Heippa! Oon aikataulussa blogin kirjoitus tahdissa, koska oon niin fiilareissa tän päivän puolimaratonista.
Mun osallistuminen hsm syys maratonille siirtyi kevään spring maratonilta, jonka jouduin jättämään väliin koronan takia. Luulin meneväni ensi keväänä spring maratonille, mutta se olikin siirtynyt syys maratonille.
Niinkuin tiedätte, mulla on ollut ongelmia jatkuvasti. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta jatkuvasti jotain. Viimeisimpänä heinä elokuun vaihteessa 3 viikkoa kestänyt korona.
Treenit on alkaneet kulkemaan, mutta pisin lenkki toukokuun jälkeen on ollut 14,5km.Olin päättänyt mennä fiilistelemään rauhassa, mutta jotenkin aloin rakentamaan puolimaratonista jotain pelottavaa muuria, minkä yli mun olisi mahdotonta mennä. Mitä lähemmäs tämä päivä tuli, sitä vaikeampaa mun oli saada itseäni puolimaraton fiilikseen. Eilen jopa mietin kympille siirtymistä, mutta kaverieni tuella päätin yrittää ylittää itserakentamani muurin. Rakastan pitkiä matkoja, siksikin oli tärkeää karistaa peikko olkapäiltä. Ajattelin olevani niin surkeassa kunnossa, että puolimaraton olisi minulle nyt liian pitkä ja vielä alle 3. een tuntiin. Tänään heräsin pirteänä ja täynnä tarmoa, mutta hitsi mua jännitti. Mitä lähemmäs tapahtumapaikalle lähtö tuli, sitä enemmän mua jännitti. Oon juossut puolimaratoneja treeneinä usein, mutta nyt se tuntui tosi tosi pitkältä matkalta.
Menin pukinmäkeen tapahtuma alueelle ajoissa, ja ehdin numeron haun jälkeen fiilistellä tunnelmaa ja näin maratonilla olleen kaverini Mian 20km kohdalla.
Tsemppailin häntä ja menin pukuhuoneen kautta lähtöpaikalle. Fiilis alkoi muuttua hyväksi. Lähdin juoksemaan ja yllätyin miten helpolta ja hyvältä tuntui. Olin ajatellut, että 2h30-2h40min olisi mulle tähän hätään realistinen aika ja jos pääsen nopeammin, hyvä, mutta tärkeintä olisi saada hyvän fiiliksen juoksu ja päästä maaliin.juoksu kulki helpon tuntuisesti, en raastanut, mutta menin huomattavasti kovempaa kuin olin ajatellut. Reitti oli tasainen ja hyvä
, ainut miinus oli, että juoksijoita oli melko vähän, samoin kannustajia. Mutta ilma oli täydellinen juoksuun. Nautiskelin ja fiilistelin. Puolessa välissä kaverini Pia ja Tiina oli tsemppaamassa. Olipa ihana nähdä tuttuja!
Toinen kierros oli helpompi kun jo tiesi miten reitti menee. Jatkoin tasaista juoksua ja Tsemppailin kanssajuoksijoita. Välillä itkin viimeviikolla edesmennyttä juoksu ystävääni ja juoksin hänen muistolleen ja kunniakseen. Katselin 15km kohdalla kelloa ja huomasin, että olen hyvässä vauhdissa. Vaikka hyytyisin, alittaisin 2h30min. Fiilis nousi loppua kohden ja 19km näytti olleen nopein koko reitillä. Vitsit miten hyvältä tuntui potkaista muuri hajalle ja karistaa peikko hartijoilta. Lopun juoksin ilolla ja hymyillen, oli niin kevyt fiilis! Ratakierroksella Pia ja Tiina oli fiilistelemässä ja tunsin leijuvani maaliin, mutta ehkä se kuitenkin näytti raahautumiselta tuossa vaiheessa. 2h14.45min oli loppuaika ja olen todella tyytyväinen!
Kaikista tärkeintä oli, että mä pystyin juoksemaan koko matkan ja fiilistelemään reitillä. Mulla oli hyvä fiilis kokoajan ja se on jatkunut loppupäivän. Nyt uskon taas itseeni ja että pystyn kun haluan. Tästä on hyvä jatkaa! Nyt lähden nukkumaan, huomenna työpäivä. Palaan taas pian. Kivaa viikkoa!
