juoksun aloittaminen ja siinä kehittyminen , minun vaiheet sohvalta maratonille

Moi!
Olen nyt touhunnut ton takomorunnersin parissa. Olen sometiimissä ideoimassa arvontoja ja sisältöä yms..Hankin myös erilaisista tapahtumista meille yhteistyökumppaneita. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen yhteislenkki. se vedettiin monella paikkakunnalla samaan aikaan eli su klo 10. Vantaalla oli 6 mun lisäksi. Juoksu meni kivasti ja porukka tuntui viihtyvän. Seuraavat lenkit juostaan eri päivinä, vetäjien mukaan. Vantaan lenkki juostaan vetotreeninä omaan tahtiin 12.7 klo 18.00. Lähde säkin mukaan jos olet täälläpäin.

Takomorunnersin sivuilla on ollut blogikirjoituksia triathlon ja polkujuoksu aloittamisesta ja oli puhetta, että voitais kertoa omasta aloittamisesta ja miten se on sujunut ja edennyt. Minä päätin alkaa purkamaan omaa kehitystä tähän pisteeseen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa aloittaa, enkä minä ole mikään opettaja, mutta ajattelin kertoa miten se on minulla lähtenyt.
Kouluaikana tykkäsin 60 ja 100 m juoksusta ja  pitemmät ei maistuneet, vedin liian kovaa ja katkesin totaalisesti. Pituushyppy oli mulle kaikkein mieluisin laji koulussa, olin siinä melko hyvä. Cooper oli kamalaa , enkä yhtään muista tulosta.
Yhdeksännellä luokalla selkä leikattiin ja urheiluun tuli taukoa. Kun olisin saanut alkaa urheilemaan , mikään ei oikein kiinnostanut. Olen kyllä käynyt salilla, jumpissa, uinut, vesijuossut, kävellyt yms. Mihinkään en ole sen kummemmin hurahtanut ja ne on usein jääneet lyhytaikaisiksi.
Ensimmäiset juoksu yritykset loppui aina siihen, että vedin liian kovaa , enkä jaksanut paria kilsaa pidempää juosta. Noin 10 vuotta sitten aloin laihduttamaan ja aloitin juoksun talvella ja melkein 30 kg ylipainoisena.  Luin jostain ohjeita, että pitää aloittaa pienin askelin ja niin maltoinkin tehdä.  Kävelylenkeillä vedin yhden pylvään välin hölkkäspurtteja 3-8kpl yhtä lenkkiä kohden. Vähitellen pidensin juoksu matkoja ja jossain vaiheessa huomasin hölkkääväni koko tunnin lenkin. Juoksin kolme lenkkiä viikossa 5-9km kerrallaan. Juoksu tuntui kuitenkin vain välttämättömältä laihduttamisessa ja painon pitämisessä kurissa, enkä innostunut siitä kunnolla. Laihduin 27kg puolessa vuodessa ja toki juoksu oli helpompaa kun painoa oli vähemmän. Pari vuotta elin kurinalaisesti, sitten aloin lipsumaan ja juoksukin jäi. Välillä yritin tarttua niskasta kiinni ja aloittaa terveellistä elämää ja liikuntaa, mutta ei se oikein lähtenyt.
Reilu pari vuotta sitten silloin, kun aloitin blogin kirjoittamisen ja elämäntaparemontin niin aloitin taas lenkkeilyn. Aloitettiin naapurin Kairen kanssa Kävelylenkeillä joka toinen päivä. Sitten aloitettiin hölkkäämään 20-45 min joka toinen päivä. Mulla vaan oli niin kiire, että aina piti juosta täysillä ja vetää itsensä piippuun. Kesällä Kairen selkä alkoi temppuilla ja minunkin juoksut epäsäännöllistyi. Pyöräilin ja kävelin kyllä ja juoksinkin vähintään kerran viikossa. En jaksanut juosta yli 11km koska menin niin äärirajoilla, ettei voimat ja kunto riittänyt. Keväällä 2014 juoksin ensimmäisen 10km kisan naisten kympillä helteessä. 1h7 min tuli ennätykseksi.
Tuon kesän jälkeen elokuussa kyselin itselleni etanalenkki kaveria fbn juoksusivuilta. Löysinkin muutaman. Erkku asuu alle kahden kilometrin päässä meiltä ja sovittiin ensimmäiset treffit hänen kanssaan hakunilan urheilukentälle. Tehtiin yhdessä vetoja. Sovittiin myös pitkä lenkki ku-58 yhteislenkille.  Siellä ei ollut muita hitaita tuolloin ja lähdettiin yhdessä taapertamaan. Aluksi hidas n. 7.30 min km vauhti tuntui haastavalta ja yritin pinkoa kovempaa. Erkku kuitenkin piti minut kurissa ja juostiin 19 km rauhassa ja helpolla fiiliksellä. Ihan mahtifiilis! Tuon lenkin jälkeen opin nauttimaan hitaista pitkistä lenkeistä, ehdin ihastella maisemia ja nauttia helposta tunteesta. Kovat lenkitkin alkoi maistumaan, kun ne ei olleet kokoajan pakollisia. Tuona syksynä hurahdin totaalisesti juoksuun. Blogini arkistoista löytyy lisää tuosta ajasta, en sitä sen tarkemmin tarkenna. Elokuussa 2014 midnight runissa juoksin ennätyksen 10km 1h3 min. Aloin treenata monipuolisesti erilaisia juoksutreenejä ja aktiassa paransin joka kuukausi aikaani talven aikana. 56.37 tuli lopulta ennätykseksi.
Viime vuonna siirryin treenaamaan ja kisaamaan puolikkailla. Ensimmäinen puolikas oli hcr toukokuussa 2015. Se meni loistavalla fiiliksellä ja tunteella ja olin tyytyväinen 2.15.57 aikaani. Kesällä fiilikset oli hyvät ja treenit jatkui, osallistuin veikkauksen kisaan ja voitin osallistumisen hcm maratonille. Hupsista! Ei mun pitänyt vielä viime vuonna juosta maratonia. Puolitoista kuukautta aikaa ja paljon lisää ei ollut tehtävissä. 25km lenkki talvelta oli pisin ennen maratonia. Kesällä en juossut yli 22km lenkkiä. Paniikki oli mahtava kun lähdin elokuussa, 25asteen helteessä juoksemaan aiemmin utopialta pitämääni maratonia. Fiilis oli hyvä kokoajan. Juoksin osan Suvin kanssa ja puolet matkasta yksin. Heitin vettä päähän ja otin suolaa, suolakurkkuja urheilujuomaa ja geelejä. Nautin mielettömästä fiiliksestä! Loppuun otin loppukirin ja itkin vuolaasti onnesta olympiastionilla maalissa.4h 53min on ennätys jota lähden tavoittelemaan elokuussa.
Nyt treenit on jatkuneet, juoksin toukokuussa naisten kympillä 10km ennätyksen 54.37 ja kesäkuussa 4 nnen puolimaratonin ja ennätyksen 2h4 min. Nyt olen varma kunnostani ja jaksamisestani ja uskaltauduin ilmoittautua 2.30 jänikseksi keuruun yömaratonille. Eli kyllä nelikymppisenäkin aloittaneena voi kehittyä kunhan muistaa maltin ja rauhallisten lenkkien tärkeyden, aina ei kannata rynnätä täysillä. LEPOPÄIVÄT ja kehonhuolto on tärkeitä ja välillä vaikeaa muistaa ja malttaa kun on hyvä treeni fiilis päällä. Ylipainoisenakin pystyy aloittamaan mutta silloinkin pitää malttaa. Mulle tuli tuolloin alussa plantaarifaskiitti kantapäähän ja se vaikutti siihen juoksuinnostuksen säilymiseen. En malttanut parantaa sitä kunnolla ja loputa meniin melkein kaksi vuotta ennen kuin oireet poistuivat.
Maltti juoksulenkkien määrissä ja vauhdissa on tärkeää. On myös tärkeää muistaa, että kannattaa verrata tuloksiaan vain omiin ja tavoitella  omia ennätyksiä, ei harmitella omaa hitauttaan ja viimeiseksi tulemisiaan. Jos olet juossut omaan tasoosi nähden hyvin, ole tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi! Tottakai toistenkin tuloksia ja treenejä voi seurata, mutta kannattaa muistaa, että kuntoilutasolla pahin ja paras kilpailuvastus olen minä itse.
Toivottavasti saitte tästä tajunnanvirrasta jotain irti, tämä on minun tieni tähän ja ilo ja energisyys on lisääntynyt. tästä on hyvä jatkaa!
Milloin sinä aloitit juoksun, onko ollut vastoinkäymisiä? Mikä kannustaa ja tsemppaa sinua eteenpäin?