Moi! Ajattelin ensin etten kirjoita blogiin koronasta, koska sitä tulee joka tuutista muutenkin. Se on nyt kuitenkin valitettavasti täällä jokapuolella ja levittää pelkoa , jännitystä ja epätietoisuutta ympäri maailmaa. On ollut kamalaa seurata miten pahaksi tilanne on joissakin maissa mennyt ja Suomessakin virus levittelee lonkeroitaan. Toivonmukaan koulujen sulkemiset, tapahtumien perumiset yms, järeät toimenpiteet purevat ja hidastavat viruksen leviämistä.
Mä itse sairastuin viime viikolla. Torstaina illalla tuli pikku yskä, kuivaa kutittavaa yskähtelyä, ei sen kummempaa. Pe aamuna yskähtelin muutaman kerran, muuten olin ihan hyvässä kunnossa. Bussimatkalla alkoi tulla pientä lihassärkyä ja kun olin työpaikalla 40 minuutin kuluttua , olo ei ollut ihan normaali. Ihmettelin oloa ja soitin pomolle joka käski lähtemään kotiin. Se siitä työpäivästä. Ajattelin ensin, että viikonloppu alkoi ajoissa ja pienellä levolla ollaan kunnossa ,sunnuntaina jo liikutaan, just joo. Menin junalla ja bussilla kotiin, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Iso kaulaliina naaman edessä ja hanskat käsissä köröttelin kotiin. Kotimatkalla alkoi kovat kivut lihaksissa ja päässä. Kotona oli jo kuumetta. Todella erikoista, 2 tuntia aiemmin tunsin itseni terveeksi ja sitten olinkin jo sängyssä. Kuume, vilunväreet , lihaskivut ja yskä vei täysin sängyn pohjalle.
Työkaverit oli epätietoisia ja halusivat tietää mikä mulla on, mutta selvyyttä tuskin tulee koskaan.testauksia ei enää tehdä jos ei kuulu riskiryhmään. Työterveyden hoitajan ja päivystysneuvonnan ihmisen kanssa puhuttuani kallistun enemmän kausi influenssaan kuin koronaan, tosin ei niitä pysty itse erottelemaan. Pientä nuhaa ja aivastelua ilmaantui myöhemmin myös, mikä saattaa viitata influenssaan, en sit tiiä. Kotona olen kuitenkin pysynyt kiltisti. Ollaan kaikki kipeinä, jotka täällä tällähetkellä majaillaan. Vanhempi poika ei ole kipeä koska ei asu enää täällä, mutta minä, mies ,poika ja hänen tyttöystävänsä ollaan oltu kaikki kipeitä jollain lailla. Ensin sairastui poika ja hän sai lääkkeet keuhkoputken tulehdukseen pari päivää ennen kuin minä sairastuin. Perjantaina iski sitten mulle ja lauantaina pojan tyttöystävä oli tosi kovassa räkätaudissa, hän on ainut, jolle ei iskenyt kuumetta. Sunnuntaina mies heräsi kuumeessa.eli tällainen sairastupa täällä. Laitoin tapani mukaan instastooryihin siitä että olen sairastunut. Kauheasti tuli neuvoja, mitä ei saa tehdä, minne ei saa mennä. Ei siis ,minnekään saa mennä. Niinhän se onkin kun ei tiedetä mikä vaivaa. En muutenkaan kuumeessa juokse ulos. Olen kuulemma yleensä liian aikaisin ulkona, olen käynyt kipeänä ( aiemmin , en nyt korona aikaan).300 m päässä kaupassa , se oli mun ainut ulkoilu vuosi sitten kun olin keuhkokuumeessa. Päivää ennen töihin paluuta kävelin ulkona 600m että uskalsin mennä töihin. Neuvoja siis sateli joka tuutista. Olin toki iloinen että mua neuvotaan ja musta ollaan huolissaan ,sitä en tiennyt tuolloin, ettei lääkäriin kannata mennä jos pärjää kotona ja olinkin tyytyväinen, kun sain siitä tietoa viesteillä. Sain myös paljon tsemppiviestejä , sydämiä ja virtuaalihalauksia, ja kyselyitä kuinka voit? Siitä oon tosi iloinen! Kiitti kaikille! Mietin vaan tätä tilannetta yleisesti ja omaa tilannetta. Epätietoisuus on inhottavaa, olin tosi kipeä ja kun sanotaan, ettei saa mennä lääkäriin jos pärjää kotona. Mistä tiedän milloin en pärjää? Yskiminen sattuu keuhkoihin, mutta sekin varmaan kuuluu asiaan. Vaan oikeasti kipeät ihmiset menee lääkäriin. Mielestäni kuitenkin olin oikeasti kipeä. Kun olin ollut kuumeessa 4 päivää , päätin, että viidentenä päivänä menen lääkäriin, sanoi kuka mitä vaan.olin niin väsynyt sairastamiseen . Toisaalta pystyin olemaan kotona, sohvan- sängyn ja jääkaapin- suihkun ja vessan väliä mennessä ei hirveästi tarvinnut voimia. Tosin niissäkin toimissa oli tekemistä. Kun tiistaina sitten menin lääkäriin, olin valmistellut selityslistan miksi tarvitsen muka hoitoa.
Terveyskeskuksessa oli vastassa hoitaja joka ohjasi jonoon. Meitä oli monissa paikoissa, eikä montaa ihmistä ollut lähekkäin. Mun viereen ei tullut ketään kun yskin niin paljon ( nenäliinoihin) sain siis penkkirivin itselleni. Hoitaja laittoi lääkärille ja lääkäri laittoi labroihin ja Tikkurilaan keuhkokuviin. Kertaakaan ei kysytty , mitä teet täällä, etkö muka pärjää kotona. Kun kävin Tikkurilassa röntgenissä, olin niin väsynyt, että makasin hetken autossa ennen kuin jatkoin matkaa kotiin. Tänään keskiviikkona iltapäivällä sain soiton lääkäriltä ja sain keuhkokuume diagnoosin. PERSE. Jäätävää. Vuosi sitten mulla oli ekaa kertaa elämässäni keuhkokuume ja nyt taas. Nyt tiedän, että tarvitaan malttia. Todellakin. Viime vuonna selvisin melko lyhyellä toipumisajalla vaikka otin maltilla. Tästä kerrasta ei taas tiedä. Mutta nyt parannellaan kunnolla ja sitten vasta mietitään treeneihin paluuta.
Pointti tässä purputuksessa oli se, että olkaa kiinnostuneita läheisistänne ( mun läheiset on ollut ihania) ja Kyselkää vointia ja etsikää sen hetken tietoa, tän mun sairastamisen aikaankin ohjeet on muuttuneet usein. En osaa neuvoa milloin pitää mennä lääkäriin, kyllähän kotona pärjää melko pitkään, oisin varmasti voinut vieläkin pitkittää lääkäriin menoa, onneksi kuitenkin menin. Jos sinusta tuntuu siltä, että on mentävä lääkäriin , katso ohjeet, soita tai mene, ohjeiden mukaan tietty.mutta kukaan muu ei voi tietää miltä susta tuntuu. Mä en tiennyt kunnolla itsekään.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Viestitellään ja neuvotaan, mutta kysellään myös kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme eikö vaan? Nyt meen nukkumaan, kirjoittaminenkin otti yllättävän koville . Mä palaan pian, pysykää terveinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olis mukavaa saada kommentteja!