https://www.blogit.fi/juoksujalka-vipattaa/seuraa

blogini löytyy myös blogit.fi blogilistalta.

torstai 15. helmikuuta 2018

aina ei oo helppoo

Moi! Tää on taas niitä kirjoituksia, mitä mietin pitkään kirjoitanko vai en. Päätin kuitenkin kirjoittaa kun asia vaikuttaa tällä hetkellä kokonaisvaltaisesti motivaatiooni ja yleisfiilikseen.
Jotkut ystäväni tietävätkin, että mulla on hankaluuksia nuoremman pojan kanssa. Sinänsä ei mitään erikoista,aika moni 15 v aiheuttaa vanhemmilleen harmaita hiuksia. Poika on tosi ihana , sosiaalinen ja helposti lähestyttävä.
Mutta viime vuonna seiskalla alkoi lintsaaminen. Syytä ei ole vieläkään tietoon tullut. Puhuttu on , uhkailtu, lahjottu ja käytetty vaikka mitä keinoja. Puhelin on otettu pois, pelikieltoa on asetettu, kotiaresti yms.
Viime keväänä olin tosi väsynyt ja harmistunut. Muutamalle juoksukaverille puhisin tilannettani. Juoksu oli ja on henkireikä. Saan siitä voimaa ja saan purettua pahimman harmituksen. Miehen kanssa jutellaan ja yritetään pysyä samalla linjalla. Välillä hermot on kireällä ja tulee riitaa ihan kaikesta.
Olen iloinen ja positiivinen ihminen , mutta välillä se on hankalaa. Töissä on ollut pakko puhua asiasta, kun aina ei jaksa olla hymyilevä ja puhelias itsensä. Onneksi lasten kanssa on helppo olla, omat murheet unohtuu helposti kun touhuaa lasten kanssa.
Viime keväänä käytiin lastensuojelussa juttelemassa, koska koulusta oli tehty ilmoitus. Se oli helpottava käynti, meitä ei syyllistetty vaan annettii jutella ja purkaa tuntoja ja annettiin numerot mihin ottaa yhteys kun /jos taas repsahtaa.
Syksy meni hyvin. Poika pääsi erityisluokalle lukivaikuksien takia ja elämä rullasi hyvin
. Sitten loppu syksystä taas alkoi lintsaaminen ja se jatkuu edelleen. Lasten suojeluun on oltu yhteyksissä ja koulun kanssa pidetty yhteyttä. Mulla menee töissä aikaa kun jatkuvasti kyttään onko poika ollut koulussa vai onko vilmassa poissaoloja. Sydän hakkaa, hikoiluttaa , hermostuttaa ja verenpaineet on taivaissa. Välillä itken ja välillä suututtaa niin paljon, että mietin tosi inhottavia ajatuksia.
Poika pyytää anteeksi, eikä pysty selittämään miksi näin tekee. Hän on ihana itsensä, mutta silti niin ärsyttävä touhuineen. Nyt taas on kovat ukaasit päällä. Joka tunti tai ainakin parin tunnin välein käyn vilmassa kurkkaamassa onko poika koulussa vai ei. Sitten yritän puhelimitse saada pojan kiinni tai veljensä jos hänellä ei ole koulua ja sitten yritän saada hänet kouluun. Jos ei mene tulee taas rangaistuksia.
Nyt on vähän aikaa mennyt hyvin. On ihana tulla kotiin kun ei tarvitse olla vihainen ja voi olla rauhassa ja rentona.
Rakastan poikaani ja se tekeekin tästä tosi vaikeaa. Tunteet menee vuoristorataa. En halua, että poika pilaa elämänsä, mutta ollaan kuitenkin hänen vanhempinaan vastuussa hänestä. Onneksi meitä on kaksi aikuista jotka asioita hoidamme, yksin tämä olisi vielä raskaampaa.
On vaikeaa tehdä asialle mitään, kun itse ollaan töissä. On helppo ihmetellä ja syyllistää muita, miksi noi ei saa kakaroitaan kuriin.Mä en ainakaan tiedä mitä muuta vielä voidaan tehdä. Toivotaan, että saadaan apuja lastensuojelusta, jotain konkreettista, eikä sanahelinää.
Eli juoksukaverit , joudutte varmasti lenkeillä kuuntelemaan avautumisiani, kiitos että olette olemassa! Juoksu ja liikunta on tosi tärkeää varsinkin nyt ja siinä tulee purettua ja tuuletettua ajatuksiaan.
Toivotaan, että hyvä fiilinki jatkuu ja koulunkäynti maistuu taas. Kun poika on koulussa, pärjää hän hyvin ja tekee ahkerasti hommia.Niin pah tilanne ei ole, kuin viime vuonna, mutta emme haluakaan sen repsahtavan niin pahaksi, koska silloin luokalta pääsykin on vaikeaa.
Kiitos jos jaksoit lukea. Helpottaa kun saa purettua tuntojaan. Syyllistämistä en kaipaa, sitä osaan tehdä itsekin ja teenkin. Eiköhän tämä tästä, niinkuin lastensuojelussa sanottiin , poika kasvaa ja viisastuu varmasti, mutta miten kauan siinä menee..
Ensi viikolla on hiihtoloma, minäkin lomailen pari päivää. Jospa keksittäis jotain yhteistä puuhaa.
Kivaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua!

9 kommenttia:

  1. ❤️Muistan kun juteltiin tästä viime keväänä..Paljon tsemppiä ja jaksamista! ❤️Toivottavasti tilanne helpottaa pian!

    VastaaPoista
  2. Ei haittaa avautumiset. Kuulostaa vaikealta tilanteelta. Ihan hävettää, jos olen joskus voivotellut omien lasten pieniä hölmöilyjä, joista on tullut Wilma-merkintöjä. Tuo on varmaan raskasta seurata töistä käsin, onko poika koulussa vai ei... Onneksi pojalla on välittävät vanhemmat. Toivottavasti saatte tässä vaikeassa vaiheessa ohjattua pojan oikeille raiteille, mistä hän ehkä vielä joskus kiittää. Tsemppiä ja ensi viikolla nähdään! ��

    VastaaPoista
  3. joo, lastensuojelussakin meitä kiiteltiin kun välitetään ja asetetaan rajoja yms, ei syyllistetty. kaikilla on omat vaikeudet, mikään ei ole liian pientä. ei siis tarvitse hävetä. kiitos! kiva taas nähdä!

    VastaaPoista
  4. Voi kurjuus, tilanne on varmasti raskas. On niin hienoa, että välitätte ja asetatte rajoja. Jonakin päivänä työ varmasti kantaa hedelmää. Voimia!

    VastaaPoista
  5. Jaksamisia. Tiedän tuon riittämättömyyden tunteen, aikanaan meillä oli toisen pojan kanssa vaikeaa ja kun se vähän helpotti niin toinen tytär aiheutti harmaita hiuksia. Muistan kuinka helpottavaa asiasta oli saada purkautua jollekin toisen teini-ikäisen äidille. Se vaan että joku kuunteli. Nyt lapsilla on asiat hyvin ja välitkin meidän vanhempien kanssa kunnossa. Nuo vaiheet saattavat joskus kestää kauankin mutta jossain vaiheessa aivan varmasti helpottaa. Tsemppiä teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, uskon , että hyvä mies tästäkin kaverista tulee, välillä vaan vähän usko koetuksella. kiitti! tsemppiä tarvitaan.

      Poista
  6. Voi ei, luin tän vasta nyt. Ihan varmasti stressaava tilanne. Toivon, että asiat ratkeaa pikaisesti parhain päin ja hienoa kuulla, että olette saaneet apua.
    Mä juttelen sun kanssa mielelläni! Omat vanhemmat tytöt pian 21 ja 17 ja kaikenlaista on ollut, mutta kun ikää tulee, niin tulee myös järkeä ja viisautta.
    Lähetän voimaa ja valoa!


    VastaaPoista
  7. Tärkeä postaus. Erityisesti siksi, että on hyvä muistutus että lastensuojelu on tarkoitettu kaikille perheille. Mediassa kun on esillä vain se päihdevanhemmat/huostaanotto -puoli. On hieno ja rohkea teko näyttää, että apua voi tarvita myös ihan tavallinen perhe. <3

    VastaaPoista

olis mukavaa saada kommentteja!

Aurinkoa, kauniita maisemia ja hyvää fiilistä hcm 2018

Moi! No nyt se on juostu, hcm 2018! Viime vuoden hankaluuksien jälkeen tavoite oli hyvän fiiliksen juoksu ja ajallisesti 5 tunnin alitus. Tä...