Koko päivä juosten:masokistin unelma 2021

 Moikka! Nyt se on tehty! Juoksin 100km masokistin unelmalla lauantaina. Tää oli toinen kerta, vuosi sitten juoksin ekan kerran. Vuosi sitten oli helle ja olin treenannut melko vähän ja 70km jälkeen juoksu oli vaikeaa ja tuskallista ja voimat oli täysin loppu. Päätin silloin treenata kovempaa ja järkevämmin ja saada paremman kokemuksen. Se todellakin onnistui! Koko päivä meni hyvällä fiiliksellä, välillä kolotti jostain ja välillä vauhdit hiljeni, mutta kokoajan jaksoin juosta. 100km matkalla fiilikset ehtii vaihtua moneen kertaan, mutta lauantaina jäi päällimmäiseksi hyvä ja kiitollinen fiilis. Asetin tavoitteeksi 15h alituksen (15h on virallinen aikaraja) koska viime vuonna hyydyin ja aikaa meni 16h18 min.

Tiivistän 100km reissun sekavaan selostukseen ison määrän kuvia kanssa. En muista tarkkaan koko päivän kulkua ja jotkut jutut saattaa unohtua, mutta tässä päällimmäiset muistot lauantailta. 

Lauantaina kello soitti vähän ennen kuutta ja kävin suihkussa. Kun tulin kahville, mies oli kaatanut kahvin kuksaan jonka Susanna ja Janne oli mulle salaa tuoneet kun hakivat into koiran hoidosta.

Kylläpä maistui kahvi hyvältä ikiomasta masokuksasta (😁). Söin puuroa marjoilla ja banaanilla join vissyä ja kahvia ja vettä. Puin juoksuvaatteet ja tarkastin eväät ja muut tarpeelliset ja lähdettiin matkaan kohti paloheinää.

Mies vei mut kisapaikalle ja kokosi kaverilta lainatun pöydän ja laitettiin meidän parveketuolit pöydän ääreen. Laitoin eväät pöydälle ja kävin hermo pissalla jäähallilla. Sitten olikin lähdön aika.

N 8.05 startattiin ja lähdettiin Sailan ja Tuulan kanssa yhtä matkaa. Höpöteltiin ja edettiin rauhassa. Välillä vähän liiankin kovaa (olin ajatellut, että juoksen lähemmäs 8min km) mutta n vähän kovempi tahti tuntui hyvältä.

Nää kuvat on ultrajuoksu. Fi sivuilta

Välillä satoi kaatamalla ja ukkosti ja salamoi ja kastuttiin totaalisesti. Edettiin yhdessä n 25km, Tuula tasaisesti ilman pitempiä pysähdyksiä ja minä ja Saila syötiin ja juotiin ja ihmeteltiin aina vähän aikaa vajaan 2km kierrosten välissä. Sailan askel oli niin kevyt, että sanoin jossain vaiheessa, että kannattaa mennä omaa tahtia, mä etsin kanssa oman tahdin. Sitten laitoin kuulokkeet korville ja menin omiin ajatuksiin. Kuuntelin äänikirjaa ja kun hyydytti, laitoin musaa soimaan. Juttelin aina kun mahdollista juoksu kaverien kanssa kun he ohittivat ja jos ohitin heidät. Siis ainakin sanoin hyvä tai Tsemppiä.  

Kaverini Silja oli mukana minillä (n 43km) ja juostiin muutama kiekka yhdessä. Se teki hyvää ja piristi mieltä. 

Kilsat karttui ja hyvä fiilis jatkui. Odotin seinää ja himmasin kun pelkäsin katkeamista.

Tämäkin järjestäjien kuvia. 

Söin joka kierroksen välissä jotain, ainakin pari sipsiä, banaanin palan tai join mehukeittoa, urheilujuomaa tai vettä. Puraisin jossain vaiheessa karkkia ja mun takahampaasta lähti pala 🥴onneksi ei tullut kipeäksi. 

Iltapäivällä Susanna ja Janne sekä into koira tuli huoltoon retkeilyautolla. Susannaa keitti mulle puuroa ja se maistui taivaalliselta!

Söin puuroa hillolla ja voilla ja suolalla, suolaa aloin syömään muutenkin, koska jouduin käymään pissalla n 2km välein. Janne ja Susanna myös huolehti, että join kokoajan tarpeeksi. 

Kavereita tuli moikkaamaan pitkin päivää ja se tuntui hyvältä, tosi kivalta tuntui kun entinen hoitolapseni tuli sateessa aamupäivällä tsemppaamaan ja illalla uudelleen ja juoksi yhden kierroksen mun kanssa (äitinsäkin oli tietty mukana) aika hyvin 8vltä. 

Pojat ja heidän pari kaveriaan ja mieheni tulivat illalla tsemppaamaan. Se tuntui ihanalta, vaikka heidän mukanaan tuli aikamoinen meteli... Heillä oli iso kaiutin mukana ja sieltä sitten musaa. Se piristi, mutta pyysin monesti pienentämään ja lopulta he kovimman mölyn pienesivät. Huusivat itse kyllä tsemppejä kun ohitin heidät. Musa soi loppuun asti ja mua se kyllä piristi. Vähän hävetti kyllä kun niin innokas porukka ilmestyi mua tsemppaamaan kun muuten oli niin rauhallista. Anteeksi siis kanssajuoksijoille jos häiritsivät. 

Kierrokset vähenivät ja fiilis nousi. Aikaa oli 15h alitukseen ja näytti siltä, ettei katkeamista tulisi. Mun pojat juoksi yhden kierroksen mun kanssa ja Susanna ja Janne useamman.

Vika kierros oli mahtava, tunteet nousi pintaan ja tuntui niin hyvältä. Kävelin muutamia pätkiä ja maalin tullessa näkyviin otin hurjan loppukirin. Ihan huikeaa! Uskomatonta! Mahtavaa!

14h32min ja aikaa ja voimia jäi vielä. Äänekäs tsemppiporukka sai kutsun syömään kakkuja huoltoon, eli ei saaneet porttikieltoa ainakaan😂. 

Voi vinde mikä päivä! Uskomaton fiilis edelleen! Kiitos kaikille tsempanneille ja mukana eläneille! Jäykkyyttä on ja oikea nilkka on turvoksissa, muuten tuntuu hyvältä. Olin töissä maanantaina ja sekin sujui yllättävän hyvin. Eli kyllä tää tästä. 

Söin ja join tänä vuonna säännöllisemmin ja enemmän kuin viime vuonna ja se sekä treeni määrän nostaminen varmasti auttoi hyvään suoritukseen. 

Nyt lepään ja rauhoitun. Myöhemmin sitten juoksua taas. 

Palaan pian. Kivaa viikkoa sulle!