sunnuntai 16. syyskuuta 2018

puolikkaasta tulikin kymppi, sherwood run 2018

Moi! nyt se on juostu, ensimäinen sherwood run. Tapahtuma oli kiva. Järjestelyt toimi, tosin opaste kylttejä olisi saanut olla enemmän. Jouduin laittamaan navigaattorin sen takia päälle kun ei missään ollut mitään kylttejä.Samoin ilmottautumis paikalta lähtöön oli n. 600 m ja piti seurata muita , että löysi paikalle.Tai sitten ei niitä vain huomattu. Muuten asiat sujui jouhevasti. Otettiin kaveri kuvia ja höpöteltiin Tiinan ja Erkun kanssa koululla
missä saatiin numero laput.  Tavarat olisi saanut jättää koululle ja arvotavarat erikseen, mutta mulla ei mitään arvotavaroita mukana ole niin otin kaikki kentälle ja jätin ne kentälle tavarasäilytys katokseen, siellä ei ollut valvontaa ja se kerrottiin jo alussa, mutta kun tosian ei mitään arvotavaroita ollut , jätin kassin sinne. Olin herännyt aamulla kamalaan päänsärkyyn ja niska oli täysin jumissa.Oksetti ja tuntui ihan kamalalta. Otin buranaa ja menin suihkuun kuuman veden alle. Venyttelin ja kävelin pienen lenkin. Päänsärky poistui, mutta niskajumi oli ja pysyi. Mietin puolikkaan vaihtamista kympiksi, mutta lähdin kuitenkin puolikkaalle, koska se juostiin kahtena kieppinä ja kymppiin jättäminen olisi siis mahdollista.
Forever tarjosi alkulämmittelyn, mutta minä kävin vessassa ja alepassa ostamassa vesipullon ja siripiriä.
Erkku Tiina ja tage lähtivät rauhallisempaan vauhtiin ja minä ajattelin yrittää alittaa 2.10.
Lähtölaukaus tuli ja pientä ruuhkaa oli alussa, mutta se hälveni nopeasti. Juoksin 5.45-6.05 min km vauhtia. Löysin melko pian kympin jäniksen joka juoksi tunnin alitukseen johtavaa vauhtia. Tuntui helpolta peesata jänistä, ei tarvinnut koko ajan itse kytätä mitä vauhtia menee.Juttelin harvakseltaan mukavalle jänölle ja muille porukassa oleville. Jalat tuntui hyviltä. Mulla oli vesi pullo ja ohitin 3.5km vesipisteen ja juoksin rauhallisemmin eteenpäin ja odotin tunnin porukan tuloa juomapisteeltä. Jänis neuvoi hyvin, käytä käsiä ylämäissä, voit vähän hiljentää ylämäessä, rullataan alamäessä kovempaa yms. Viiden kilsan kohdalla jalat edelleen ok ja hengitys kulki hyvin, mutta niska jumitus alkoi haittaamaan hapenottokykyä. Huimasi ja sai tarkasti katsoa minne menee, ette kaadu. Jänis kysyi fiiliksiä ja sanoin todennäköisesti lopettavani kymppiin, hän sanoi huomanneensa kasvojeni kalvenneen ja kyseli vointia ja pystynkö juosta edes kymppiin. Päätin juosta kymppiin jos huimaus jatkuu, mutta ei pahene. Jos olo helpottaa jatkan matkaa.  Pyörittelin hartioita ja kaadoin loput vedet juomisen jälkeen päähän, oli kivan lämmin. Sain kädet vapaaksi kun heitin pullon pois ja se helpotti vähän, mutta ei kauaksi aikaa. Jäin vähän jänisporukasta, mutta näin heidät kyllä melkein koko loppumatkan. Toisella juomapisteellä otin vähän urheilujuomaa ja vettä, siripirejä otin 3.5 km jälkeen n. 10 min välein. Yleensä en kympillä ota siripiriä, mutta yritin juosta niin, että pääsen puolikkaan, vaikka olin jo melko varma lopetuksesta. Reitti oli melko tasainen ja selkeä ja hyvä.Kannustusta olisi saanut olla enemmän, mutta uusi ja vielä vähän pieni tapahtuma, ei varmasti ollut kaikille tiedossa vielä. Juoksin melko tasaista tahtia loppuun, viimeisessä mäessä kävelin vähän ja pyöritin käsiä ja aloin kuulemaan kuulutukset ja siinä päätin , ettämatka loppuu kymppiin tänään. Juoksin kentälle ja valitsin kympin reitin ja puristin maaliviivan yli. Mitali kaulaan ja tuotekassi käteen.Sitten alkoi huimata ihan valtavasti ja heittäydyin  maate kentän reunaan. Tuttuja ja tuntemattomia juoksijita pyöri ympärillä. Sain vettä ja kehotuksen syödä siripiriä. Inka kävi ilmoittamassa, että keskeytin ja siellä kerrottiin, että saan ajan kympiltä , eikä keskeytystä. Jes! siinä maatessani ihanien ihmisten ympäröimänä koivet ylhäällä kurkistin kelloa ja huomasin ajan 59.59! Uskomatonta miten helpolla tunteella toi tunnin alitus tuli.
Mun oli pakko pitää tunne muuten helppona, koska hartia jumi vei kaiken huomion. Vähitellen olo koheni ja pääsin tolpilleni ja hain urheilujuomaa. Olin tyytyväinen kun lähdin ja vielä tyytyväisempi siitä, että tajusin lopettaa ajoissa, olisi voinut yltyä tosi pahaksi matkan aikana.
Fiilis oli lopulta ihan hyvä.
Tosi kiva pikku tapahtuma! Toivottavasti ensi vuonna taas niin useammatkin ihmiset löytävät paikalle.
Mä pyörittelen hartioita ja venyttelen kevyesti, laitan ice poweria ja illalla otan relaxantin. Jospa se tästä taas.
Nyt katse kohti wihaa. Paljon kilsoja pitäs kerätä , mitä nyt neljässä viikossa ehtii.. Ja levätä tietty myös. Hierojallakin pitää käydä pari kertaa ennen ultraa. Mut ensin niska kuntoon.
Nyt lähden viemään poikaa tikkurilaan, intti kutsuu taas.Kivaa viikkoa sulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olis mukavaa saada kommentteja!