kirje mummolleni

Moi! 

Käytiin viikonloppuna mun vanhempien kanssa moikkaamassa äidin äitiä, mun mummoa. Mummo asuu reilun 300km päässä meiltä , savonlinnasta heinävedelle päin 33km. Hän täyttää marraskuussa kunnioitettavat 92 vuotta ja asuu nykyään vanhainkodissa. Mummolla alkoi muisti reistailemaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta lääkkeillä saatiin hidastettua etenemistä . Lopulta kotihoidon avut ei enää riittäneet, vaan vanhainkoti oli ainut oikea ratkaisu. Mummo on ollut minulle tärkeä ja rakas ja siksi eilisen tapaamisen jälkeen päätin kirjoittaa kirjeen blogin kautta mummolleni, hän ei enää muista, mutta minä muistan paljon kaikenlaista mukavaa mummostani ja mitä hänen luonaan on tehty.

                                               Rakas mummo!

Moi! Kävin eilen luonasi vanhainkodissa. Viime kerrasta oli jo liian kauan, melkein vuosi. Matka on sen verran pitkä että ei niin usein tule käytyä. Äiti käy useammin sinun luonasi ja kertoo aina kuulumisia. Muistisairauden etenemistä on ollut raskasta seurata, vaikka aina tulee hyvä mieli kun sinut on nähnyt.

Eilen nukuit rauhassa kun tultiin. Olit juuri syönyt. Näytit levolliselta. Tulimme varovasti luoksesi ja otin kädestä kiinni. Avasit silmäsi ja katsoit tarkkaan. Tulin ihan lähellesi ja katsoin suoraan silmiisi ja hymyilin. Sain maailman kauneimman hymyn takaisin ja pitkästä aikaa kuulimme sinun nauravan ääneen.  Juttelit omiasi , mutta aina hetkittäin sain katseeseesi kontaktin ja hymyilit ja nauroit. Tuntui hyvältä nähdä sinut pirteänä ja hyväntuulisena , aina ei ole niin hyviä päiviä.

Olet ollut minulle aina tärkeä. Olemme käyneet luonasi jo siitä asti kun olin ihan pieni vauva. Sinun  ja papan luona tuoksui usein leivonnaiset. Leivoit mielelläsi riisi ja peruna piirakoita ja ruisleipää. Voi että ne maistuvat ihanilta! Myös makeita herkkuja oli aina tarjolla.

 Odotin aina mummolaan pääsemistä. Kouluikäisenä asustelin kesät teidän luonanne.Aika varmaan kultaa muistoja, mutta minusta meillä oli aina ihanaa ja aika meni kuin siivillä. Toki oli ikävä äitiä ja isää ja siskoa, mutta juhannuksena he aina tulivat myös teille.

Leikittiin serkkujen kanssa kaikenlaista. Muutama kesä meni Niina serkun kanssa isolla nurmikentällä kärrynpyöriä ja temppuja tehden ja keppihevostunteja toisillemme pitäen. Kärrynpyörä temppuilut loppuivat Niinan käden murtumiseen ja käsileikkaukseen. Siitäkin selvittiin ja keksittiin uusia juttuja.

Uitiin aina pitkin kesää rannassa. Joki virtasi ja annettiin virran viedä ja uitiin takaisin vastavirtaan tai pompittiin rantakiviä pitkin takaisin. Huutelit rannalta varoituksia, että ei mitään sattuisi.

Autoin sinua välillä kun maltoin serkkujen ja kaverien luota olla pois. Kerran pestiin rannassa mattoja ja mulahdin järveen , voi että se oli kylmää! Onneksi osasin uida, ja nousin laiturille ja veit minut sisään lämpimään ja keitit teetä ja hait herkkuani tiikerin kakkua, mitä oli aina kun tultiin sinun luoksesi. Kerran teit tiikerin kakkua ja jotain meni pieleen ja tiikerin kakusta tuli ruskeaa, ilman tiikerin raitoja. Minusta se oli vielä parempaa kuin tavallinen, niinpä minulle oli aina oma ruskea tiikerin kakku tästä eteenpäin.

Olit kova marjastamaan ja minäkin olin usein marjastus reissuilla saaressa mukana. niillä reissuilla oli parasta eväät ;)

Leikittiin ja puuhasteltiin paljon pihalla. Sinä teit siellä hommia, kuopsuttelit ja rapsuttelit kastelit ja touhuilit. Kasvimaalla kasvoi vihanneksia ja kukkasi olivat aina uskomattoman kauniita ja runsaita. Pihasta saatiin marjoja ja omenoita.

Kävin luonasi kun olin tavannut mieheni. Käytiin myös juhlimassa häitämme pienellä porukalla kakkukahveilla teidän suuressa tuvassa. Kun poikani syntyivät soitin heti sinulle ja käytiin jo melko pienenä heitä sinulle näyttämässä. Pidit heitä sylissä ja hemmottelit heitä niinkuin minuakin aikoinaan ja vielä aikuisenakin ;) Aina olisi pitänyt viedä lähtiessä vaikka mitä kotiin viemisiksi, sellainen sinä aina olit rakas mummo.

Muutit vanhainkotiin, omaan asuntoon. Siellä oli kuitenkin turvallista kun apu oli lähellä ja kodinhoitajat kävivät.Me kävimme sielläkin usein sinua katsomassa. Olit aina iloinen kun tultiin . Muistisairautesi kuitenkin alkoi etenemään ja kaatuilit uein. Pääsit vanhainkotiin ja siellä sinun on ollut hyvä olla, apu on aina lähellä , jos et jaksa itse syödä ja kun tarvitset muutenkin jo paljon apua.

Olet vähitellen luisunut kauemmaksi muistoihisi. Olet se ihana mummo, mutta et kuitenkaan ole. Oli ihana käydä katsomassa sinuaa eilen. Kyyneleet valuivat poskilleni kun pidit minua kädestä kiinni ja katsoit kauniilla silmilläsi minua .

 Kiitos sinulle rakas mummo! Olet ollut tärkeä ja ihana läpi koko elämäni. Aion käydä sinua katsomassa niin kauan kuin sinulla elonpäiviä riittää. Seuraavaan kertaan ei saa mennä vuotta, tulen jo aikaisemmin.

Nähdään taas! rakkaudella,  Merituuli 

Kyynelet valuvat taas poskilleni kun kirjoitin tätä, mutta muistot ovat kauniita ja niitä on paljon.

Onko sinun isovanhempasi vielä elossa? Asuvatko kaukana? 

Oikein kivaa viikkoa!