ensimmäistä kertaa jäniksenä, keuruun yömaraton 2016

Moikka! Nyt se on tehty,olin jäniksenä ekaa kertaa . Näin painajaisia, joissa en päässyt kunnolla eteenpäin tai juoksin mahdotonta vauhtia...Yhdessä eksyin reitiltä. Mutta viime viikolla alkoi tuntumaan varmalta ja hyvältä idealta. En pelännyt vauhdin olevan liian kova, mun ennätys on 26 min parempi kuin 2.30 loppuaika. Jännitin, osaanko pitää tasaistavauhtia, vai temmonko liian kovaa ja pilaan muiden juoksun.
Lähdettiin perjantaina liikkeelle aamulla. poika 13v hyppäsi makuupussìin ja köytti itsensä vöihin ja jatkoi unia.  Isompi poika jäi kotiin, hänellä kesätyöt jatkuu vielä. Mies ajoi moottoripyörällä ja me pojan kanssa autolla. Käytiin aamiaisella vierumäen matkakeitaassa

. Oli runsas ja maittava aamiainen. Poika hyppäsi prätkän kyytiin ja minä ajelin rauhassa yksikseni muutaman kymmenen kilsaa hartolan mökille.. Mun vanhemmat oli mökillä ja juteltiin ja lepäiltiin heidän seurassaan pari tuntia.  Juotiin  kahvit ja hypättiin kolmestaan autoon ja kohti keuruuta. Mökkipysähdyksellä saatiin katkaistua reilu kolmensadan kilometrin matka kahteen osaan ja yhtäjaksoista istumista ei tullut liian kauaa. Mun piriformis/alaselkä/takapuolenalus jumi ei tykkää istumisesta yhtään. Mies ajoi hartolasta keuruulle ja minä sain istua rauhassa ja lepuutella.
Päästiin hyvissä ajoin perille nyyssäniemen leirintäalueelle. Pientä lisäjännitystä toi leirintäalueen koneiden sekoilu, meidän varausta ei löytynyt ja mökit oli täynnä. Soitteluiden jälkeen saivat järjestettyä meille kuitenkin mökin.

Käytiin syömässä keuruulla ja kurkattiin mistä juoksu illalla starttaisi. Oltaisiin tutustuttu kauniiseen kaupunkiin paremmin, mutta sade koveni, eikä tehnyt mieli ulkoilla ennen juoksua.
Sovittiin treffit takomorunners porukan kanssa klo 19.00 lähtöalueelle. Minä tietysti vähän myöhässä, kun piti käydä ostamassa minigrip pusseja kännykän suojaksi. Porukkaa oli ihan kivasti ja tunnelma odottava, vaikka satoi aikalailla. Miitri ja Henri oli jo paikalla ja moikattiin ja sain numerolaput ja muut tarpeelliset rekvisiitat ja suuntasin tilavasta telttakatoksesta tehtyyn pukuhuoneeseen. Mira oli siellä ja hänen kanssaan kiinniteltiin jänistelyajat selkään ja numerot eteen. Käytiin hakemassa ilmapallot, missä oli ajat ja oltiinkin valmiina lähtöön. Vein tavarat säilytykseen ja päädyin t-paitaan, pitkiin trikoisiin ja lippikseen. Kovin sade helpotti vähän lähdössä ja asetuin aika loppupäähän odottamaan starttia. Alku oli ruuhkainen, mutta vain vähän aikaa. Katsoin suunnosta vauhtia usein, että vauhti pysyisi tasaisena. Juttelin useiden ihmisten kanssa.

Jonkin aikaa juostuamme huomasin , että yksi kympin juoksija  ja yksi puolikkaan juoksija tuli minun tahdissa. Puolikasta juokseva nainen jutteli kanssani ja jossain vaiheessa, sanoin, että minä voin jutella jos hänestä tuntuu vaikealta, ja minä keskityin enemmän yksin puheluun. Kympin juoksija jutteli harvakseltaan, mutta sanoi,että tuntui kivalta kuunnella, onneksi puhuminen yksinkin sujuu minulta...Puolimaraton oli kaksi kierrosta, eli kympin juoksija pääsi hyvin meidän mukana. Tsemppasin ja kehoitin häntä ottamaan loppukirin ja kyllä hän mukavasti ennen meitä pääsikin maaliin.
Jäniksenä olemisessa on monta hyvää puolta, yksi parhaista on  muiden tsemppaaminen ja iloitseminen muiden suorituksista.  Ekan kympin jälkeen jäätiin kaksin puolikkaan juoksijan kanssa, toki muita oli lähellä mutta meidän kanssa ei juossut muita. Tämän espoossa asuvan naisen suunnitelma oli pysyä kymppi
minun mukana ja seuraavan kierroksen pari kilsaa joissa oli melkein ainoat mäet koko reitillä.  Jossain vaiheessa mäkien jälkeen hän sitten jäi ja minusta tuntui tylsältä jättää kaveri yksin, mutta mun oli mentävä tasaista vauhtia.

Sade tiheni loppua kohti, mutta kroppa oli lämmin eikä palellut. Reitti oli kaunis, järvi maisemaa ja mentiin myös läheltä keuruun keskustaa.  Jossain vaiheessa saavutin kahta nuorta naista joita tsemppasin pysymään minun edessä. Loppuun sain heidät vielä tsempattua loppukiriin, itse jouduin vähän hiljentämään, toisten loppukiri meinasi tarttua.  Maalissa olin n. 20 sekuntia nopeammin kuin piti, mutta olin tyytyväinen tasaiseen juoksuuni. suunto ambit 3 toimi loistavasti ja oli helppo seurata vauhtia. Miitri tulosti meille käteen kiinnitettävät kilometriajat, mitkä oli loistavat jänis hommassa.
Tapahtuma oli pienehkö ja mukava. Maalissa olisi saanut keittoa ja päässyt paljuun, mutta minä halusin mökkiin ja suihkuun leirintäalueelle. Ennen lähtöä alueelta kaksi nuorta naista jotka tsemppasin lopussa, kiittivät ja halasivat minua, kuulemma lopun tsemppi oli tärkeää ja oli siivittänyt heidät hyvään loppukiriin. Myös minun kanssa ensimmäiset 13km juossut nainen tuli kiittämään alun tsemppaavasta seurasta. Tuntui mahtavalta!  Just tämän takia halusin kokeilla jänisjuoksua, haluan varmasti uudelleenkin jänikseksi. Keuruulla haluan myös juosta uudelleen, oli kiva tapahtuma ja hyvä reitti.  20.30 lähtöaikakin oli ihan mukava, vaikka aika väsynyt olinkin yöllä sänkyyn kömpiessäni.
Hyvä fiilis jäi. Seuraava tapahtuma on tampereen coyntryside maraton heinäkuun lopussa jonne menen oppaaksi näkövammaiselle Sarille. Elokuun puolessa välissä on hcm ,koko maraton, sinne treenaan nyt.
Miten sun kesä on mennyt? Oletko juossut jäniksen seurassa, tai ollut itse jäniksenä? Mitä tapahtumia sun kesään kuuluu?
Mukavaa viikkoa, mä palaan taas!