keskiviikko 2. syyskuuta 2015

sihinää,puhinaa ja ilman pidättelyä (1. kerta pilateksessa)

Syksy alkoi  sateisena ja uusien harratusten aloittamisella. Jätin yleisurheilun pois ja aloitin eilen zumban. Vaihtelua pitää saada ja mentiin naapurin susannan kanssa zumbailemaan pitkän tauon jälkeen. Oli hikinen ja hauska tunti. Vetäjä oli selkeä ja innostava. Tosi hyvää vaihtelua juoksutreeneihin.
Tänään oli vuorossa mulle täysin uusi laji, pilates. Käytiin päivällä susannan  kanssa juoksemassa rauhallinen 6km eli enkka susannalle yhteen pötköön juostussa matkassa, entinen enkka oli 4km. Vielä olis jaksanut, mutta jätettiin hautumaan.
Illalla sateli ja lähdettiin kävelemään sateenvarjojen kanssa kohti pojan koulua jossa tunti oli. Kurkkasin omaa kuvajaistani naapuritalon oven lasista ja meinasin kuolla nauruun kun huomasin jalkojeni muistuttavan apuva herran koipia. Mulla oli jalassa mustat  löysät polvipituiset gollege housut ja pinkit kompressio säärystimet.
Kuvahaun tulos haulle apuva miesiltalehti.fi
Apuva herran lookissa sitten suuntasin pilatekseen ekan kerran elämässäni. Vähän jänskätti. Haettiin pilates pallot ja iso pitkä jumppapatja meille joilla ei ollut omaa mattoa. Hankin itselleni ensitilassa oman , sen verran hikiseltä koulun matto haisi. Alusta lähtien oli selvää, että oltiin  poissa mun omalta alueelta. Oli hiljaista musiikkia ja vetäjä käveli ympäri salia ja lateli ohjeita rauhallisella tyylillä esim.."uloshengityksellä vatsa sisään ja häpyluu kohti napaa, sisäänhengityksellä paluu alkuasentoon." Mun piti keskittyä tosi tarkkaan, muuten tipuin totaalisesti kyydistä ja hengittelin miten sattuu. Jotkut tuntuivat suhisevan uloshengityksessä, mutta tavallinen puhina sopi minulle paremmin. Kuvahaun tulos haulle pilatesprwep.com .

Tunti soljui mukavasti ja rentous valtasi mieleni ja kehoni. Sitten mentiin konttaus asentoihin ja jouduin tosissani tekemään töitä, ettei ilma karkaisi peräpäästä..Taistelin juuri omien ilmojeni kanssa, kun joltakin pääsi oikein kuuluva paukku. Voi että mua alkoi naurattaa, kuin pikkulasta paikassa missä pitää olla hiljaa. Hengitys meni sekaisin ja huojuin vastakkaisen käden ja tukijalan varassa pidätellen tyrskimistäni. Onneksi pääsin asiasta yli ja lopputunti sujui hyvin. Oikein kiva kokemus, tekee varmasti hyvää mielelle ja keholle. Mun syvät vatsalihakset on olemattomat ja korsetti pitäisi saada kuntoon, se auttaisi moneen asiaan.
Kävellessämme kotiin naurettiin koko matka, tuli nauru"joogakin" samalle päivälle treenattua. Mutta lopputulos oli kuitenkin positiivinen ja jäi odottavat fiilikset!
Puolitoista viikkoa puolimaraan, pari lenkkiä pitäis saada alle. Mutta eiköhän ne tässä loppuviikolla tule vedettyä ja jotain lyhyttä ja rauhallista ensiviikolla..
Mukavaa syyskuuta ja loppu viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Todellakin sihinää, puhinaa ja pörinää :-D jollain oli taito rentoutua kokonaisvaltaisesti :-D :-D ja kiitos sinulle että olet saanut mut innostumaan juoksusta ja uskomaan itseeni, että mahdottomastakin voi tehdä mahdollisen.. juoksua inhoovasta voi tulla juoksu-hullu :-D

    VastaaPoista
  2. niimpä!! itsellenikin on käynyt samoin!

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve! Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu k...