää täällä, mutta minä, mies ,poika ja hänen tyttöystävänsä ollaan oltu kaikki kipeitä jollain lailla. Ensin sairastui poika ja hän sai lääkkeet keuhkoputken tulehdukseen pari päivää ennen kuin minä sairastuin. Perjantaina iski sitten mulle ja lauantaina pojan tyttöystävä oli tosi kovassa räkätaudissa, hän on ainut, jolle ei iskenyt kuumetta. Sunnuntaina mies heräsi kuumeessa.eli tällainen sairastupa täällä. Laitoin tapani mukaan instastooryihin siitä että olen sairastunut. Kauheasti tuli neuvoja, mitä ei saa tehdä, minne ei saa mennä. Ei siis ,minnekään saa mennä. Niinhän se onkin kun ei tiedetä mikä vaivaa.  En muutenkaan kuumeessa juokse ulos. Olen kuulemma yleensä liian aikaisin ulkona, olen käynyt kipeänä ( aiemmin , en nyt korona aikaan).300 m päässä kaupassa , se oli mun ainut ulkoilu vuosi sitten kun olin keuhkokuumeessa. Päivää ennen töihin paluuta kävelin ulkona 600m että uskalsin mennä töihin. Neuvoja siis sateli joka tuutista. Olin toki iloinen että mua neuvotaan ja musta ollaan huolissaan ,sitä en tiennyt tuolloin, ettei lääkäriin kannata mennä jos pärjää kotona ja olinkin tyytyväinen, kun sain siitä tietoa viesteillä. Sain myös paljon tsemppiviestejä , sydämiä ja virtuaalihalauksia, ja kyselyitä kuinka voit? Siitä oon tosi iloinen! Kiitti kaikille!  Mietin vaan tätä tilannetta yleisesti ja omaa tilannetta. Epätietoisuus on inhottavaa, olin tosi kipeä ja kun sanotaan, ettei saa mennä lääkäriin jos pärjää kotona. Mistä tiedän milloin en pärjää? Yskiminen sattuu keuhkoihin, mutta sekin varmaan kuuluu asiaan. Vaan oikeasti kipeät ihmiset menee lääkäriin. Mielestäni kuitenkin olin oikeasti kipeä. Kun olin ollut kuumeessa 4 päivää , päätin, että viidentenä päivänä menen lääkäriin, sanoi kuka mitä vaan.olin niin väsynyt sairastamiseen . Toisaalta pystyin olemaan kotona, sohvan- sängyn ja jääkaapin- suihkun ja vessan väliä mennessä ei hirveästi tarvinnut voimia. Tosin niissäkin toimissa oli tekemistä. Kun tiistaina sitten menin lääkäriin, olin valmistellut selityslistan miksi tarvitsen muka hoitoa.
Terveyskeskuksessa oli vastassa hoitaja joka ohjasi jonoon. Meitä oli monissa paikoissa, eikä montaa ihmistä ollut lähekkäin. Mun viereen ei tullut ketään kun yskin niin paljon ( nenäliinoihin)  sain siis penkkirivin itselleni. Hoitaja laittoi lääkärille ja lääkäri laittoi labroihin ja Tikkurilaan keuhkokuviin. Kertaakaan ei kysytty , mitä teet täällä, etkö muka pärjää kotona. Kun kävin Tikkurilassa röntgenissä, olin niin väsynyt, että makasin hetken autossa ennen kuin jatkoin matkaa kotiin. Tänään keskiviikkona iltapäivällä sain soiton lääkäriltä ja sain keuhkokuume diagnoosin. PERSE. Jäätävää. Vuosi sitten mulla oli ekaa kertaa elämässäni keuhkokuume ja nyt taas. Nyt tiedän, että tarvitaan malttia. Todellakin.  Viime vuonna selvisin melko lyhyellä toipumisajalla vaikka otin maltilla. Tästä kerrasta ei taas tiedä. Mutta nyt parannellaan kunnolla ja sitten vasta mietitään treeneihin paluuta.

Pointti tässä purputuksessa oli se, että olkaa kiinnostuneita läheisistänne ( mun läheiset on ollut ihania) ja Kyselkää vointia ja etsikää sen hetken tietoa, tän mun sairastamisen aikaankin ohjeet on muuttuneet usein. En osaa neuvoa milloin pitää mennä lääkäriin, kyllähän kotona pärjää melko pitkään, oisin varmasti voinut vieläkin pitkittää lääkäriin menoa, onneksi kuitenkin menin. Jos sinusta tuntuu siltä, että on mentävä lääkäriin , katso ohjeet, soita tai mene, ohjeiden mukaan tietty.mutta kukaan muu ei voi tietää miltä susta tuntuu. Mä en tiennyt kunnolla itsekään.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Viestitellään ja neuvotaan, mutta kysellään myös kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme eikö vaan? Nyt meen nukkumaan, kirjoittaminenkin otti yllättävän koville . Mä palaan pian, pysykää terveinä!

Vauhti päällä joka säällä, viime viikon tärkeimmät

Moi! Täällä sitä taas ollaan.treenit on sujuneet hyvin. Mun on tarkoitus lisätä treenejä maltillisesti. Viime aikoina oon juossut noin 100- 120km kuukaudessa eli n. 25-35 km viikossa. Nyt olisi tarkoitus juosta n. 35-50 km viikossa ja huhtikuussa mahdollisesti pari viikkoa, joissa juoksen enemmän. Toki myös kevyempiä viikkoja pitää olla, ettei paikat hajoa. Tässä viime viikon tärkeimmät:
Maanantai: 10km sauvakävely Sannan kanssa.
Tiistai: naistenkympin yhteislenkki Myllypurosta. 1h2min 8.44km hölkkä, muutamalla kävely pätkällä.

Keskiviikko: aamulenkki. En meinannut jaksaa herätä ja kun lopulta kiskoin itseni sängystä, jouduin typistämään lenkkiä. Sain kuitenkin lähdettyä lenkille. Alkuun ja loppuun rauhallisempaa ja 6x1min vedot 1min hölkkäpalautuksilla.

Oikein hyvä treeni. Illaĺla 30 min venyttely
Torstai: vedin työporukalle jumpan. Alkuun 22min kävely ja sisällä dynaamisia venytyksiä, keppijumppaa ja lihaskuntotreeni. Yhteensä 1h. Kotona 20 min venyttely.
Perjantai: menin suoraan töistä Arkiwellness juoksukouluun. Sain osallistumisen HCRDn kautta. Tehtiin koordinaatioita, tekniikkaa , muutama veto ja venyttelyä.

Kivat treenit.
Lauantai: aamulla heräsin hyvissä ajoin , join kahvit ja tein muutaman liikkuvuusliikkeen. Ilma oli tosi hyvä, pikku pakkanen ja aurinkoista.  Juoksin alkuun ja loppuun kilsan rauhallisempaa ja treeninä rennon kovaa 8km. Kulki yllättävän helposti. Nopeat kilsat 5.35- 5.57min km välissä

. Sykkeet pysyi maltillisia ja fiilis oli hyvä! Käytiin siskolla kylässä ja loppu päivä kotona.15 min rullailu illalla
Sunnuntai: HCRD yhteislenkki pirkkolasta

.  Vedin rauhallisinta vauhtiryhmää. Kiva porukka ja leppoisa tahti. 7.95km 59min. Jatkettiin Siljan ja Tiinan kanssa lenkkiä ihanassa auringon paisteessa . Käytiin munkkikahvilla Maunulan majalla ja jatkettiin rauhallista etenemistä. Yhteensä 19.23 km 2h31min

. Huippu lenkki! Illalla 20 min venyttely.
Aika liikunta painotteinen viikko! Treenit kulki ja fiilis oli hyvä! Mites sun treenit on sujuneet?  Saako aurinko sutkin liikkeelle?
Nyt mun täytyy lähteä nukkumaan, meinasin jumpata aamulla.
Kivaa viikkoa sulle!

10 viikkoa Helsinki City Maratonille, miten treenit sujuu?

Moikka! täällä sitä taas ollaan. 10 viikkoa enää lemppari tapahtumaani helsinki city running daylle HCRD. Pikkusen taas alkaa iskemään jännitys (ei siis kunnolla vielä) ja epävarmuus, onko musta maratonille jo 10 viikon päästä. Oon nyt useamman maratonin juosseena oppinut tuntemaan itseni, tää kuuluu asiaan. Maraton on pitkä matka ja mä en pysty juoksemaan usein maratoneja, vaan tarvitsen kunnon valmistautumisen ja palautumisen sitten koitoksen jälkeen. Mulla on tuttuja jotka pystyy juoksemaan kymmeniä maratoneja vuodessa, mun paikat ei kestäisi.  Mulle sopiva määrä on ollut 1-2 maratonia vuodessa. Toissa vuonna juoksin Helsinki City Maratonin

ja wihan kilometrien 50km

. Viime vuonna juoksin Helsinki City Doublen

ja Helsinki maratonin

. Tänä vuonna olen ajatellut juosta Helsinki City Maratonin ja syksyllä ehkä masokistin unelman 100km tai wihan kilometrien 100km , riippuu, järjestetäänkö niitä tänä vuonna. Voisin kyllä mahdollisesti juosta vielä toisen maratoninkin ennen tai jälkeen 100km juoksun, riippuu palautumisista ja milloin mitkäkin tapahtumat on.

Ainut varma on HCM toukokuussa ja sinne tähtään nyt. Olen treenannut maratonia silmälläpitäen loppuvuodesta asti, vaikkakin loppuvuosi meni huonosti. Toisaalta parempi jos on pakko olla vaivoja, olkoon ne sitten hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Nyt jos saa treenata ilman vaivoja, pitäisi maratonin sujua hyvin. 

Tän vuoden treenit on sujuneet jo paremmin, tosin välillä on ollut hankaluuksia, mutta ne on ollut pieniä ja yleisesti ottaen on mennyt hyvin.

Tässä vähän yhteenvetoa alkuvuoden treeneistä. Tammikuussa juoksin 100km

. Pisin lenkki oli 19km 2h20min ja lyhyin matolla juostu 1.5km ennen salitreeniä. Treenasin tammikuussa monipuolisesti, koska mulla oli Fressikortti kuukauden käytössä.Vähintään yksi lihaskuntotreeni

joka viikko ja keskimäärin neljänä päivänä viikossa jotain kehonhuoltoa. Kävelyä tuli 43.7km . Ihan kelpo kuukausi.

Helmikuussa juoksin 125km

. Pisin lenkki oli 18.7km 2h28 min ja lyhyin 29min 4.40 km. Juoksin yhden päivän aikana 4 lenkkiä, yhteensä 29km, se oli hyvä kokeilu, sellaisia treenejä voisin tehdä uudelleen! Se ei tuntunut rasittavan niin paljon, kuin jos olisin juossut kerralla 29km ja palautuminenkin oli nopeaa. Lihaskuntotreenit jatkui kotona keskimäärin kerran viikossa ja kehonhuollotkin jatkui normaaliin tapaan

. Kävelyä tuli huomattavasti vähemmän, 25km . Ihan hyvä treenikuukausi tämäkin, vaikka olikin kurkkukipua ja niskavaivaa ,joiden takia jouduin pitämään taukoa treeneistä.

Maaliskuuta on mennyt vasta 5 päivää ja treenit on lähtenyt hyvin käyntiin! Tiistaina vedin Naisten Kympin yhteislenkkiä, juostiin ja käveltiin 8.5km 1h2km ja eilen juoksin aamulla pienen vetotreenin. 3.81km 24.14min. Alkuun ja loppuun rauhassa ja treeninä 6x1min vedot minuutin hölkkäpalautuksilla(oli pakko lyhentää treeniä, kun vetkuttelin heräämisen kanssa) Tänään vedin työpaikalla jumpan. Ensin käveltiin 2.2km 22min , sitten oli keppijumppaa, lihaskuntoa ja venyttelyä, hyvä treeni!

Huomenna aloitan Arkiwellness juoksukoulun Klik . Aika kivaa, en olekaan ennen ollut juoksukoulussa. Jotain lyhyempiä kertoja kyllä ja onhan mulla ollut pt, mutta pidemmässä juoksukoulussa en ole ollut. Voi olla, etten ihan kaikkiin pääse, kun on vähän haasteellista ehtiä yhdeksänä perjantaina 17.30 eläintrhan kentälle, mutta tarkoitus olisi mennä niin usein kuin mahdollista. Sain osallistumisen HCRD street teamin kautta.

Olen ihan tyytyväinen alku vuoteen. Hyvä fiilis ja treeni into on jatkunut. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, yritän juosta maalis ja huhtikuussa enemmän kuin muina kuukausina. Myös kävelyä aion lisätä. Kehonhuolto ja lihaskuntotreenit jatkuvat, kevään edetessä lisään loikka ja hyppyteenejä ulkona. Vetotreenejä ja erilaisia intervalleja olen pyrkinyt tekemään joka viikko 1-2 kertaa ja yhden pidemmän rauhallisen lenkin. Nämäkin jatkuu edelleen, Pidempiä Kovempivauhtisia lenkkejä pitää ottaa ohjelmaan myös, koska tavoitteena on parantaa maratonin ennätystäni jos mahdollista. Vanha ennätys on elokuulta 4h29min52sek. Vielä en uskalla edes ajatella, minkälaista aikaa yritän juosta.

Uskon kuitenkin, että näillä treeneillä ja jos tulevina kahtena kuukautena saan treenattua hyvin, hyvä ja ehjä maratonjuoksu onnistuu, ja ennätyskin on mahdollinen. Miten sun treenit on sujuneet? Mitä tavotteita sulla on?

Mä jatkan treenejä ja kerron niistä sulle instagramissa ja Juoksujalkavipattaa facebookissa ja tietty myös täällä blogissa! Kysy ihmeessä jos sulla tulee jotain kysyttävää, vastaan mielelläni jos vain osaan.

Nyt lähden nukkumaan, unihan on todella tärkeää myös! Palaan pian.Kivaa tulevaa viikonloppua sulle!