miksi mä tykkään juosta?

Moi! Oon ollut koko viikon sairaana, ja liikuminen on koostunut kävelyistä sohvan-keittiön-sängyn-vessan välillä, kaks kertaa olen käynyt kaupassa, eilen apteekissa ja tänään terveyskeskuksessa. Huimaa... No nyt levätään kun muutakaan ei jaksa tehdä. Muita oireita ei oikeastaan ole , kuin 37.7-38.5 välillä seilaava kuume ja pää- ja lihassäryt. Pikkusen ääni kähisee ja nokka on tukossa kun menee makuuasentoon, muuten ei oo räkätautia. Voi siis toivoa, että kuumeen laskettua olokin paranee nopeasti, mutta seurailen tilannetta ja palaan rauhassa liikkeelle kun sen aika on.
Olen nyt innostunut kuuntelemaan äänikirjoja bookbeatista. Kipeänä olen kuunnellut kevyempää romaani tyyppistä ja muuten olen kuunnellut paljon elämänkertoja yms. Olen kuunnellut myös juoksu aiheisia kirjoja https://www.bazarkustannus.fi/kirja/juoksijan-sielu/ jossa Tarja Virolainen kertoo omasta juoksemisestaan ja haastattelee myös monia asiantuntijoita jotka kertoo omia ajatuksiaan juoksemisesta. Mielenkiintoinen kirja, paljon samaistuttavia juttuja, paljon myös eroavaisuuksia mikä on tietenkin myös hyvä. toinen juoksuaiheinen kirja oli uusi vasta ilmestynyt  https://otava.fi/kirjat/9789511333432/ Karo Hämäläisen miksi juoksen. Ihan erilainen Kuin Tarjan kirja, ensin vaikeasti lähestyttävä, mutta sitten kun pääsi rytmiin kiinni se imaisi tosiaankin mukaansa. Kummassakin mietitään, miksi juoksu koukuttaa. On myös hauska huomata, ettei todellakaan ole ainut juoksuun hurahtanut ja kyllä niitä muitakin hömelöitä löytyy :)
Olen miettinyt samaa. Monesti kysytään, mikä saa minut juoksemaan, miksi menen uudelleen maratonille, vaikka edellinen oli vaikea, tai miksi lähden kelissä kuin kelissä ulos juoksemaan.

Kaikilla syyt on omanlaiset ja lähtökohdat ja motivaattoritkin ihan omanlaiset, silti samaakin löytyy.
Mulla juoksu alkoi reilu kymmenen vuotta sitten kun laihdutin 27 kg. Juoksin koska se oli helppo tapa saada kaloreita palamaan nopeasti ja paljon. Kävin myös salilla ja noudatin tarkkaa ruokavaliota. En kuitenkaan tykännyt juoksusta. Juoksin aina samoja lenkkejä, aina kovaa ja n. 3 lenkkiä viikossa ja 45min- 75 min kerrallaan.  Oli ihan helppo lähteä kun olin niin päättänyt, mutta mitään euforiaa en kokenut, ansaitsin juoksulla viikottaisen jätskin tai vaikka lisä annoksen ruokaa ja se silmissä jaksoin mennä. Ei siis kovin järkevä eikä kauaskantoinen ajattelutapa.
Niinkuin arvata saattaa niin kauaa en pakkopullaa jaksanut ja alle kolmessa vuodessa olin palannut osittain entiseen. En onneksi lihonut kaikkea takaisin, mutta ruokailuista ja liikkumisesta tuli taas epämääräistä. Välillä innostuin terveelliseen ruokailuun, välillä treenasin kaikkea mitä keksin harrastaa.. Välillä en tehnyt oikein mitään ja välillä osallistuin kerran viikossa zumbaan tms. Juoksua harrastin vähän. Joskus kävin parilla lenkillä, mutta reidet meni tukkoon ja taas jätin juoksun.
Kun olin täyttämässä neljäkymmentä aloitin elämäntapamuutosta. Tässä muutoksessa ei ruokavalio ole ihan kunnossa vieläkään, mutta liikunta ja varsinkin juoksu on tullut jäädäkseen.

Kohta täytän 45 ja edelleen nautin liikunnasta, en ole palannut sohvan pohjalle.
En tiedä mikä sen ratkaisi. Olen miettinyt monesti. Aloitin naapurin kanssa alkuun kävellen ja sitten alettiin kävellä ja juosta ja lopulta käveltiin joka toinen päivä ja juostiin joka toinen päivä. Taas liian kovaa. Ja liian samallalailla. Mutta jotenkin se alkoi tuntua hyvältä. Kaverin kanssa juokseminen oli ihanaa. Kesällä en juossut kuin vähän , liikuin muuten kyllä. Kyselin juoksufoorumissa etanalenkkiseuraa , koska en osannut juosta hiljaa ja naapurin selkä ei kestänyt juoksulenkkejä. Sain yhteydenottoja ja juoksen vielä nykyäänkin parin heistä kanssa.  Erkku jonka kanssa juoksin ekan pitkän ja rauhallisen lenkin elokuussa 2014 sanoi minulle, että mene vaan, en aio lähteä perään, nyt on rauhallinen lenkki. Siinä tajusin, että oikeasti , kun menee rauhassa, juoksu tuntuu hyvältä ja helpolta, voi puhua ja näkee maisemat paremmin.

Olin juossut aikaisemmin 11km ja sen pitempää en jaksanut, koska menin aina täysillä. Erkun kanssa juostiin 19km ja olisin jaksanut pitempäänkin. Voi vitsi mikä fiilis lenkillä ja lenkin jälkeen! Erkun kanssa juostaan ja liikutaan edelleenkin yhdessä.

Olen vetänyt itseni ihan tappiin raastaessani 10km kisassa

, ylittänyt villeimmät unelmani juoksemalla puolimaratonin

eka puolikas toukokuussa 2015

, maratonin

eka maraton elokuussa 2015

ja 50km

eka maratonia pidempi matka 50km lokakuussa 2018

. Nyt tähtäimessä 63km helsinki city running dayssä jossa tarkoitus olisi juosta sekä puolimaraton, että maraton samana päivänä. Olen juossut yksin ja erikokoisissa porukoissa metsässä, asfaltilla, hiekalla, radalla ja lumella. Olen ylittänyt itseni ja tsempannut muita ylittämään itsensä. Olen onnistunut parantamaan ennätyksiä ja epäonnistunut saavuttamaan asettamiani tavotteita. Olen opetellut kuuntelemaan kroppaani ja juoksemaan fiiliksellä.
Juoksu vaan jotenkin kolahti. Koulussa tykkäsin 60m 100m ja 200m pyrähdyksistä, sitä pidemmissä lähdin liian kovaa ja hyydyin. Cooper oli ihan kamala, en ole vieläkään uskaltanut lähteä kokeilemaan cooperia, niin karseat muistot siitä jäi. 1810 m on ennätys ysiluokalta, se täytyy romuttaa kyllä joku päivä, mä kyllä pystyn siihen! Juoksu on helppoa, voi juosta melkein missä vain ja milloin vain, toki vaatetus ja kengät pitää olla kunnossa, että voi lähteä sekä kesällä, että liukkaalla talvipakkasella. Ihan ilmaisia ei juoksuvarusteet ole, mutta hyvillä kengillä

mun tän hetken lempparikengät on new balancen malleja
nää uusimmat on tän hetken lempparit, on muitakin ihania ja
hyvin jalkaan istuvia

saa juoksusta enemmän irti ja paikat ei kipeydy. Juoksin ekat vuodet ilman nastakenkiä,

tän reissun jälkeen ostin nettikirppikseltä nastalenkkarit

mutta kun hankin ne talvijuoksu sai uusia ulottuvuuksia! Ei kaikkea tarvitse hankkia kerralla. Mulla oli alkuun lenkkarit ja verkkarit tai sortsit ja verkkaritakki tai t-paita ja urheilurintsikat. Laitoin verkkarien liehuvat lahkeet sukkien sisään ja niin sitä mentiin! Sittemmin olen hankkinut juoksuhousuja ,paitoja ,takkeja, sormikkaita,urheilukelloja, pipoja ja lippiksiä. Nautinto on vieläkin suurempi kun välineet on kunnossa, mutta alkuun pääsee ilman isoja satsauksia. Koskaan en ole ostanut mitään monien satojen eurojen kenkiä tai asusteita, keskihinnallakin löytyy ja kirppareiltakin olen löytänyt hyviä kamoja ja saanut omat hutiostot myytyä.
Juoksussa ei tarvitse varata aikaa esim salilta, jos ei ehdi tiistaina kello 17.00, voi lähteä toiseen aikaan tai vaikka seuraavana päivänä , tiet ja metsät on siellä kyllä. Ei tarvitse maksaa osallistumisesta puolimaratonille tai muulle matkalle, voi juosta sellaisen itsekin tai kaveriporukassa. Mä tosin tykkään juoksutapahtumien tunnelmasta ja asettamalla tavotteita on mukavampi treenata ja jos vaikka keli on surkea tai ei huvita lähteä, edessä siintävä juoksutapahtuma helpottaa lähtöä.Kun ostaa osallistumisen tarpeeksi aikaisin, saa sen halvempaan hintaan.
Kaikki satsaa harrastukseensa sen verran kuin haluaa ja resurssiensa mukaan.
Fiilis juostessa on ihan mahtava ja vaikkei aina olekaan paras lenkkifiilis niin lenkin jälkeen olo on aina hyvä! Mä vaan tykkään juoksusta, ei siinä sen kummempaa ole. Kannattaa antaa mahdollisuus nuoruuden inhokkilajillekin, sä saatat myöhemmin tykätä siitä.
Niinkuin mua seuraavat tietää, mun suurin motivaattori on juoksukaverit ja yhteislenkit,

ne vaan on mun juttu! Järjestän niitä itse

(juoksujalka vipattaa fb sivuilta löytyy tapahtumia) ja vedän hcrd yhteislenkkejä yleensä ainakin toisena kuukauden kahdesta yhteislenkistä.

hcrd yhteislenkeillä on usein paljon eri vauhtisia juoksijoita

mä vedän joko 7 tai 7.45 vauhtisia ryhmiä

Keväällä järjestän myös naisten kympin yhteislenkkejä (kävely/hölkkä) ja välillä osallistun toisten järjestämiin.Oon sosiaalinen ja mun mielestä on ihan parasta hölkötellä ja höpötellä tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Toki välillä yksin juostut pään nollaus lenkit tai lenkit äänikirjaa tai musaa kuunnellen on paikallaan myös.
Mikä on sun laji? Ootko aina tykännyt siitä, vai löytänyt lajin myöhemmin, mikä sua koukuttaa lajissa?
Voisin kertoa juoksun ihanuudesta enemmänkin, mutta eiköhän tämä riitä tälläkertaa, palaan vaikka toiste aiheeseen.