paniikkia ja säikäytyksiä

Palasin töihin torstaina ja päivä sujui hyvin. Illalla menin pojan treenien ajaksi kävelylle pojan pelikaverin äidin ja heidän hoitokoiransa kanssa.käveltiin tunti reippaasti ja olo oli edelleen hyvä. Perjantaina töissä oli rauhallinen päivä ja illalla käytiin isomman pojan kanssa lenkkari ostoksilla, tosin vain minä löysin lenkkarit ..poika ei.XXl :ssä  oli alennukksella paljon lenkkareita ja noi löytyi 39 eurolla.

Kokeilin paljon lenkkareita, ja kaivoin yhdessä vaiheessa alennettuja adidaksia isosta laatikkopinosta. Melko alhaalta löytyi ne mun koot ja kun aloin niitä sieltä ottamaan, romahti koko perhanan kenkälaatikko pyramidi pitkin lattioita. Vaikka mua hävetti kauheasti kun siinä kyhäsin uutta huojuvaa tornia, naurattaa mua vieläkin teinipoikani joka kurkki sormiensa lomasta minua ja sanoi, ettei ihan heti lähde mun kanssa kauppaan.

Lauantai aamu valkeni kauniina ja tein pienen vajaan kahden kilometrin aamulenkin rauhallisesti kävellen. Fiilis oli tosi hyvä ja söin puuron hyvällä ruokahalulla.

Myöhemmin söin vielä kananmuna leivän ja join puoli litra vettä ja kupin kahvia.

Olin valmis aktiaan, mietin aikaisemmin jo pääni puhki kannattaako lähteä kun lämmöstä yms oireista ei ollut montaa päivää, mutta olo oli hyvä. Monet kaverit sanoivat, ettei kannata lähteä, tuleehan noita. Tiedän, että sydänlihas tulehduksia yms vaarallisiakin jälkitauteja voi helposti tulla jos flunssassa rehkii. Mutta mulla ei ollut flunssan oireita koko aikana.
Tapasin pari kaveria ilmottautumisen jälkeen ja lähdettiin verryttelemään . Käveltiin ja vähän hölkättiin 1km kohdalle ja takaisin. Venyteltiin ja tehtiin vetoja. Fiilis oli jännittynyt ja tosi hyvä.

10km Juoksijat ampaisivat matkaan ja me yleisurheilukaverin kanssa ryhmityttiin 5km juoksijoiden häntäpäähän. Tavoite oli alle 30 min. Oikeasti toivoin 28 alitusta. Lähtölaukaus tuli ja lähdettiin juoksemaan .Ilma oli aivan ihana, pientä vstatuulta oli, muttei mitenkään häiritsevää. Vajaan kilsan kohdalla olo oli vielä hyvä, huomattiin vaan juoksevamme liian kovaa 5.11- 5.20 välillä, vaikka aluksi oli tarkoitus juosta hiljempaa ja siitä kiristää. Vajaaan kahden kilsan kohdalla iski karmea rinta pistos ja lopetin kuin seinään. Huusin vaan kaverille, että jatka sä mun on pakko jäädä tähän. Sydän hyppi ja muljusi ja olo oli karmea. Mua suututti oma tyhmyys kun lähdin juoksemaan varoituksista huolimatta, ja nytkö se sydän sitten hajoaa? Pistos oli kova , mutta olo vähän koheni ja lähdin kävelemään hiljalleen takaisinpäin. Soitin siskolle, kun oli pakko purkaa pahaa mieltä. Sisko hätääntyi kovasti ja kehotti soittamaan ambulanssin. En mä mitään ambulanssia tartte, kyllä tää ohi menee sanoin ja luvattiin soitella pian uusiksi.
Näin yhden tutun juoksukaverin joka oli ystävänsä kanssa kannustamassa ja suuntasin heidän luokseen. Tärisin kauttaaltaan ja oksetti ja itketti. Oksennettuani pari kertaa kaveri lähti hakemaan mulle kyytiä. Pääsin yhden vapaaehtoisen valvojan kyydissä koululle ja hän saatteli minut sisään. Juttelin harrin, mulle juoksuohjelman tehneen ja ku-58:ssa monenlaista tekevän ja tuollakin kaikkialla häärivän miehen kanssa. Pyysi rauhoittumaan ja hengittämään rauhallisesti ja istumaan. Kaverit jotka hommasivat mulle kyydin, tulivat mun luokse ja huolehtivat kuivaa päälle yms. Join vettä vähän, mutta kuvotti enkä saanut mitään alas. Sanoin odottavani yhtä juoksukaveriani jonka tiedän olevan lääkäri, hän voi varmaan arvioida voinko mennä vaan kotiin.
Kun kaverini tuli maaliin mahtavassa ajassa oli minua hoivanneet kaverit odottamassa häntä ja kertoivat tilanteeni. Yleisurheilukaverikin teki huippujuoksun ja oli tosi huolissaan minusta. Kaikki olivat huolissaan ja hääräsivät ja kyselivät ja minä vähättelin ja häpesin omaa kovapäisyyttäni.
(Lääkäri)juoksukaverini kokeili pulssiani ja huomasi tärinäni, kyseli oireet ja lähti viemään peijakseen.
Peijaksessa oli ruuhkaa ja jouduin vähän aikaa odottamaan ilmottautumiseen pääsyä. Huonovointisuus lisääntyi ja kävin vessassa oksentamassa. Kun pääsin ilmottautumaan, ottivat oireeni(rintapistos , sydämen tykytykset, huonovointisuus, vasemman käden pistely yms) tosissaan ja pääsin heti sydänfilmiin. ottivat myös verenpaineen 176/106 ja veren sokerin 4.6. Lääkäri tarkasti sydänfilmin ja siinä ei ollut mitään (huh) joten sain luvan lähteä kotiin. epäilivät kramppia tai rintapistosta joka oli tullut rajuna ja jonka yhdistin flunssaan ja säikähdin ja oireet tuli rajuina. Heti takaisin jos pahenee.
Mun ihana kaveri oli kokoajan mukana ja toi kotiin takaisin. Join kotona vähän mehua, kun verensokeri oli niin matala ja menin nukkumaan, olin totaalisen poikki.
 Nukuin melkein kaksi tuntia ja sisko miehensä ja vauvan kanssa (siskon isompi ja mun nuorempi oli mummolassa) tuli käymään. Olo oli vetämätön koko illan , rintaa pisti , mutta paljon vähemmän kuin aiemmin ja käsi oli edelleen puutunut ja pistelevä. Mutta pikkuvauva ja sisko miehensä kanssa piristi kovasti mieltä ja siskon ja mun mies tekivät ihanaa ruokaa jota pystyin vähitellen vähän syömään.
Illalla tuli monta huolestunutta viestiä ja puhelua..Miten monta ihmistä olinkaan huolestuttanut.

Säikähdin totaalisesti. en tiedä vieläkään mikä oli, (lääkäri)kaverini epäili hartioita jotka kyllä ovat tosi jumissa. Mieheni hieroi minua illalla ja aivan kaikki lihakset tuntuivat olevan jumissa. Otin lihasrelaxantin ja nukuin hyvin aamuyöhön, jolloin oli pakko ottaa särkylääke lihassäryn ja päänsäryn takia.Sitten nukuin vielä pari tuntia.
Nyt sunnuntai aamulla olo on parempi, tosi väsynyt ja heikko eikä vieläkään ole kunnolla ruokahalua.
Mutta taisin päästä säikähdyksellä. Taidan miettiä tarkemmin tulevaisuudessa, mutta (lääkäri)kaverini lohdutti autossa minua, että hänkin olisi lähtenyt todennäköisesti juoksemaan kun oireita ei tiistain jälkeen ollut enää.
Nyt taas otetaan rauhallisesti ja jätän jälleen kerran juoksuohjelman sivuun ja aloitan varovasti. Keskityn puolimaratoonille valmistautumiseen sitten kun siihen kykenen, tässä on onneksi aikaa vielä.
KIITOS KAIKILLE IHANILLE JOTKA HOIVASITTE JA HUOLEHDITTE MINUSTA!
Ihanaa kuulua noin mahtavaan juoksuheimoon jossa kaikki pitävät toisistaan huolta.
ONNEA kaikille, ennätykset paukkui loistavassa kelissä.
Täältä tullaan taas, toivottavasti vähän viisaampana.