sunnuntai 24. syyskuuta 2017

maratonfiiliksistä selkävaivaiseksi

Moi! Täällä sitä ollaan, huikeista maraton fiiliksistä
läsähdin pohjamutiin, selkä paukahti torstaina. 
Mulla oli hyvä fiilis ja jalat alkoi tuntumaan keskiviikkona normaaleilta. Kävin maanantaina , tiistaina ja keskiviikkona rauhallisilla 30-50 min kävelylenkeillä. Torstaina menin aikaisin töihin ja pääsin aikaisin. Kun tulin kotiin, yhtäkkiä selkä alkoi tuntumaan huonolta. Lähdin kuitenkin miehen kanssa kaupunkiin hänen seurakseen asioille. Kotiin tullessa tuska alkoi olemaan jo kova. Otin relaxanttia ja särkylääkettä yöksi ja nukuin katkonaisesti . Sain lääkäriajan puolelle päivälle ja ehdin käymään muutaman tunnin töissä.enne vastaanottoa. Oireet vaikutti vakavilta ja jouduin menemään töölön sairaalaan välilevyn pullistuma epäilyn takia. Pääsin magneettikuviin ja röntgeniin ,mutta mitään ei löytynyt. Lähdin kotiin helpottuneena, mutta vähän ihmeissäni mitä oikein on vialla kun olo oli tosiaan heikko.Lääkäri sanoi, että maanantaina oen jo kunnossa, kyllä se siitä helpottaa... ei lääkettä eikä mitään.  
Onneksi kotona oli relaxanttia ja buranaa, niillä pärjäsin jotenkuten.
Perjantaina kävin nukkumaan ajoissa, ja nukuin taas pätkittäin, mutta nukuin kuitenkin. Lauantaina oli kaunis ilma kun kävin hakemassa tikkurilasta tuttavapariskunnan meille syömään. Autolla ajo sujui aika hyvin, koska meillä on automaattivaihteinen auto. Istuminen ei vain ollut kaikkein mieluisinta. Ilta sujui kivasti, syötiin mieheni tekemää poronkäristystä ja muussia (Kuorin sentään perunat..) ja minun tekemää fetasalaattia. En oikein pystynyt nauttimaan illasta, koska kipu oli niin kova. Yö meni taas pätkissä nukkuessa, mutta aamulla nukuin pitkään, mikä tuntui ruhtinaalliselta.
 Tänään sunnuntai aamuna olo oli edelleen huono ja lähdin peijakseen , koska ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Pääsin tarkkailuosastolle lepäilemään ja odottelin lääkäriä. Mietin siinä levätessäni, miten hektistä ja rankkaa hoitajan työ on. Osasto oli täynnä ja vähän väliä yksi vanha rouva halusi ruokaa tai juomaa, koska ei muistanut että oli syönyt. Hoitajat vastasivat rauhallisesti samoihin kysymyksiin ja kävivät rauhoittelemassa häntä. Toinen rouva oli hätääntynyt ja ihmeissään ja melko agressiivinen hoitajia kohtaan, kun he yrittivät tehdä tutkimuksia. Hoitajat taas rauhallisesti mutta tiukasti selittivät rouvalle , ettei niin saa tehdä. Hoitajat hoisivat meitä kaikkia hyvin ja ottivat kokoajan uusia hoidettavia sisään. Minä pääsin lopulta viiden tunnin lepäilyn ja tutkimuksien jälkeen kotiin. 
Noidannuoli todennäköisesti. Tuntuu kamalalta, mutta ei ole vaarallinen. Toivotaan , että helpottaa pian. Nyt sain lääkkeet , mitkä toivottavasti auttaa ja saan nukuttua. Olen nilkuttanut voimattoman jalkani takia ja nyt on myös pohje totaalijumissa. Ärsyttää. Olisi kiva päästä liikkeelle, mutta nyt on otettava rauhallisesti. Näin se välillä menee, mahtavista maraton fiiliksistä kivuliaaseen noidannuoleen. Mutta täältä noustaan ja palaan takaisin kunhan kroppa tästä tokenee. Tällä hetkellä en kykene kävelemäänkään kunnolla, mutta sitten kun helpottaa niin pienin askelin takaisin liikkeelle.
Onko vinkkejä selkävaivoista kärsivälle?
Kivaa viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Mulla oli jokunen vuosi sitten paha selkäjumi, liukastumisen seurauksena. Mitään ei mennyt rikki mutta lihakset vetivät suojajumiin niskasta puolireiteen. Mikään asento ei ollut hyvä. Kaksi kuukautta tuskailin ennen kuin pääsin sellaiselle lääkärille joka kirjoitti töistä sairaslomaa ja lähetteen fysioterapiaan. Fyssarin ohje oli paljon jumppaa, lyhyen aikaa kerrallaan. Erilaisia kiertoja sekä selän venytystä niin jumppapallolla kuin seinää vasten ja pää sohvalta alas roikkuen. Kävin myös lyhyillä ja rauhallisilla kävelylenkeillä kaksi kertaa päivässä. Ei mennyt kauaa että helpotti, ja tuon jälkeen ei ole ollut selän kanssa mitään ongelmia.

    VastaaPoista
  2. joo, sillä hetkellä kun se iskee niin todella tuntuu, kuin se olisi totaalisesti rikki. kipu oli sietämätön. nyt alkaa helpottaa jo! pahin paine on ohi. ei kunnossa, mutta parempi.

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!

kohti maratonia ja sen yli! (wihan kilometrit 2018)

Moi! Täällä sitä ollaan muina ultranaisina... Juoksin kuin juoksinkin eilen ensimmäisen ultrajuoksuni Tampereella Wihan kilometreillä  tästä...