Moi! Täällä ollaan vihdoin ja viimein.Nyt on kausi paketissa ja fiilis on väsynyt mutta onnellinen. Klisee, mutta totta se on. Kausi huipentui hcrd tapahtumaan joka oli siirtynyt keväältä lokakuun kolmanteen, eli viimein lauantaina päästiin juoksemaan.
Odotin tapahtumaa myös sen takia, että olen ollut hcrd.n someporukassa ja useita vuosia ja tehnyt pr hommia heille ja päässyt juoksemaan tapahtumissa ilmaiseksi ja saanut yhteistyökumppaneilta tuotteita. tykkään hcrd.stä todella paljon. Tänä vuonna korona oli sotkemassa kuvioita ja oltiin todella tyytyväisiä kun se toteutui. Kansainvälisiä osallistujia oli vähemmän, mutta tunnelma oli tänäkin vuonna loistava!
Olin tapahtumapäivänä töissä tapahtuma alueella 8-10 ja oli kiva päästä seuraamaan tapahtumia sisältä päin. Tosi paljon tarvitaan päivän sujumiseen. 10 ltä lähdin vip tiloihin(sinnekin pääsen hcrd tiimiläisenä)
Näin tuttuja
ja uusia tuttavuuksia ja pääsin Martinan kanssa yhteiskuvaan
ja juttelemaan muutaman sanan, siinä on kyllä määrätietoinen nainen!
Vaikka mulla ei ollut mitään tavotteita (ajattelin, että 2h30 olisi aika realistinen ja 2h40 alle ainakin) alkoi vähän jännittää kun lähtö läheni. Kaikki toimi mainiosti ja turvallisuudesta oli huolehdittu hyvin. maskisuositusta toteltiin melko hyvin. Minäkin pidin lähtökarsinassa maskia ja riisuin sen vajaa 500m päästä ja heitin sen roskikseen. Oli mainio fiilis etsiä sopivaa tahtia juoksuun ja melko nopeasti se hyvä tahti löytyikin. Menin vähän kovempa kuin olin ajatellut, mutta fiilis oli niin hyvä etten halunnut jarrutella. Ajattelin kävellä loppuun jos hyytyisin. Kilsat kertyi ja tunne pysyi hyvänä
.Kävelin juomapisteillä niin pitkään kun juomaa oli mukissa ja heitin mukin roskiin ja sitten taas liikkeele. Parissa pitemmässä mäessä otin kävelypätkiä, muuten juoksin kokoajan. Yllätyin kun 100km jälkeen väsyneet jalkani tuntuivat hyviltä ja rennoilta. Ennätyksiä ei tuonne lähdetty hakemaan , vaan hyvää ja iloista juoksua ja se sain. Hölkkäsin iloisena ja hyvävoimaisena koko 21.1km, lopussa päästessäni olympiastadionille, juoksin vielä muutaman selän kiinni ja tuuletin maalissa. Jes! Meni niinkuin pitikin. iloa ja hyvää fiilistä ja aikakin parempi kuin olin ajatellut. 2h17 min oli mielestäni hyvä
2kk masokistin unelman 100km jälkeen. Ja mikä parasta jalat tuntui palautuneilta ja hyviltä. Kävin juoksun jälkeen pikaisesti hakemassa kamat ja käveltiin Tiinan kanssa pasilaan, missä hänen autonsa oli ja pääsin kyydissä kotiin. Kummallakin oli niin hyvä fiilis tapahtumasta, että automatka sujui iloisessa pulputuksessa (yleensähän me ollaan ihan tuppisuita;) )
Nyt keskityn kehonhuoltoon, lihaskuntoon ja kävelyihin ja tietenkin juoksen myös, mutta vähemmän kuin viimeaikoina. Pidän ylimenokauden ja annan kropalle lepoa ja huomiota. Ensivuonnakin on isoja unelmia ja tavotteita, mutta niihin keskitytään myöhemmin ja treenata ehtii kunhan ensin vähän höllää.
Tämä kausi meni kummalisissa fiiliksissä , kun monet tapahtumat siirtyi tai peruuntui. Maratonin juoksin omatoimisena toukokuussa, 100km ekaa kertaa elokuussa masokistin unelmalla ja 21.1km fiilistellen hcrdllä. Fiilistely puolikkaalla viime lauantaina mietin, että kyllä saa olla tyytyväinen kroppaansa. Vaikka olen pistänyt kroppani koville juoksemalla pitempään ja pitemmälle kuin koskaan, se jaksoi taas kannatella 21.1km. ja miten nykyään 21.1km tuntuu lyhyeltä matkalta , ennen se oli mahdottomalta tuntuva matka. Nykyäänkin tietty kun kovaa menee , on se pitkältä tuntuva, mutta pystyn jo ilman valmistautumistakin juoksemaan rauhassa puolimaratonin. Mun kroppa palautuu melko nopeasti ja ymmärrän antaa sille aikaa ja huomiota. Jalat kestää ja kroppa muutenkin on kestävä ja hyvä. Pitää muistaa kunnioittaa ja kiittää kehoaan.
Nyt fiilistelyt jatkuu ja loppuvuodesta sitten taas vähitellen ohjelmien pariin ja peruskuntoa vahvistamaan. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt pienet venyttelyt ennen nukkumaanmenoa . Kivaa loppuviikkoa sulle, mä palaan pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olis mukavaa saada kommentteja!