Lukijat

maanantai 12. elokuuta 2019

armollisuus, kiitollisuus ja ylpeys

Moi! Nyt päätin istahtaa alas hyvissä ajoin , että saan taas kaksi blogitekstiä viikossa tahdin päälle. Aiheita on aika paljonkin, piti vain päättää mistä aloittaisin.
Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Tai se on aina välillä tulut mieleeni ja nyt ajattelin kirjoittaa siitä.
Itselleen armollisuudesta,ylpeydestä omia tekemisiä kohtaan ja ettei vertaa itseään muihin.
Laaja aihe, mutta typistän sen lyhyemmäksi ja näin sen nään tällähetkellä.
Aloitin juoksun jo aiemmin laihduttaessani, mutta se jäi kun tuli plantaarifaskiitti, enkä muutenkaan innostunut juoksusta. Mutta 5 vuotta sitten juuri ennen 40 vuotis synttäreitä aloitin juoksun ja hurahdin,
sillä tiellä edelleen.
Liityin fbn juoksusivuille ja ahmin kaiken mitä sieltä löysin. Ihailin puolimaratonin juosseita ja maratoonarit ne vasta mahtavia olivatkin! Innostuin itsekin treenaamaan puolimaratonille ja juoksin sen hcr llä vuonna 2015
1v 5kk juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen. Aikani oli 2h15 ja olin tosi ylpeä itsestäni ja jaoin raporttiani juoksusivuille ja hehkutin onnistuistani, ei ollut itsestäänselvää, että minä, entinen sohvaperuna juoksisin 21.1km. Sain paljon onnitteluja ja leijuin jonkin aikaa asiasta. Sitten jossain vaiheessa aloin seuraamaan toisten edesottamuksia ja huomasin olevani etana. Sivuilla jotkut harmittelivat pieleen mennyttä puolikasta kun aika oli vain 1h38min , minä mietin, että olin niin onnellinen 2h15 min ajasta. No, yritin jättää vertailun pois , mutta kyllä se taustalla kummitteli. Niimpä aika pian aloin kertomaan ihmisille, että joo, olen kyllä juossut puolimaratonin, mutta olen hidas etanajuoksija. Olen juossut paljon puolimaratoneja ja parhaimillani olen juossut 2h4 min kolme vuotta sitten. Maratoneja




, jota en uskonut koskaan juoksevani.42.2km on vaan niin pitkä matka, olen juossut 4 ja yhden 50km

matkan ja keväällä juoksin helsinki city doublen eli puolikkaan ja kokonaisen maratonin samana päivänä, yht 63.3km



.
Edelleenkään en ole mitenkään kovin nopea, vaikka tällähetkellä olen treenannut kovasti vauhtikestävyyttä myös ja vähitellen vauhti kiihtyy. Tajusin jossain vaiheessa, että olen etana, mutta liikun ja olen ylpeä siitä. Juoksen välillä puolimaratonin sunnuntai lenkkinä, ilman aikatavotteita ja helpolla tuntemuksella. Ei tarvitse lisätä olen kyllä hidas... loppua jos kertoo saavutuksistaan. Kovin moni ei kuitenkaan juokse puolimaratonia tai vaikka 10km . Olen oppinut olemaan ylpeä saavutuksistani ja yritän olla ajattelematta aina aikoja tai ainakaan verrata toisiin. Tosin, välillä on hyvä haastaa itsensä ja kokeilla, olisiko itsestä vähän pitempään tai vähän nopeampaan suoritukseen. Siinäkin pitää olla varovainen ja armollinen itselle. Ikää kertyy kokoajan , pari kymppinen kehittyy ihan erilailla kuin 40 ja 50 vuotias, mutta kyllä sitä silloinkin kehittyy ja voi keksiä uudenlaisia tavotteita, niinkuin minä olen pidentänyt matkoja. Aina tulee enkka kun juoksee itselleen uuden matkan;) Välillä kisasin itseäni ja kelloa vastaan niin paljon, että hermostuin, kun en pysynyt tavotteissa. Lopetin kellon kyttäyksen ja olen fiilistellyt viimeaikoina. Nyt kun treenit on sujuneet ja vauhtia on tullut, voisin taas kokeilla juosta aikaa. Mutta kuitenkaan stressaamatta, jos ei kulje , niin sitten ei. Itse itseltämme vaadimme asioita ja olemme itsellemme tilivelvollisia.. Pitää muistaa kiittää kehoaan ja mieltään, mä pystyin juoksemaan esim 12 km lenkin ja se tuntui hyvältä.
Tai jos aloittaa juoksun ja juoksee ekan kerran yhtäjaksoisesti 5km , hyvä sinä! Leiju ja ole ylpeä, ihan sama juoksitko 25 tai  55 minuuttia, sä teit sen ja susta on siihen! Olen omilla yhteislenkeillä yleensä aina sanonut loppuvaiheessa, että hei! Me juostiin just tän ja tän pituinen lenkki, hyvä me!
Mä olen nyt testannut vauhtejani 5km juoksulla ja parantanut aika lailla vauhtejani.



Olen tosi ylpeä itsestäni ja hehkutan mielelläni tulostani, koska luulin etten enää saa itseeni vauhtia. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että toisten ajat olisivat mielestäni huonoja, sitäpitsi aina on paljon minua nopeampia.Aina ei edes tarvitse juosta aikaa vastaan, kunhan fiilistelee. Musta on tosi kiva seurata eri tasoisia juoksijoita ja liikkujia. Jos kirjoitat blogia, tai sulla on instatili, linkkaa se tohon alle! Ois kiva seurata muitakin jotka treenaa, oli se sitten mikä laji vaan ja mikä tavoite vaan. Toisten tsemppi on aina tärkeää. kun tuntuu hyvältä ja hehkuttaa suoritustaan, toiset onnittelee ja fiilistelee sun kanssa. Jos taas menee heikommin tai vaikka loukkaannut, saat tsemppejä ja vaikka vertaistukea toisilta saman kokeneilta.
Mitä mieltä, onko sulla samoja vai erlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä?
Ollaan ylpeitä itsestämme ja armollisia myös, aina ei tarvitse jaksaa, mutta on hyvä kuitenki vaatia itseltään jonkin verran , että jaksaa liikkua ja pääsee ylös sohvalta.
Lepo on tärkeää ja ystävät ja perhe, mutta kaikkea ehtii pitää elämässään kyllä, kunhan priorisoi. Jos ei ehdi tiistaina lenkille kun lapsella onkin vatsatauti, voi mennä toisena päivänä ja vaikka tehdä kotijumpan kun lapsi nukkuu tai katsoo lasten ohjelmia yms. Kannattaa olla iloinen ja ylpeä myös lyhyistä liikuntasuorituksista, niistäkin kertyy hyvin liikuntaa. Kaikilla meillä on erilaiset elämäntilanteet ja tavoitteet ja treenimäärät kannattaa suhteuttaa niihin . Ollaan ylpeitä itsestämme, toisista ja tsemppaillaan puolin ja toisin, se tuntuu hyvältä ihan varmasti kaikista!
Nyt pitää lopettaa ja lähteä töihin. Kivaa päivää ja viikkoa sulle!

8 kommenttia:

  1. Hieno aihe ja hieno kirjoitus! Tähän harrastukseen on helppo uppoutua ja hyvin helppo ryhtyä vertaamaan aikoja ja matkoja. Sitten iskee huonouden tunne ja ryhtyy puhumaan, että "tää on nyt vaan tällaista köpöttelyä..." Tuppaa unohtumaan, mistä tilanteesta lähti ja mitä on saavuttanut. Kiitos että muistutit ja onnea tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
  2. Joo oon huomannut, kun oon hehkuttanut aikojen parantumisia, on ihmisiä jotka onnittelee ja lisää, että itse en kehtaa omia aikoja edes kertoa koska olen hidas. Kaikilla on omat lähtökohdat. Toiset on liikkuneet aina, toiset vasta aikuisiällä, toisilla on ylipainoa tai terveys ongelmia yms. Verrataan vain itseemme ja asetetaan tavoitteet itselleni sopiviksi. Näistä asioista muistuttaminen on hyvä juttu ��samoin sulle ja kivaa syksyä.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti Mertsi, se on just näin! <3

    VastaaPoista
  4. Hyvin pohdittu.. Niin helposti omaa suoritusta dissaa vertailun vuoksi... Juoksujuttuja tulee itsekin pohdittua www.susannak.fi 😀

    VastaaPoista
  5. Just näin... Oon ylpeä siitä että pystyn, vaikka vauhdit ei päätä huimaa. Kiitos tästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus ! Helposti todellakin vähättelee omia suorituksiaan. Itseään varten tässä mennään ja pääasia on että mennään. Mun mieleen on jäänyt HCR:n lähdössä sanotut sanat että me kaikki jotka ollaan jo lähtöviivalla ollaan voittajia ! Loppuaika on toissijaista.

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!

joululahja vinkkejä liikkuville osa1

Moi! Mun syksy on mennyt niin penkin alle, että melkein naurattaa..Ihan kokoajan on jotain . Oon yleisesti ottaen saanut kuitenkin jollain t...