matka itseeni, helle juoksu helsinki street runilla

Terve! Taas on yksi etappi päästy eteenpäin tämän vuoden juoksuissa. Juoksin eilen street runin helsingissä. 17 km kisa joka järjestetään samana päivänä maratoin kanssa. En ole koskaan 17km kisaa juossut, eli aikatavoitetta ei ollut, mutta ajattelin testata maraton vauhtia tamperetta silmälläpitäen. Kuukausi aikaa tampereen maratonille ja siellä tavoitteena 4h30min (tai oli ainakin ennen eilistä) ja se vaatisi 6.26 min/km keskivauhtia. Tätä vauhtia oli siis tarkoitus lähteä testaamaan. Päivä oli painostavan kuuma niimpä tuon 17km matkalla matkustin itseeni ja oivalsin monia asioita , tärkeä matka siis!

Aamu koitti aurinkoisena ja lämpimänä. Heräilin hyvissäajoin ja join rauhassa kahvia ja paistelin banaanilettuja, niiden kanssa mansikoita ja siemeniä ja pähkinöitä. Iso lasi vettä ja puoli lasillista tuoremehua. Sitten siskoni perheineen haki minut ja menimme eläintarhan kentälle jossa järjestettiin minimaraton. Olimme siellä viime vuonna ekaa kertaa siskoni poikien kanssa. Nyt 8v ja 2.5v pojat hyppelivät innoissaan trampoliineilla ja touhusivat muissakin aktiviteeteissa. Isompi poika jäi isänsä kanssa vielä touhuamaan alueelle, kun lähdimme siskoni ja nuoremman pojan kanssa liikkeelle. Tapahtuma on hyvin järjestetty ja jaettu moneen eri lähtö ryhmään, ettei tule kovia ruuhkia. Pikkumies nukkui viimeksi puolet matkasta, nyt oli terhakkaana hereillä, vaikka rattaat kutsuivatkin muutamia kertoja istumaan. Jaksoi kivasti ja päästiin kunnialla maaliin. Odotimme isomman pojan joka juoksi reippaasti koko matkan ja lähdimme eväiden ja juomien keräilyn kautta kotimatkalle ,minimaratonin aikana join puoli litraa vettä ja 2dl vissyä, oli kuuma.

. Taas oli kiva aamutouhuilu eläintarhan kentällä. Suosittelen lämpimästi!

Kotona Join kahvin ja lasin vettä ja keräilin kamppeet kasaan ja lepäilin hetken. Bussilla sörkkään ja ratikalla kisahallille. Siitä se kisapäivä oikeasti alkoi. Porukkaa oli jo mukavasti. Lähdin vip tiloihin telia areenalle ja vaihdoin vaatteet. Jutustelin tuttujen kanssa ja lähdin karoliinan kanssa lähtöpaikalle. Karoliina lähti maratonin lähtöön ja minä etsin kavereita . Näin monia tuttuja ja Anna-liisan , Marikan ,Tiinan ja Katjan kanssa katsottiin maratonin lähtö.

Hieno tunnelma! Lähdettin vessaan ja pyörittiin lähtöalueen lähistöllä. Mulla oli unohtunut syöminen kokonaan(hölmö) ja join 40 min ennen lähtöä palautusjuoman ja söin banaanin. Join myös pullollisen vissyä.Oli kuuma ja odotettiin lähtöä varjossa. Siskokin ehti ennen lähtöä tulla tsemppailemaan.

Klo 15.45 koitti lähdön aika ja lähdettiin hitaasti isona lössinä etenemään. Melko nopeasti porukka hajosi ja tuli tilaa. Lähdin hakemaan sopivaa vauhtia. Oli kuuma, painostava keli. . Mulla oli juomapullovyössä 2dl vesipullo ja hörpin siitä muutaman kerran. Juomapisteitä oli paljon. Join urheilujuomaa, heitin yhden kupillisen vettä päälleni ja yhden vesimukillisen join ja silti oli kohta jano. Kuuntelin musiikkia ja yritin nauttia reissusta.

alkumatkasta otettu kuva

Oli aika hankalaa, kyttäsin kelloa ja stressasin kun vauhdit ei pysyneet. ensimmäiset 6km meni hyvin , sitten tuli vaikeuksia. 7 km kohdalla vauhti tippui 6.51 min km ja 8km kohdalla vähän paremmin. 9km  oli taas hidas yli 7 min km hermostutti ja suututti. Tän piti olla helppoa, testijuoksu maratonille. Mä en pysty juoksemaan maratonia tällä vauhdilla jos en pysty edes 17 km menemään tavoitevauhtia. Huono, Tyhmä, Hidas. 12km kohdilla pitkän sillan aikana soitin miehelleni ja valitin että musta ei enää ole juoksemaan kovaa. Mä vaan hidastun kokoajan ja oon surkea. Itkin vähän ja velloin itsesäälissä. Mies sai mut taas kerran ymmärtämään, että mä itse asetan itselleni tavoitteet ja vaan minä petyn ja hermostun jos aikaa kuluu enemmän. Kukan muu ei kysele, miksi sä oot noin hidas? Miksi viitsit kerta toisensa jälkeen mennä matelemaan kisoihin? Sisko, mies ja vanhempi poikani olivat odottelemassa mua maalin lähellä ja olivat ylpeitä ja odottivat minua innoissaan maaliin. Kävele, rauhoitu, lopeta stressaaminen. 

Puhelun jälkeen tyrskin hetken (juoksin siis koko ajan) ja päätin lopettaa kellon kyttäämisen. Mun tämän vuoden juoksut on menneet huonommin kuin viime vuonna. Aina ei voi onnistua. On ollut selkä/pakaravaivaa yms vaikeutta. Olen treenannut monipuolisesti ja pitänyt lepopäiviä. Mietin taaksepäin ja rupesi hymyilyttämään. 4 vuotta sitten en olisi juossut 17km matkaa. saati sitten maratonia . 11vuotta sitten olin ylipinoinen sohvaperuna ja vielä 4 vuotta sittenkin sohva voitti liikunnan vaikka painoa olinkin saanut pois pahimmasta tilanteesta. Itseasiassa mä olen aika ylpeä itsestäni. Olen saanut liikunnan osaksi elämääni . Olen löytänyt paljon kavereita juoksun kautta elämäni on muuttunut totaalisesti. Ei ollut kyse siitä etten jaksanut juosta 17km matkaa vaan siitä, että asettamani aikaraja oli liian kova tähän hetkeen ja keliin. Päätin loppumatkalla, että tampereen menen fiiliksellä, en panikoi ja stressaa aikaa. Juoksen siltä kuin musta tuntuu. Koska mä voin ja pystyn ja osaan! Vitsi miten tyytyväinen olin kun tajusin tämän. Lopun juoksin rennosti. Poika juoksi hetken mun vieressä ja tsemppasi hurmiolliseen loppukiriin. Mä tein sen! Taas uusi tapahtuma plakkarissa ja yksi kokemus lisää.1h 53 min meni ja jäin lopulta vain vajaa 5 min tavoitteesta. Lepäilin hetken maalin jälkeen kun jalat oli ihan löperöt. Tapahtuma oli taas hyvin järjestetty ja kaikki toimi hyvin. Ensi vuonna onkin uudet tuulet kun hcr ja hcm juostaan samana päivänä 19.5 saas nähdä kumpaan osallistun silloin, koska mukana ollaan varmasti jos ei jotain sairastumista tms tapahdu.

Hain mitalin ja poseerasin hymyillen kuvissa. Suihkun kautta rakkaiden luokse ja oluelle ja hampurilaiselle ja kotiin nukkumaan. Olin ihan poikki. Myrsky iski illalla ja olin tyytyväinen kun en taivaltanut siellä myräkässä, kuumuus oli jo tarpeeksi mulle. Tämä oli siis tärkeä reissu mulle. Tajusin jotain tärkeää, ole ylpeä itsestäsi ja armollinen itsellesi.

Oletko sinä joutunut painimaan samanlaisten asioiden kanssa? millä olet saanut itsesi motivoitua taas takaisin?

Mä palaan taas! Kivaa viikkoa!