sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Paluu arkeen ja treeneihin

Moi! Maratonista on 8 päivää ja fiilis on hyvä. Kovimmasta maraton kuplasta olen jo palautunut maanpinnalle, mutta kyllä mua vieläkin Hymyilyttää kun mietin maratonia ja miten hyvin kaikki meni.

Sunnuntaina kävelin tönkkö jaloilla iloinen virne naamalla. Maanantaina alkoi jo helpottaa pahin jäykkyys, mutta mun kaksi varvasta oli aika turvonneet ja niissä oli rakkuloita. Sandaalit ja sukat oli siis mun viime viikon muotijututtu:),Annoin varpaille mahd paljon ilmakylpyjä ja töissä peitin ne laastarilla ja sukilla. Puhdistin varpaat myös huolellisesti ja torstai aamuna herätessäni turvotus oli pois eikä tulehdusta näyttänyt enää olevan, ehkä kolmen päivän ibumax kuuri auttoi.
Perjantaina aloin leikkaamaan yhtä kolhua saanutta varpaankynttä, koska se pisti ihoon kipeästi.. Kynsi olikin ihan löysästi enää kiinni ja irtosi. No sellaista tää on. En silti syyttäisi kenkiä, ne tuntui hyviltä koko reissun.
Liikunnat on ollut vähissä ihan tarkoituksella. Joogasin ja venyttelin viime viikolla yht 2.5 tuntia. Se on kyllä tehnyt hyvää! Torstaina oli Naisten Kympin viimeinen yhteislenkki jonka vedin tällä kertaa yksin. Jännitin vähän, miten varpaat kestää, mutta ei painanut ollenkaan. Kroppa tuntui hyvältä, eikä 8km hölkkä-kävelylenkki tuntunut mitenkään vaikealta.
Silloin päätin osallistua naistenkymppiin hölkäten /juosten, enkä kävellen niinkuin aiemmin ajattelin.
Perjantaina tuli sisko kylään ja yöksi. Olipa hauskaa höpötellä ja ottaa pari lasia viiniä. Lauantaina mentiin siskolle ja myöhemmin mentiin katsomaan Mammamia musikaalia messukeskukseen. Olipas se hyvä! Käytiin kebabilla kotimatkalla ja sitten menin kotiin rentoilemaan. Menin ajoissa nukkumaan ja sunnuntaina heräsin pirteänä. Su aamulla venyttelin ja söin hyvän aamiaisen. Helinä tuli meille ja lähdettiin yhdessä naisten kympille. Oltiin 45 min ennen lähtöä paikalla ja silti meinasi tulla kiire
. Juostiin kiireellä viemään kamoja säilöön ja ehdittiin hyvin (10 min)  ennen lähtöä. Lähdettiin kuumassa ryhmässä jossa tähdätään tunnin alitukseen. Normi tilanteessa se olisi mahdollinen, mutta viikko maratonin jälkeen ei välttämättä. Meillä oli hyvin tilaa juosta. Huomasin, että 6.15-6.40 väli oli helpoin juosta. Heti kun vauhti kiihtyi Syke nousi aikalailla. Minä määräsin tahdin ja mentiin hyvällä tunteella höpötellen koko 10km.
Kivaa oli taas! 1h5min meni aikaa ja olen tyytyväinen miten kevyeltä vauhti tuntui, eikä missään vaiheessa tuntunut pahalta.
Oltiin hetki aistimassa tunnelmaa ja mentiin ikean kautta kotiin. Kiva päivä ja koko viikonloppu!
 Kauniit ilmat jatkuvat ja aurinko piristää kummasti. Vaikka tuntuu siltä, että olen melko hyvin jo palautunut, kuuntelen kroppaani ja menen sen ehdoilla.Venyttelyt ja joogat jatkuu ja vähitellen alan ottamaan lihaskuntotreenejä ohjelmistoon. Lepoa myös sopivassa suhteessa.
Mä venyttelen vielä vähän ja menen nukkumaan. Kivaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olis mukavaa saada kommentteja!