torstai 24. syyskuuta 2015

hiljaiseloa

Jatkuvan laukkaamisen jälkeen, musta tuntuu, että takki on jotenkin tyhjä jalat tönköt ja ei oikein huvita. Oon käynyt kerran viikossa zumbassa ja kerran viikossa pilateksessa ja parilla pikku lenkillä hölkäten ja kävellenkin joitakin. sunnuntain opaslenkillä rauhallisella 8 min km tahdilla 8km tuntui helpolta ja hyvältä. oli ihana jutella ja katsella kuumailmapalloja,  ratsastajia ja tyyntä vantaanjokea. Opaslenkillähän minun tekemät huomiot ympärillä tapahtuvasta on tärkeitä ja muodostaa näkövammaiselle juoksijalle kuvan tapahtumista.
Maanantaina mentiin yhden juoksukaverin kanssa pikku lenkille hakunilaan, mutta mun jalat oli tönköt ja muutenkin fiilis oli tukkoinen. Lopetettiin lenkki vähän kesken. 5.5km 7.10 min km vauhdilla ja silti olin ihan poikki. Ihan tyhmä lenkki.
Zumba jäi tältä viikolta vanhempain illan vuoksi. Pilates oli muuttunut kehonhuolloksi, mutta sekin teki terää. Kävely ennen tuntia oli hyvä ja jalatkin oli taas yhteistyökykyiset. Torstaina tein ihanassa auringonpaisteessa onnistuneen 8km lenkin. Katsoin vain sykettä ja juoksin kokoajan niin, että syke ei noussut yli 150. Vikan kilsan juoksin sitten alle 6min km vauhdilla ja sykkeetkin nousi 170-180 ja hiki lensi. Keskivauhti oli koko lenkillä 6.33. Tosi hyvä fiilis jäi.

Tänä iltana mennään hämeenlinnaan mun perheen, siskon perheen ja isäni ja äitini kanssa. Mennään aulangon kylpylään viikonlopuksi juhlistamaan isäni 70v synttäreitä. Siellä on kuntosali johon saa mennä hotellin asiakkaana ilmaiseksi. Isomman pojan kanssa sovittiin jo yhteistreeneistä siellä.
Ehkä tää matalalento alkaa helpottaa, toisaalta rauhoittuminen onkin paikallaan vauhdikkaan loppukesän ja alkusyksyn jälkeen. Nyt keskityn kropan kuunteluun ja venyttelyihin ja rullailuihin.
Oikein mukavaa viionloppua!!

maanantai 14. syyskuuta 2015

tallinnan puolimaraton 2015, enkkaa pukkaa..

Noniin! se on sitten hurja kuukausi päätöksessä, 4viikon aikana eka maraton hcm:llä 10km midnight runissa ja tallinnassa puolikas eilen.Tuntuu vähän siltä, että tapahtumatahtia pitää hetkeksi hellätä ja treenailla rauhaisaan tahtiin.
Mähän onnistuin telomaan viikko sitten käteni kun pirttipenkki keikkasi ja käsi jäi alimmaiseksi.Ranne vääntyi ja venähti, onneksi ei pahempaa. Sairaslomalla olin koko viime viikon. Pienet näpertelyt on vieläkin vähän haastavia, mutta hyvin jo toimii.Kävin loppuviikosta ekalla lenkillä lauantain jälkeen ja ideaaliside auttoi rannetta pysymään paikallaan ja juoksu tuntui hyvältä. Juoksin rauhallisen 5km johon kuului 7x n 80m vetoa.

La lähdettiin tallinnaan kpk 24/7 porukasta koostuneella kokoonpanolla. Matka sujui mukavasti höpötellen ja toisiimme tutustuen. Samalla ryhmämatkalla meitä oli 9 ja vajaa 10 muutakin ryhmäläistä tavattiin ruokailun tai avajaisten puitteissa.Hauska oli nähdä porukkaa livenä,vaikka monet tuntuvatkin jo valmiiksi tutuilta fb:n kautta.Käytiin pariin otteeseen syömässä kun oltiin jo ennen puoltapäivää perillä. Haettiin numerolaput ja käväistiin avajaisissa, jotka jäi kyllä vähän laimeiksi..Tiedä sitten mitä olin odottanut. Illalla tuli uni aikaisin viru hotellin mukavassa perhe huoneessa jossa yövyttiin Saijan ja Katin kanssa. Aamulla saatiin nukkua pitempään kuin maratoonarit joiden lähtö oli jo 9. Me startattiin 12.00. Hyvä ja runsas aamiainen kahdeksan jälkeen ja hermoilu alkoi.Ihmeen pitkään menikin ennen juoksuhermoilua.
Lähdettiin kolmestaan katsomaan maratoonareita reitille. Kannustettiin tasapuolisesti kaikkia, tuttuja tietty vähän kuuluvammin.
Kati otti mun ja Saijan kamat haltuunsa kun ei itse päässyt flunssan takia juoksemaan.


Klo 12.00 aikaan paukahti lähtölaukaus ja päästiin hölköttelemään. Porukkaa oli paljon, mutta pääsin mukavasti omaan tavoitevauhtiin. Olin ajatellut pitää vauhtia 6-6.10 välillä. Aika helpolta tuntui, mutta kolmen kilsan kohdalla iski taas midnight runista tutut krampit ja pistokset palleaan.Olin saanut neuvoja muilta juoksijoilta,että kyyryyn meneminen ei auta, vaan pitää päinvastoin mennä vähän selkä kaarelle ja levittää vaikka käsiä. Vajaassa 5 kilsassa nuori nainen pinkissä kpk paidassa juoksi mun ohi ja tsemppasi ja toivotti kivaa juoksua..Mullakin siis kpk oranssi paita niin siitä tunnisti. Valitin krampista ja toivoi parempaa loppujuoksua. Juoma ja huoltopisteitä oli tiuhaan, 7 puolimaratonilla. Join jokaisesta vettä ja kaadoin osan päähäni.Sokeripalat houkuttivat ja nappasin niitä kahdesta pisteestä. Urheilujuoma maistui mehulle enkä ottanut sitä kuin kaksi kertaa. Tällä kertaa otin kaksi geeliä ja suolaa ja 3 energiakarkkia. Hcr:ssä join vaan vettä ja urkkajuomaa. Reitti oli tosi kaunis,  piritan ohi ja merenrantaa pitkin tuleva kohta tuntui pitkältä ja tylsältä sekä loputtomalta. Onneksi Välillä soi musaa taustalla ja sai muuta ajateltavaa. Kelloa tuijotin jatkuvasti ja meinasin hermostua itseeni kun kokojan kyttäsin vauhteja. 15 kilsan kohdalla hyvältä tuntuva vauhti olisi ollut 6.15-6.20 ja jouduin vähän väliä tempomaan vauhtia kovemmksi.  Jossain vaiheessa vauhti tasoittui taas 6 min km vauhdin lähelle. Kramppi oli jossain vaiheessa vähän helpottanut ja oli vain pientä pistosta oikealla. Näin n. 18km kohdalla saman nuoren naisen joka minut ohitti aiemmin. Menin viereen ja juteltiin aikamme. Hän oli menossa berliinin maralle ja koetti juosta 6 vauhtia. Kramppi koventui jutellessa, hengästyin varmaan liikaa ja jättäydyin heipat toivotellen hänen taakseen. Lopun nousut ja mukulakivet tuntui rankoilta, mutta vaihtelulta tylsiin kohtiin. Aika lopussa oli jumalattoman korkealta tuntunut silta(ei se varmaan korkea ollut) mutta päätin juosta koko matkan. Loppu oli laskettelua alas ja se tuntui mahtavalta! Kurkkasin kelloon ihan lopussa ja se näytti 2.12 ja risat. HÖH. HUONO.HIDAS..  SAin mitalin kaulaan ja juomapullon sekä pähkinöitä. Se helpotti vähän oloa.
Myrtsinä lähdin lampsimaan kohti virua ja siinä matkalla tajusin, että mähän paransin mun hcr:n aikaa ainakin parilla minuutilla..Joo ihan hyvä. Sitten muistin laittaneeni kellon päälle jo ennen lähtöä..Hitsi mun on saatava tietää mikä se aika oli..
Oltiin varattu koko porukalle yhden huoneen myöhäisempi luovutus, että saimme käydä rauhassa suihkussa juoksujen jälkeen. uihkun jälkeen olo koheni ja fiilis nousi. Mentiin amarilloon syömään ja osa porukasta tuli oluelle kun olivat jo ehtineet syödä aiemmin. Matias etsi meidän tulokset ja mun tulos olikin 2.11! JES.Hyvä,Enkka! Jäin siis vain minuutin toive ajasta. neljän minuutin parannus toukokuusta ja kuukausi ekan maran jälkeen! jeeee! Kyllä nyt on hyvä fiilis. Krampit vähän kummastuttaa.. Onkohan tää kropan tapa kertoa , että vähän hiljempaa pliis? Nyt rauhoittelen ja alan taas treenailemaan ilman kisoja, vaikka vähän kiinnostaisi maraton vielä tälle vuodelle...mutta saas nähdä.
Huomenna taas töihin tän päivän vapaan jälkeen ja arkeen kiinni.
mukavalla porukalla matkat taittui mukavasti.tää oli paluumatkalta
Toivottavasti nää ihanat syyskelit jatkuu pitkään!Mukavaa uutta viikkoa. Palaan taas!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

sihinää,puhinaa ja ilman pidättelyä (1. kerta pilateksessa)

Syksy alkoi  sateisena ja uusien harratusten aloittamisella. Jätin yleisurheilun pois ja aloitin eilen zumban. Vaihtelua pitää saada ja mentiin naapurin susannan kanssa zumbailemaan pitkän tauon jälkeen. Oli hikinen ja hauska tunti. Vetäjä oli selkeä ja innostava. Tosi hyvää vaihtelua juoksutreeneihin.
Tänään oli vuorossa mulle täysin uusi laji, pilates. Käytiin päivällä susannan  kanssa juoksemassa rauhallinen 6km eli enkka susannalle yhteen pötköön juostussa matkassa, entinen enkka oli 4km. Vielä olis jaksanut, mutta jätettiin hautumaan.
Illalla sateli ja lähdettiin kävelemään sateenvarjojen kanssa kohti pojan koulua jossa tunti oli. Kurkkasin omaa kuvajaistani naapuritalon oven lasista ja meinasin kuolla nauruun kun huomasin jalkojeni muistuttavan apuva herran koipia. Mulla oli jalassa mustat  löysät polvipituiset gollege housut ja pinkit kompressio säärystimet.
Kuvahaun tulos haulle apuva miesiltalehti.fi
Apuva herran lookissa sitten suuntasin pilatekseen ekan kerran elämässäni. Vähän jänskätti. Haettiin pilates pallot ja iso pitkä jumppapatja meille joilla ei ollut omaa mattoa. Hankin itselleni ensitilassa oman , sen verran hikiseltä koulun matto haisi. Alusta lähtien oli selvää, että oltiin  poissa mun omalta alueelta. Oli hiljaista musiikkia ja vetäjä käveli ympäri salia ja lateli ohjeita rauhallisella tyylillä esim.."uloshengityksellä vatsa sisään ja häpyluu kohti napaa, sisäänhengityksellä paluu alkuasentoon." Mun piti keskittyä tosi tarkkaan, muuten tipuin totaalisesti kyydistä ja hengittelin miten sattuu. Jotkut tuntuivat suhisevan uloshengityksessä, mutta tavallinen puhina sopi minulle paremmin. Kuvahaun tulos haulle pilatesprwep.com .

Tunti soljui mukavasti ja rentous valtasi mieleni ja kehoni. Sitten mentiin konttaus asentoihin ja jouduin tosissani tekemään töitä, ettei ilma karkaisi peräpäästä..Taistelin juuri omien ilmojeni kanssa, kun joltakin pääsi oikein kuuluva paukku. Voi että mua alkoi naurattaa, kuin pikkulasta paikassa missä pitää olla hiljaa. Hengitys meni sekaisin ja huojuin vastakkaisen käden ja tukijalan varassa pidätellen tyrskimistäni. Onneksi pääsin asiasta yli ja lopputunti sujui hyvin. Oikein kiva kokemus, tekee varmasti hyvää mielelle ja keholle. Mun syvät vatsalihakset on olemattomat ja korsetti pitäisi saada kuntoon, se auttaisi moneen asiaan.
Kävellessämme kotiin naurettiin koko matka, tuli nauru"joogakin" samalle päivälle treenattua. Mutta lopputulos oli kuitenkin positiivinen ja jäi odottavat fiilikset!
Puolitoista viikkoa puolimaraan, pari lenkkiä pitäis saada alle. Mutta eiköhän ne tässä loppuviikolla tule vedettyä ja jotain lyhyttä ja rauhallista ensiviikolla..
Mukavaa syyskuuta ja loppu viikkoa!

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen.  Tiistaina juoksin aamule...