maanantai 24. syyskuuta 2018

kohti ensimmäistä ultraa, miten jaksaa juosta pitkiä lenkkejä?

Moi! Täällä ollaan taas! Vähän väsyneenä eislisestä pitkästä lenkistä, mutta fiilis on hyvä .Eilinen onnistunut lenkki antoi uskoa 14.10 tulevaan ultraan. Kyllä se onnistuu, kun ei tarvitse ajasta välittää.Eka on aina eka ja enkka tulee varmasti jos yli 42.2km pääsen taaperrettua. 3.3km lenkkiä pitkään hinkuttaminen voi olla pääkopalle vaikeaa, saahan siinä n. 60km matkalla muutaman kiekan kiertää. Mutta onneksi en ole menossa tonne yksin, vaan Tiina lähtee mun mukaan taivaltamaan. Ei toki tartte kokoajan yhdessä kiertää jos fiilikset vaihtelee yms, mutta varmasti on myös apua kun toinen on vieressä .
Pitkien rauhallisten lenkkien ihanuus on se, että saa mennä rauhassa ja ihastella maisemia , eikä ole kiire minnekään  ja haastavuus siinä, että se on yksinään aika tylsää. Tai ainakin mun mielestä. Mä oon ratkaissut "ongelman " sillä, että järjestän yhteislenkkejä. Varsinkin pitkät lenkit yhdessä on paljon mukavampia kuin yksin. Toiset tykkää kuunnella musaa tai äänikirjoja tms. Mutta minusta on paljon kivempaa edetä jonkun tai joidenkin kanssa ja rupatella. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen, mutta kun muutenkin olen super sosiaalinen niin lenkitkin taittuu mukavasti yhdessä.
Tässä eilisen lenkin rapsa. Harvemmin yksittäisistä lenkeistä kirjoitan , mutta eilen oli taas niin hieno fiilis, että haluan jakaa sen teidän kanssanne, pääsette ehkä jyvälle miksi yhteislenkkeily on mun juttu.
Olin tehnyt tapahtuman jo pari viikkoa aiemmin juoksujalkavipattaa fb ssä.  Tapahtumalla oli paljon kiinnostuneita, mutta varmoja osallistujia oli vain pari. Onneksi Helinä laittoi sunnuntai aamuna viestiä, että on tulossa niin tiesin, ettei yksin tarvitse mennä n. 3 tunnin lenkkiä. Mulla oli sunnuntai aamuna taas niska jumissa ja pää kipeä. Sain sen onneksi venyttelyillä paremmaksi ja päätä ei särkenyt yhtään kun ilapävällä menin tikkurilaan lenkin lähtöpaikalle. Iloiseksi yllätykseksi meitä olikin kuusi naista läähtemässä pitkikselle. Suunnitelma oli juosta n. 23-25 km ja n. 3h . 
Juostiin rauhakseen tikkurilan uimahallilta joen varteen. Iloista jutustelua ja naurun remakkaa ja iloista fiilistä. Muut tunsin ennestään , vain yksi oli uusi. Ihanaa kun tulee uusia ihmisiä mukaan ja aivan mahtavaa, että monet tulevat uudelleenkin. Ilma oli kaunis, vähän jo syksyisen viileä, eikä takki ollut liikaa, mutta iltapäivällä oli aurinkoista ja kaunista. Vantaan joenvarsi tikkurilasta pikkukoskelle on kaunista ja melko tasaista . Suurimmaksi osaksi hiekkaa, vain vähän asfalttia. Mirva  tuli vastaan ennen malmin uimarantaa ja siinä meidän porukka sitten oli.  Yritin pitää vauhtia 7.30-8, mutta jostain syystä vauhti nousi kokoajan 7-7.20 min km. Hidastettiin ja taas välillä vauhti nousi. Savelan kohdalla otettiin ensimmäiset kävelypätkät. Se teki kyllä hyvää. Vähän jo jaloissa alkoi tuntua reilu kympin matka.  Jatkettiin matkaa hölkötellen ja jutellen ja vihdoin tultiin pikkukosken uimarannalle. Se oli suunnittelemani kääntöpaikka.Matkaa oli mennyt 12km ja oltiin vielä kaikki hyvävoimaisia ja iloisia (mikä oli kyllä hyvä, olihan meillä samanverran matkaa takaisin) Osa kävi rannalla olevassa bajamajassa ja sitten mentiin rannalle ottamaan pari kuvaa.
Hörpittiin juomaa ja osa söi jotain ja sitten matka jatkui joen toista puolta. Matka taittui mukavasti välillä pieniä kävelypätkiä ottaen, mutta suurimmaksi osaksi juosten. Vähän väsymys jo painoi, mutta toisiamme tsempaten mentiin. Kurvattiin tuomarinkylän kartano miljööseen , ravintola annan kartanoon
n. 12 min ennen kuin se sulki ovensa. Käytiin vessassa ja istahdettiin hetkiseksi. Ostin fantaa ja keksin. Join myös vettä kaksi lasia kun en ottanut kuin vähän juomaa lenkille. Fanta maistui ihanalle, mutta hiilihapollinen juoma ei ollut kovin järkevä valinta, röyhtäilin matkalla ja alkoi vähän närästää. Otettiin kuvia ulkona
ja jatkettiin taas matkaa. Mirva kurvasi jossain vaiheessa kotiinsa ja me jatkettiin matkaa. Tuli puolimaratonin kohta ja tehtiin pienet tuuletukset, vähän alkoi jo olla väsynyttä menoa , mutta pienillä kävelypätkillä jaksettiin jatkaa matkaa. Kun lopulta oltiin perillä tikkurilan uimahallilla oli ilta jo vähän hämärtynyt. Oltiin kaikki aika väsyneitä, mutta vitsit mikä fiilis! Me juostiin yhdessä 25.4km! Ei kaikille ehkä mitenkään erikoista, mutta on se aika siistiä hölkötellä yhdessä reilut kolme tuntia, ihastella maisemia , nauraa ja jutella. Kyllä juoksu on tuonut mun elämään niin paljon!
Juoksetko mielummin yksin vai yhdessä, miten sä jaksat juosta pitkät lenkit?

2 kommenttia:

  1. Kiva seurailla kun tosiaan ahkeraan järjestelet yhteislenkkejä, hieno juttu. Olen huomannut että monet ovat yllättyneitä kuinka helposti tulee juostua pidempääkin matkaa kun mennään porukalla. Varsinkin pitkät lenkit sujuu todellakin hienosti kun ei ole yksin liikkeellä. Noilla yhteislenkeillä ehtii juttelemaankin kaikenlaista kun vauhti on rauhallista.
    Tsemppiä sulle ja Tiinalle sinne Wihalle! Itsekin sitä mietin mutta oli jo muuta suunnitelmaa sille viikonlopulle.



    VastaaPoista
  2. kiitti kirsi! toivottavasti nähdään pian jossain!

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!