Lukijat

sunnuntai 25. elokuuta 2019

auringonpaistetta,kauniita maisemia ja hyvää fiilistä, helsinki maraton 2019

Moi! Nyt se on juostu, Helsinki maraton 2019. Päivä oli kertakaikkiaan upea ja fiilis on edelleen mahtava. Yritän saada kirjoitettua ymmärrettävästi, sori jo etukäteen jos teksti on poukkoilevaa, olen vaan aikamoisessa maraton kuplassa tällä hetkellä.
Hermoilu alkoi Perjantai iltana kun lähdin hakemaan omaa ja parin kaverin numerolappua ja paitoja.Soitin kampin kauppakeskuksessa Tiinalle paniikkipuhelun ja se rauhoitti kovasti. Illalla söin porsaan leikkeitä ja valkosipuliperunoita tosi myöhäiseksi päivälliseksi/illalliseksi.
Pikku venyttelyt ja iso lasi vettä ennen nukkumaan menoa (joo, tyhmää, yöllä sai juosta vessassa) muutenkin olin juonut runsaasti vettä, vissyä, mehua yms. viikon aikana. Tankkasin ti-to syömällä enemmän hiilareita kuin yleensä.


Nukuin yön hyvin, n 7h(koska aikainen herätys) ja heräsin pirteänä ja innokkaana. Koska kello oli vasta vähän yli kuusi, ei ollut nälkä yhtään, mutta söin kuitenkin puuroa pähkinöillä
ja banaanilla ja join kupin kahvia. Kun olin pukenut vaatteet päälle ja laittanut aurinkorasvaa söin vielä kaura proteiini jugurtin.
Tiina ja miehensä Jouni hakivat minut seitsemältä ja matka kohti Eiran meripuistoa alkoi. Koukattiin vielä Suvi kyytiin tikkurilasta ja sitten mentiin. Join matkalla vissyä ja söin pähkinöitä. Oli kiva fiilistellä matkalla tulevaa koitosta ja purkaa jännitystään. Jouni jatkoi töihin ja me muut lähdettiin tapahtuma alueelle fiilistelemään tulevaa.
Nähtiin paljon tuttuja, voi että on ihana tuntea niin paljon saman henkisiä ihmisiä ja tutustua uusiin. Juoksupiirit on isot.
Kuvailtiin selfieitä, juotiin kahvit ja höpöteltiin kaikenlaista. Vessassa piti käydä pariin otteeseen ja sitten vein vaatteet säilöön ja lähdettiin kohti lähtöaluetta. Join ennen lähtöä vielä pillimehun ja viskasin purkin roskikseen ja kuvailin  videon lähdön tunnelmasta. Etsin 4h30 min jänikset ja asettauduin heidän lähelleen. Samaan aikaan lähti myös puolimaraton ja löysin vähän ennen lähtöä puolimaratonille lähtevän juoksututtuni Terhin.
Lähdettiin liikkeelle hitaasti, koska alku oli ruuhkainen. Kun päästiin liikkeelle etsin hyvän paikan jänisten takaa ja annoin mennä. Juteltiin Terhin kanssa niitä näitä ja fiilis oli hyvä. Koko ajan tuntui siltä, että pitäisi mennä kovempaa, vaikka aikaisemmin olin miettinyt 4h30min aikaakin liian kovaksi. Juomapisteillä otin kupin urheilujuomaa ja vettä. Vettä heitin osittain päähäni ja käsiini ja osan join. Geelejä otin 5 matkan aikana ja söin kaksi palaa banaania ja 6 palaa suolakurkkua ja suolaa otin muutaman kerran. Välillä olin edellä jäniksiä ja välillä peesissä.N. 11 km kohdalla mies oli tsemppaamassa ja toi kotiin unohtuneet kuulokkeet ja suolaa.  Fiilis oli hyvä ja askel kevyt. n. 4 km ennen puolimaratonin maalia jänis kehoitti Terhiä lähtemään Kiihdyttelemään, koska askel näytti keveältä. Sanoin , että minä jatkan jänisten peesissä, koska vielä on matkaa. Jotenkin kuitenkin aloin kiihdyttelemään ja sain Terhin kiinni ja ohitinkin vielä ennen hänen maaliaan. Huudeltiin tsemppejä ja jatkoin matkaa hyvällä mielellä. Juomapisteillä kävelin rauhassa samalla juoden ja syöden ja sitten taas juoksuun. Fiilistelin ja nautin matkasta. Olin aikataulusta edellä ja annoin mennä, kun tuntui helpolta. Vähän ennen kolmatta kierrosta tuli vaikea kohta. Jouduin tsemppaamaan tosissani, etten alkanut kävelemään tai heittäytynyt kivetykselle istumaan. Jalat oli pökkelöt. Huutelin tutuille, että on vaikeaa ja jalat tönköt. Sain hyvät tsempit ihanilta kavereilta ja sain uutta virtaa. Vauhti oli kuitenkin hidastunut selkeästi, välillä sain vähän vauhdista kiinni, mutta sitten tuli mäki ja oli pakko ottaa pieniä kävelypätkiä. Pistin kuulokkeet päähän ja etsin spotifystä juoksulistani ja fiilis nousi heti. Köpöttelyä, juoksua, krampin tunnetta, iloa, epätoivoa, tsemppausta kuului viimeisiin kilsoihin. Katsoin kellosta, että 4h30 min alitus on mahdollinen, mutta se vaati juoksua ja jalat oli edelleen tönköt. Mietin kuitenkin, että enkka paukahtaa joka tapauksessa , koska 4h34 oli edellinen ja sen alittaisin jos en joutuisi konttaamaan viimeistä 3 kilometriä. Fiilis nousi kokoajan . Maali lähestyi ja ilo nousi päällimmäiseksi. Hitto mä teen sen ! Maraton numero 5 on kohta totta! Vähän ennen 41km kohtaa 4h30min jänisporukka ohitti minut. Jänis herra nappasi minua olkapäästä ja tsemppasi mukaansa. Ihan en jaksanut heidän peesissä roikkua, ihan näköetäisyydellä kyllä. Näin siskon vähän ennen maalia ja sain siitä voimaa pieneen loppukiriin.
Ihan mahtifiiliksellä maaliin tuulettaen! 4h30.50 oli bruttoaika ja jouduin odottelemaan iltaan ennen nettoajan löytymistä kun maratonin sivut oli kaatuneet. Illalla selvisi, että olin alittanut niukin naukin 4h30 ja aika oli 4h29.56.
Ihan mahtava päivä, ihania ihmisiä juoksemassa ja kannustamassa, ilma oli ihana ja reitti kulki kauniissa maisemissa. Olin haaveillut 4h30 alituksesta ja se tuli. Kolmen vuoden takainen ennätys 4h34.27 oli mennyttä. Kaksi viime vuotta olen juossut lähemmäs viiden tunnin aikoja, joten siihen nähden parannus oli melkoinen. Kaikkein parasta juoksussa oli, että fiilis pysyi koko ajan hyvänä, vaikka jalat oli välillä tönköt, tunsin iloa siitä, että etenin ja sain fiilistellä maratonia kauniissa elokuisessa helsingissä.
Halailtiin tuttujen kanssa maalialueella ja juteltiin ja fiilisteltiin mennyttä kisaa.

Pääsin Tiinan ja Jounin kyydissä kotiin ja fiilistely jatkui autossa.
Kotona otin päiväunet ja söin hyvin. Illalla käytiin kavereiden kanssa parilla oluella ja ihmettelin hyvää oloani, yleensä olen ollut maratonien jälkeen ihan poikki.
Sunnuntai aamuna heräsin hyvällä fiiliksellä ja suht kivuttomana. Kaksi rakkulaa varpaissa, pieni hiertymä nivusessa ja pientä jäykkyyttä jaloissa, muuten olo tosi hyvä. Olen fiilistellyt koko päivän mahtavaa eilistä päivää. Kaikki sujui niinkuin pitikin. Nyt nautin hyvästä fiiliksestä ja lepäilen ja palailen rauhassa treeneihin kun siltä tuntuu. Illalla käytiin Tiinan kanssa palauttavalla kävelyllä kuusijärvellä.
Olitko mukana Helsinki maratonilla eilen, vai jossain muualla? Miten meni?
Nyt mun on mentävä nukkumaan, huomenna taas arki alkaa.  Kivaa viikkoa sulle!

keskiviikko 21. elokuuta 2019

yllärimaraton, uhka vai mahdollisuus?

Moi! Niinkuin otsikostakin voi arvata, maratonia pukkaa. Mun ei pitänyt juosta maratonia vielä, tähtäsin lokakuussa olevaan vantaan maratoniin, mutta näin kaverien valmistautuvan helsinki maratoniin ja huomasin miettiväni, olisikohan minusta nyt maratonille ilman treeniä. Mietittyäni jonkin aikaa tajusin, että olen treenannut koko kesän kovaa ja oikeastaan toukokuun tuplasta palauduttuani, aloin treenata fiiliksellä monipuolisesti ja paljon. Heinäkuun kilometrit oli 180 ja se on ihan hyvä saldo maratonia silmälläpitäen.
Olen treenannut paljon enemmän vetoja ja muita intervalleja, kuin koskaan aikaisemmin.

Vauhdit on kasvaneet ja askel keventynyt kovasti. Myös melkein 10 lähtenyttä kiloa helpottaa ja keventää menoa.Olen myös tehnyt säännöllisesti lihaskuntotreeniä


ja venyttelyjä/liikkuvuutta ja koordinaatiotreenejä.


Toisaalta perinteistä pitkää pitkää, n. 3h treeniä ei tullut tehtyä, mutta melko pitkiä kuitenkin. Heinäkuussa tuli pari 17km  lenkkiä ja yksi 22km pitkis . Lisäksi kesän aikana useampia yli 12km lenkkejä. Elokuun 11 päivä juostiin porukassa 15.1km 1h44 min
ja illalla olin opaslenkillä näkövammaisen kaverin kanssa, hän juosten hiljaa ja minä kävellen kovaa 11.4km 1h38min , eli siinä tuli kuin vahingossa pitkä treeni, vaikkakin kahdessa osassa ja toinen lenkki kävellen. Kestoltaan kuitenkin yli kolme tuntia.
Fiilis on hyvä ja odotan maratonia kovasti, mutta vähän epäilyttää, kun en ole suoranaisesti maratonille treenannut. Uskon jaksavani maaliin. Kestävyyskunto on hyvä. Olin miettinyt n. 4h40min-4h50min aikaa reaistiseksi tavoitteeksi. Enkkani on kolmen vuoden takaa 4h34min, viimeiset maratonit olen juossut vähän yli tai alle 5h . Kaverit ja jopa pt Wauhtikirppu povasi enkkatahtia. Hitsi, uskaltaisinko kokeilla juosta enkkaa? Nyt olen kallistumassa siihen, että lyöttäydyn 4h30 min jänisten peesiin ja koitan roikkua mukana niin pitkään kuin kykenen. Himmaan tai kiristän tuntemusten mukaan. Hermoja en aio menettää, juoksen itselleni ja nyt lupaan olla itselleni armollinen. Mutta jos kulkee, annan mennä. Kävelen sitten tarvittaessa, jos ei kulje, se ei maailmaa kaada.
Nyt olen tankannut hiilareita 2 päivää,


huominen vielä lisä hiilareilla. Maanantaina juoksin rauhallisen 9km
ja tein pikaisen core ja kyykkytreenin 15 min. Tänään keskiviikkona juosin aamulenkkinä 2x5 min vk rajoilla 3 min hölkkäpalautuksilla , alkuun ja loppuun hölkkää ja välissä ja ennen lenkkiä koordinaatioita ja liikkuvuutta yht 15 min.

4.5km 27min.26sek.
Eilen kävin hierojalla joka otti kevyesti ravistellen jalat ja vähän kovemmin alaselän ja pakarat. Ilalla vielä venyttelin 25 min. Tänään venyttelin 15 min. Huomenna pikku lenkki rauhallisesti, vähän koordinaatioita ja liikkuvuutta , kun lupauduin tuuraamaan tnt sipoonkorven yhteislenkkien vetäjää. En oo koskaan heidän lenkkejään vetänyt, mutta sain vapaat kädet. Keksin jotain , missä voin treenauttaa muita enemmän kuin itseäni.. Mitään pitkää treeniä en nyt halua vetää.
Perjantain lepään  ja venyttelen ja palaan normi ruokailuun.
Ootko tulossa helsinki maratonille, tai onko jotain muita tavotteita lähellä?
Nyt menen nukkumaan, vaikka nukuin ylipitkät päikkärit, eikä nukuta pätkääkään..
Palaan pian! Kivaa loppuviikkoa!

maanantai 12. elokuuta 2019

armollisuus, kiitollisuus ja ylpeys

Moi! Nyt päätin istahtaa alas hyvissä ajoin , että saan taas kaksi blogitekstiä viikossa tahdin päälle. Aiheita on aika paljonkin, piti vain päättää mistä aloittaisin.
Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Tai se on aina välillä tulut mieleeni ja nyt ajattelin kirjoittaa siitä.
Itselleen armollisuudesta,ylpeydestä omia tekemisiä kohtaan ja ettei vertaa itseään muihin.
Laaja aihe, mutta typistän sen lyhyemmäksi ja näin sen nään tällähetkellä.
Aloitin juoksun jo aiemmin laihduttaessani, mutta se jäi kun tuli plantaarifaskiitti, enkä muutenkaan innostunut juoksusta. Mutta 5 vuotta sitten juuri ennen 40 vuotis synttäreitä aloitin juoksun ja hurahdin,
sillä tiellä edelleen.
Liityin fbn juoksusivuille ja ahmin kaiken mitä sieltä löysin. Ihailin puolimaratonin juosseita ja maratoonarit ne vasta mahtavia olivatkin! Innostuin itsekin treenaamaan puolimaratonille ja juoksin sen hcr llä vuonna 2015
1v 5kk juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen. Aikani oli 2h15 ja olin tosi ylpeä itsestäni ja jaoin raporttiani juoksusivuille ja hehkutin onnistuistani, ei ollut itsestäänselvää, että minä, entinen sohvaperuna juoksisin 21.1km. Sain paljon onnitteluja ja leijuin jonkin aikaa asiasta. Sitten jossain vaiheessa aloin seuraamaan toisten edesottamuksia ja huomasin olevani etana. Sivuilla jotkut harmittelivat pieleen mennyttä puolikasta kun aika oli vain 1h38min , minä mietin, että olin niin onnellinen 2h15 min ajasta. No, yritin jättää vertailun pois , mutta kyllä se taustalla kummitteli. Niimpä aika pian aloin kertomaan ihmisille, että joo, olen kyllä juossut puolimaratonin, mutta olen hidas etanajuoksija. Olen juossut paljon puolimaratoneja ja parhaimillani olen juossut 2h4 min kolme vuotta sitten. Maratoneja




, jota en uskonut koskaan juoksevani.42.2km on vaan niin pitkä matka, olen juossut 4 ja yhden 50km

matkan ja keväällä juoksin helsinki city doublen eli puolikkaan ja kokonaisen maratonin samana päivänä, yht 63.3km



.
Edelleenkään en ole mitenkään kovin nopea, vaikka tällähetkellä olen treenannut kovasti vauhtikestävyyttä myös ja vähitellen vauhti kiihtyy. Tajusin jossain vaiheessa, että olen etana, mutta liikun ja olen ylpeä siitä. Juoksen välillä puolimaratonin sunnuntai lenkkinä, ilman aikatavotteita ja helpolla tuntemuksella. Ei tarvitse lisätä olen kyllä hidas... loppua jos kertoo saavutuksistaan. Kovin moni ei kuitenkaan juokse puolimaratonia tai vaikka 10km . Olen oppinut olemaan ylpeä saavutuksistani ja yritän olla ajattelematta aina aikoja tai ainakaan verrata toisiin. Tosin, välillä on hyvä haastaa itsensä ja kokeilla, olisiko itsestä vähän pitempään tai vähän nopeampaan suoritukseen. Siinäkin pitää olla varovainen ja armollinen itselle. Ikää kertyy kokoajan , pari kymppinen kehittyy ihan erilailla kuin 40 ja 50 vuotias, mutta kyllä sitä silloinkin kehittyy ja voi keksiä uudenlaisia tavotteita, niinkuin minä olen pidentänyt matkoja. Aina tulee enkka kun juoksee itselleen uuden matkan;) Välillä kisasin itseäni ja kelloa vastaan niin paljon, että hermostuin, kun en pysynyt tavotteissa. Lopetin kellon kyttäyksen ja olen fiilistellyt viimeaikoina. Nyt kun treenit on sujuneet ja vauhtia on tullut, voisin taas kokeilla juosta aikaa. Mutta kuitenkaan stressaamatta, jos ei kulje , niin sitten ei. Itse itseltämme vaadimme asioita ja olemme itsellemme tilivelvollisia.. Pitää muistaa kiittää kehoaan ja mieltään, mä pystyin juoksemaan esim 12 km lenkin ja se tuntui hyvältä.
Tai jos aloittaa juoksun ja juoksee ekan kerran yhtäjaksoisesti 5km , hyvä sinä! Leiju ja ole ylpeä, ihan sama juoksitko 25 tai  55 minuuttia, sä teit sen ja susta on siihen! Olen omilla yhteislenkeillä yleensä aina sanonut loppuvaiheessa, että hei! Me juostiin just tän ja tän pituinen lenkki, hyvä me!
Mä olen nyt testannut vauhtejani 5km juoksulla ja parantanut aika lailla vauhtejani.



Olen tosi ylpeä itsestäni ja hehkutan mielelläni tulostani, koska luulin etten enää saa itseeni vauhtia. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että toisten ajat olisivat mielestäni huonoja, sitäpitsi aina on paljon minua nopeampia.Aina ei edes tarvitse juosta aikaa vastaan, kunhan fiilistelee. Musta on tosi kiva seurata eri tasoisia juoksijoita ja liikkujia. Jos kirjoitat blogia, tai sulla on instatili, linkkaa se tohon alle! Ois kiva seurata muitakin jotka treenaa, oli se sitten mikä laji vaan ja mikä tavoite vaan. Toisten tsemppi on aina tärkeää. kun tuntuu hyvältä ja hehkuttaa suoritustaan, toiset onnittelee ja fiilistelee sun kanssa. Jos taas menee heikommin tai vaikka loukkaannut, saat tsemppejä ja vaikka vertaistukea toisilta saman kokeneilta.
Mitä mieltä, onko sulla samoja vai erlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä?
Ollaan ylpeitä itsestämme ja armollisia myös, aina ei tarvitse jaksaa, mutta on hyvä kuitenki vaatia itseltään jonkin verran , että jaksaa liikkua ja pääsee ylös sohvalta.
Lepo on tärkeää ja ystävät ja perhe, mutta kaikkea ehtii pitää elämässään kyllä, kunhan priorisoi. Jos ei ehdi tiistaina lenkille kun lapsella onkin vatsatauti, voi mennä toisena päivänä ja vaikka tehdä kotijumpan kun lapsi nukkuu tai katsoo lasten ohjelmia yms. Kannattaa olla iloinen ja ylpeä myös lyhyistä liikuntasuorituksista, niistäkin kertyy hyvin liikuntaa. Kaikilla meillä on erilaiset elämäntilanteet ja tavoitteet ja treenimäärät kannattaa suhteuttaa niihin . Ollaan ylpeitä itsestämme, toisista ja tsemppaillaan puolin ja toisin, se tuntuu hyvältä ihan varmasti kaikista!
Nyt pitää lopettaa ja lähteä töihin. Kivaa päivää ja viikkoa sulle!

juoksua hiljaa ja kovaa,kävelyä ja pyöräilyä , viime viikon parhaat

Moi! Pistetään kesäajan piikkiin, kun en saa itseäni useammin koneelle. Vaikka ei oo ollut hellettä, mukavat lämpöiset kelit on hellineet. Ihan kovilla helteillä ei oo edes mukava juosta, tällasiet 18-22c on just hyvät lämmöt, eikä pienet veden ripsauttelutkaan haittaa.
Viikko sujui kivasti ja liikettä kertyi mukavasti. Nyt oli vaihtelevampia treenejä kuin pitkään aikaan.
Tässä viime viikon tärkeimmät:
ma: 45 min venyttely illalla telkkaria katsoessa, niin ihanaa!
ti: aamulla piti mennä tekemään vetoja, mutta ei huvittanut. lähdin pikku lenkille (yht 4km) ja puolessa välissä tein 4 liikkeen hyppytreenin hiekkatiellä. 1. loikat 2. vauhditon pituus hyppy 3. hypyt ylös ja eteen vastakkainen jalka koukussa ylös ja käsi suorana ylös. 4. sammakkohyppy kaikkia 10x ja 5 kierrosta. hiki tuli. Hölkäten kotiin ja aamiainen maistui hyvin.

ke: lepoa ja kevyttä venyttelyä muutamaan kertaan 2-5min kerrallaan
to: vetoja radalla. Hitsi,mä oon alkanut tykkäämään niistä! on kiva saada itsestään irti enemmän. Tiukka tunnekin tuntuu hyvältä loppujen lopuksi ;) 5x400m 1 minuutin palautuksella (paikallaan) yksi veto n. 5min km , muut sen alle. Yllättävän helpoilta tuntuu alle 5 min km vauhdit. Ainakin lyhyissä vedoissa :) yhteensä 4.5km 25.19 km. mahtava aamun aloitus!
pe: 25 min venyttely illalla
La: näkövammaisen (hän näkee jonkin verran) kaverin kanssa pyöräily , hän nojapyörällä ja minä tavallisella. Hiljalleen kauniista ilmasta nauttien 2h 27km, siirtymät menin junalla.


Illalla siskon luona ulkona iltaan asti istuen ja kotona kaksi siideriä .
Su: yhteislenkki aamupäivällä. Juostiin rauhassa 15km 1h44min tosi kiva ja leppoisa lenkki pienessä tihkusateessa.


Iltapäivällä samaisen näkövammaisen kaverin kanssa reipas kävely. Hän hölkkäsi ja minä kävelin 11km 1h32min.
 Illalla 30 min yin jooga.
Aika kiva viikko, vaikka olin eilisestä hölkästä ja kävelystä ihan poikki, tulihan liikuttua 3h15 min.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, palaan pian! Kivaa viikkoa sulle!

peruskuntokausi käynnissä, viime viikon tärkeimmät

 Moi! Mulla on pientä blogin kirjoitus vaikeutta ollut viime aikoina. Välillä päätän aiheen ja innostun, joo tosta mä kirjoitan, mutta sitte...