Moi!Nyt on rantapuolikas juostu. Lopputulos oli hyvä, vaikka ei ollut helppoa. Tässä rönsyilevä rapsa ,olkaa hyvät!
Treenasin viime viikolla kevyesti, puolimaraton mielessä. Olo oli hyvä ja kroppa tuntui hyvältä. Perjantain iltana söin hampurilais aterian ja herkuttelin irtokarkeilla.
Lauantai aamuna heräsin tuntia ennen kuin olisi tarvinnut(6.50) ja kiukutti vähän, kun kunnolla levänneenä olisi mukavampi juosta. Kun alkaa stressaamaan uudelleen nukahtamista, ei varmasti nukahda. Siispä nousin ylös ja tein mikrossa kaurapuuroa ja söin sen mansikkakeiton kanssa. Sen jälkeen vielä kaura proteiini (ju)gurtti ja 3dl vettä. Pötköttelin vielä puoli tuntia ja sitten kokonaan ylös. Venyttelin 25 minuuttia ja availin kroppaa. Join kaksi kuppia kahvia ja yhden kupillisen vettä. Söin kaksi paistettua munaa ja paprikaa ja kurkkua.
Ulla ja Katja tuli hakemaan ja niin sitä mentiin espooseen. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdin juoda vielä vissyä 3dl ja syömään banaanin ja 3 lakua. Söin tarkoituksella paljon, kun usein mulla on loppunut energia kesken ja heikottanut. Availin vähän kroppaa ja otin pieniä spurtteja. Ryhmittäydyttiin Karoliinan kanssa 2h jänisten taakse ja odotettiin lähtöpamausta.
Oli kiva jutella Karon kanssa , eikä jännityskään tuntunut niin kovalta siinä höpötellessä. Lähdettiin liikkeelle, alkuun oli ruuhkaa, eikä päästy tavoitevauhtiin , mutta kun päästiin, jänikset pitivät melko kovaa vauhtia , (n.5.15-5.30 min km) kolmen kilsan kohdalla tuntui, etten jaksa sitä tahtia millään. Puuskaisin Karolle, etten millään jaksa roikkua mukana pitkään ja puhuttiin hetki, että jänikset menee vähän turhan kovaa. Päädyin hidastamaan tahtia ja aloin juoksemaan omaa tahtia. Kovensin musiikkia ja vajosin omaan tilaan. Juoksu eteni, mutta flowta ei tullut. Ihailin maisemia ja yritin nauttia matkasta, mutta jalat oli painavat ja tukkoiset. Neljän viikon takainen maraton ja viikko sitten juostu melko kova kymppi tuntui koivissa. Henki kulki hyvin ja syke oli kova, mutta mulle normaali kovassa vauhdissa. Ongelma oli siis jalat. 8-10 km kohdalla mietin keskeytystä, oli sellainen tunne, kuin olisin juossut paikallani. Näin kyllä kellosta, että vauhti oli melko hyvä, mutta en silti uskonut, että pökkelöjaloilla pystyisin pitämään yllä kovaa vauhtia. Soile oli jossain vaiheessa pyörällä reitillä ja kehui etenemistäni, mutta minä marmatin ja valitin, että jalat ei kulje ja saattaa olla, että jätän kohta kesken. Soile rauhoitteli ja sanoi, että hiljennä vähän jos siltä tuntuu, olet hyvässä vauhdissa kuitenkin, kokoajan liikut hyvää tahtia. Jatkoin matkaa. Joka juomapisteellä urheilujuomaa mukillinen ja vettä osa suuhun, osa käsiin ja vähän päähän. Oli viileä ilma, mutta kuuma tuli silti. Söin matkalla myös yhden suolakurkku palan ja 3 geeliä. Sain jatkettua matkaa ja ihmettelin, että vauhti pysyi melko hyvänä, vaikka koivet ei olleet yhteistyöhaluiset.
16 km kohdalla tajusin, että maaliin mennään, enää en edes mieti keskeytystä . Muutamia tuttuja näkyi reitin varrella ja heistä sai voimia. 18 km kohdalla aloin laskemaan, että helkkari vieköön mulla on mahdollisuus enkkaan. 2 tunnin alituksen mahdollisuus oli mennyt, mutta kolmen vuoden takainen ennätys 2h4 minuuttia 45 sekuntia oli mahdollista rikkoa. Enää en antanut itselleni lupaa kävellä mäkiä (kaksi mäkeä kävelin aiemmin) Nyt juostaan kohti enkkaa. Porukkaa meni ohi, mutta pääsin myös monen ohi itsekin. Kilsaa ennen olin jo varma enkasta ja se kevensi askelta kummasti. Loppuun sain puristettua loppukirin ja siinä se oli! Uusi enkka tuli kuin tulikin, 4 viikkoa maratonin ennätyksen rikkomisesta. Uusi aika (netto) on nyt 2h 3 min 13 sek. Jes! Ihan mahtava fiilis!
Näin paljon tuttuja ennen ja jälkeen kisan ja reitin varrella, se oli mahtavaa, juoksuyhteisö on suuri.
Fiilistelin enkkajuoksuani ja tulin siihen tulokseen, että tämä ennätys maistuu vieläkin paremmalle, kun joutui tekemään kunnolla töitä sen eteen.
Ullan ja Katjan kanssa kotimatkalle fiilistellen ja rupatellen reissuista. Kotona lepäilin vähän, sydän pamppaili aika kovaa jostain syystä. Illalla siskolle grillamaan , saunomaan ja parille siiderille, jäätiin yöksi. Aamulla ennen yhdeksää ylös ja aamiaiselle. Oltiin vähän aikaa siskolla vielä ja sitten kohti kotia. Vaihdoin pikaisesti juoksukamat ja suuntasin taas espooseen. Juoksin kympin oppaana näkövammaiselle avustettavalleni, uudelle juoksukaverilleni.
Juoksu sujui leppoisasti höpötellen ja maisemista nauttien. 1h 11 min oli paljon nopeampi kuin oltiin ajateltu (tai minä kyllä uskoin, että hän pystyy juoksemaan kovempaa kuin oli suunnitellut) mutta ihan sopiva palauttava mulle ja tuntui kokoajan hyvältä.
Juoksupainotteisen viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa pt Annan laatima ohjelma. Pari viikkoa otetaan tosi rauhassa ja sitten aletaan rakentaa peruskuntoa ja huolletaan kroppaa. Nyt on hyvä antaa itselleen lupa ottaa rennosti ja keventää hyvän, mutta kovan kauden jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu oudolta, että on niin vähän treenejä kalenterissa, mutta en aio revitellä. Ensi kauteen sitten entistä kovempana.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät alkaa luppasemaan. Palaan taas! Kivaa viikkoa sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olis mukavaa saada kommentteja!