haikeutta ilmassa :kirje 18 vuotiaalle pojalleni

Moi! Istuin tällä viikolla Poikani kyydissä , kun hän haki minut ekaa kertaa autolla töistä. Hän sai ajokortin ensimmäisellä yrittämällä keskiviikkona.

Pidettiin 18 v synttärit 11.2 oikeana synttäripäivänä. Iloa ja onnea ja ylpeyttä on ollut, mutta jostain syystä haikeutta ja luopumisen tuskaa, vaikkei hän mihinkään ole menossakaan. Aika kuluu ja jollainlailla on helpottavaa ja pelottavaakin päästää irti. Ajattelin kirjoittaa hänelle kirjeen näin blogin välityksellä,  hän ei välttämättä tajua äitin rimpuilua ajatustensa kanssa.

Moi poikani!

Täytit juuri 18 vuotta ja olen huomannut miettiväni tosi paljon kasvuasi tähän päivään ja miten vähän enää puolestasi tarvitsee jännittää  ja miettiä asioita valmiiksi. Olen ylpeä millainen reilu ja rehti miehenalku sinusta on tullut ja tiedän ,että tulet pärjäämään elämässä.

En nyt aloita muistelemalla, kuinka isäsi kanssa tavattiin , vaan aloitan siitä kun sain tietää olevani raskaana. Voi että se oli hieno päivä! Oltiin menty naimisiin vähän aiemmin ja sitten huomasin olevani raskaana. Kerroin ihmisille 12 viikon jälkeen, koska uskoin että sen jälkeen kaikki on melkein varmaa. Olin jo 24 vuotias ja todellakin mielestäni valmis äidiksi. Alussa voin huonosti vähän aikaa, mutta sitten helpotti ja olo oli mahtava. Laskettu aikasi oli 29.3 ja sitä odotin kuin kuuta nousevaa. Loka marraskuussa kuitenkin alkoi verenpaineet nousemaan ja jouduin mittailemaan verenpaineita kotona ja terkkarilla.

Tammikuussa jouduin menemään kätilöopistolle tosi korkeiden verenpaineiden takia ja säikähdin todella pahasti kun kuulin, että saatat syntyä heti. Tilanne oli ahdistava ja itkin valtavasti kun kuulin joutuvani sairaalaan. Olit alle kilon painoinen ja paniikki oli valtava kun luulin sinun syntyvän heti. Jäin sairaalaan ja minua tutkittiin valtavasti ja annettiin keuhkoja kypsyttäviä kortisoni hoitoja ja otettiin lapsivesipunktioita kaksi kertaa. Jouduin jossain vaiheessa naisten klinikalle, koska oli melko varmaa, että synnyt liian aikaisin ja pienikokoisena. Taas masennuin ja pelot lisääntyivät. Toisen lapsivesipunktion jälkeen päätettiin synnytys käynnistää, et kasvanut raskausmyrkytyksen takia kunnolla ja lapsivesi oli vihertävää, mikä on hälyyttävää. Olin jo viikoilla 34 jotka oli hyvät viikot, sinänsä hyvä juttu, mutta pelkona oli pieni kokosi ja minun melko huono kuntoni, korkeat paineet ja valkuaista virtsassa ja turvotus ja päänsäryt. 10.2 illalla tuli supistuksia, mutta ne loppuivat yöksi. Aamulla 11.2 meni lapsivedet ja sitten mentiin. Isäsi tuli mukaan odottelemaan. Päivällä sydänäänesi alkoivat näyttää huonoilta ja lääkärit tekivät nopean päätöksen keisarinleikkauksesta. Isäsi pääsi mukaan pitämään minua kädestä ja sitten sinä synnyit! Sermin takaa sinut nostettiin hetkeksi ylös ja näin heti , että olet tosi pieni rääpäle. En saanut koskea sinuun, koska tarvitsit apua veden poistoon keuhkoista. Isäsi lopulta pääsi mukaan pesemään ja pukemaan sinua. Olit pieni, 1500g 40 cm. En ollut koskaan nähnyt yhtä pientä ja kaunista vauvaa. Seuraavana päivänä pääsin katsomaan sinua valvontaosastolle ja annoin maitoa pullosta ja opettelin laittamaan sitä myös nenämahaletkuun joka oli apuna. Sain opetusta, miten niin pientä vauvaa hoidetaan ja olin älyttömän ylpeä vaikkakin pelkäsin puolestasi. Sinulla ei kuitenkaan ollut hätää.

Olit reipas, vaan tosi pieni, siksi olit sairaalassa 4 viikkoa. Kun pääsit kotiin Oli kylmä pakkaspäivä ja upposit talvipukuusi.Sen pienempää en löytänyt mistään, mutta ei 2kg painaville tehdä talvipukuja. Pääsit kotiin 1975g painavana ja 2.5kg painavana saatiin mennä ulos ensimmäistä kertaa. Sinua hämmästeltiin aina, koska olit tosi kiinnostunut ympäristöstäsi ja hymyilit kaikille vaikka olit tosi pieni kokoinen. Olihan siinä kaikkea, Itkua, vatsavaivaa ,yövalvomista yms . Mutta se kuuluu elämään ja sinä olit taistellut alun vaikeuksien jälkeen itsesi reippaaksi pojaksi. Vuodet kuluivat, kasvoit ja sait paljon kavereita. Oli paljon infekstioita ja infektio astma. Korvat putkitettiin ja nielurisat poistettiin. Muuten olit kuitenkin terve ja reipas. Olit kova laulamaan ja esitit 4 vuotiaana kaikille säpinää kappaletta leikki moottorisahan kanssa. Tulit isoveljeksi ja olit välillä hellä ja rakastava ja välillä oli niin karmeita tappeluita että olen tosi tyytyväinen, että ne on helpottaneet, 

Aloitit koulussa, harrastit paljon liikuntaa. Kuskasin sinua sählyyn , jalkapalloon ,vapaaotteluun yms. Olin kannustamassa erilaisissa tapahtumissa ja turnauksissa. Olin toimitsijana, leivoin ja myin vaikka mitä joukkueiden hyväksi.Sinä olit hyvä joukkuepelaaja, vaikka välillä menetit hermosi ja sait punaisia kortteja.  

Kavereita on ollut aina paljon. Olet ollut pidetty kaveri ja koulustakin soitettiin kun olit estämässä tappeluita, puolustit heikompia ja arempia. 

Seiskaluokalla oli hankalinta. Oli yksi yö kun valvoin 13 vuotiaan pienen pojan vieressä, pojan joka oli juonut 3s osan viinapullosta raakana. Haisit viinalle ja oksensit lakkaamatta. Siitäkin selvittiin. Juteltiin ja kärsit rangaistukset. Haettiin kaverisi äidin kanssa Teitä lähiympäristöstä kun ette vastanneet puhelimeen, kolmas kerta riitti ja puhelimeen alettiin vastaamaan. Urheilu kuitenkin piti sinut pois kovin pahoista jutuista. Harrastit jalkapalloa 17 vuotiaaseen. Nuorempana tosi intohimoisestikin. Muutaman kerran heitit nappikset lattialle ja ilmoitit ettet koskaan enää pelaa. Menit kuitenkin taas treeneihin seuraavalla viikolla.

Koulussa kävit tunnollisesti, vaikket yhtään siitä tykännytkään.Yhdeksännellä luokalla pääsit erityisluokalle lukivaikeuksien takia ja sait hienosti nostettua keskiarvoasi 1.5 numerolla. Pääsit putkialalle opiskelemaan jossa olet hienosti pärjännyt kohta jo kaksi vuotta. Hoidit työharjoittelun hienosti ja saat kesätöitä samasta firmasta.

Tykästyit rap musiikkiin jo pienenä. Ensiksi tuli pikku G ja sitten eminem, cheek, ezkimo yms.. Tykkäät siitä edelleen ja teet musaa itsekin. Olet parantunut biisinteksijänä kovasti ja ollaan isän ja veljen kanssa tosi ylpeitä sinusta. 

Nyt täytit 18 vuotta , ajoit ajokortin ja olet jo kovin itsenäinen nuorimies. Omien sanojesi mukaan et ole aikuinen vaan täysi-ikäinen,

Jatka samaan malliin ja muista, että olen aina äitisi ja ylpeä sinusta tapahtuipa sitten mitä tahansa.  Onneksi et ole vielä mihinkään menossa, vaikkakin asustelet paljon tyttöystävän luona. Armeijan kutsunta kirjeen tultua tajusin, että kyllä sinä alat olla jo iso poika. Äidit varmaan ajattelevat omista lapsistaan aina lapsina, olivatpa he minkä ikäisiä sitten vaan.

Pysy tuollaisena kivana ja rehtinä niin pärjäät varmasti!

Rakkaudella äiti