Fiiliksiä parantumisesta, missä mennään nyt?

Moi! Kirjoitusten väli venyi taas, sori siitä! Oon ollut kipeä ja edelleen toipilas. Sairaslomalla nyt jo kolmatta viikkoa. Huh! Tuntuu kuin olisin ollut sisätiloissa ikuisuuden. Nyt kun flunssan oireet ja kuume on pois ja 2 lääkekuuria ja tamiflu syöty, alkaa elämä voittaa. Kunto vaan on romahtanut ja tietysti keuhkokuume vaikuttaa vielä pitkään, nyt pitää olla tarkkana parantumisen kanssa.
Ilmat on olleet kauniita ja olen nyt viikonlopusta asti pyrkinyt käymään ulkona pienissä pätkissä, en niinkään liikunnan ( tätä ryömimistä ei voi liikunnaksi sanoa) vaan raittiin ulkoilman takia.

Meillä on sitäpaitsi pikku koira Ego hoidossa ja senkin takia täytyy ulkona käydä.

Pidemmät lenkit jää kyllä muille.
Kun kokonaan paranen tästä, niin uskon, että kunto palautuu kyllä, kunhan keuhkot kuntoutuu. Otan rauhassa, uskokaa pois. Pienissä kävelyssäkin tuntuu keuhkoissa heti jos menen kovempaa ja tuo lähi mäki on ihan kamala (ei yleensä tunnu missään). Multa on pyydetty postausta tauon jälkeen treeneihin paluusta ja miten tämä korona aika muutta arkeani.
Palaan noihin myöhemmin, kun pääsen arkeen kiinni ja palaan töihin.
Mutta tällähetkellä meidän arki on muuttunut sen verran, että poika ja hänen tyttöystävänsä käyvät etäkoulua meiltä käsin, valvovat pitkin yötä ja heräävät keskipäivällä , jos ei ole sovittua koulutapaamista aikaisemmin.  Minä vielä toivun kotona, mutta mies on parantunut ja palannut töihin.
 Mä olen töissä päiväkodissa ja mun työt jatkuu, tosin lapsia on todella vähän. Lomia saisi pitää nyt hyvällä omallatunnolla, mutta velvoitetta siihen ei ole. Helsingin kaupunki ei lomauta, mutta jossain vaiheessa kartoitetaan meidän koulutuksia ja halukkuutta siirtyä muihin tehtäviin. Mä olen jo ilmoittanut , että olen vapaaehtoinen siirtymään. Olen lähihoitaja ja kokemusta on palvelutaloista, kotihoidosta ja dementiatyöstä. Sairaalasn en kyllä mielelläni menisi töihin, tuntuu että jossain päivystystyössä olisin enemmän tiellä kuin avuksi. Mutta ihan vielä ei ole ajankohtaista.
Miten sun arki on muuttunut nyt koronan aikaan? Onko tiedossa muutoksia?
Mä jatkan toipumista, kävelen vähän ja venyttelen pienissä erissä.
Toivottavasti voit hyvin!
Kivaa viikon jatkoa sulle, palaan pian!