ei ihan putkeen , mutta maaliin ! hcr 2017

Moi!
Nyt se on juostu, kauan odotettu hcr puolimaraton.
Niin hienoa fiilistä ei nyt valitettavasti ole, kuin aikaisempina kahtena hcr vuosinani. Vaikeuksia oli odotettavissa ja valitettavasti niitä tulikin. Mutta tämä juoksu kasvatti vähintään yhtä paljon kuin onnistuneet juoksut. Olen tosi tyytyväinen kun en väkisin runtannut läpi vaikeuksien vaan höllensin vauhtia ja lopetin kelloon vilkuilun ja aloitin kropan kuuntelun. Tässä siis erilainen hcr raportti , kun kaikki ei mennytkään putkeen:

Tällä kertaa aloittelin urheilujuoman juomisen jo keskiviikkona, kun nesteiden imeytymisen kanssa on välillä ollut vaikeuksia. Muuten söin normaalisti, puuron lisäsin aamuihin, kun muuten syön sitä vain silloin tällöin. Venyttelyjä ja kevyitä kävelyjä ja vain tiistaina yksi 1h30 min kevyt opaslenkki. Näiltä osin kaikki ok, mutta vasen pakara ja pohje ei ollut kunnossa. Venyttelyt oli helpottaneet kipua, mutta pois se ei mennyt. Päätin kuitenkin juosta, onhan se jumi ollut siellä jo kauan. Hieronnoissa yms on käyty, mutta ihan kuntoon ei ole tullut.
Lauantai aamu valkeni aurinkoisena. Viikolla oli ollut kylmää ja epävakaista, mutta lauantain sää
ennusteet lupasivat hyvää.

Jännitys valtasi taas minut ja oli hankala tehdä mitään järkevää. Vaikka olinkin ajatellut, että ennätystä ei varmaan tule, se mielessä kuitenkin kolkutteli. Join , söin ja puuhastelin kaikenlaista pientä ja sitten tuli aika lähteä paikanpäälle. Poikani vei minut jäähallin parkkipaikalle josta kävelin jalkapallostadionin vip tiloihin mihin hcr street teamilaisilla oli pääsy. Olin paikalla aikaisin ja kuhina vip tilassa oli valtava. Porukkaa oli paljon. Paljon tuttuja ja paljon uusia tuttavuuksia. Juteltiin ja naureskeltiin ja se helpotti jännitystä. Olin kuitenkin niin jännittynyt, että meinasin jättää normi rintaliivit urheiluliivien alle yms hassua :)

Lähdettiin Amandan ja muiden pinkissä ryhmässä lähtevien kanssa hyvissä ajoin lähtöpaikalle kisahallin läheisyyteen. Edellinen porukka starttasi ja me päästiin lähtökarsinaan. Tosi paljon porukkaa! Lähtölasku tuli ja lähdettiin liikkeelle. Vauhti ei päätä huimannut, oli hankalaa päästä ohi vellovasta massasta. Baanan jälkeen vasta alkoi helpottaa.  Amanda meni menojaan ja jatkoin yksin matkaa. Kun nostin vauhtia alkoi tuntua pahalta. Noin neljän kilsan kohdalla olo alkoi tuntumaan heikolta ja jouduin oksentamaan. Janotti ja vatsassa velloi. Juoma pisteellä join ja otin suolaa omasta jemmasta. Olo koheni vähän mutta ei kuitenkaan parantunut kunnolla. Heikotti ja otti pattiin. Soitin juostessani miehelleni 7km kohdalla ja sanoin että tänään ei juosta enkkaa. Mies sanoi heti, että ei joka kerta tartte tehdäkään enkkaa. Lopeta jos ei helpota. Voi että se puhelu helpotti. Pystyin rauhoittamaan vauhtiani, ihan kuin oisin saanut luvan höllätä. Soitin heti perään siskolle ja häneltä samat sanat. Sitten lopetin kellon katselun ja hölköttelin menemään. Huono olo helpotti. 12 km kohdille päästiin ja sitten alkoi kiskomaan pakarasta . Taas piti höllätä vauhtia . Isommat mäet kävelin ja alamäet rullasin taitoni mukaan. Välillä kykenin juosta kovempaa, mutta sitten sattui takapuoleen, pohkeeseen tai selkään. Yhdessä mäessä kohtasin hcr street teamin jennin jolla oli myös vaikeuksia. Käveltiin ja hölkättiin ja juteltiin, sitten sanoin, että menkää te kun en pysty lujentamaan vauhtia. Melko hyvin heidän kannoillaan kuitenkin pysyin. Reitti oli hieno! Tasainen ja kaunis! Keskuspuistossa alkoi selässä tuntumaan inhottavalta. Tuli sähköiskuja selkäänja jouduin kävelemään. Matkaa oli enää reilu 2km ja keskeyttämin tuntui viimeiseltä vaihtoehdolta. Sitten taas helpotti ja pääsin hölkkäämään. Tsemppasin vip tilassa tapaamaani johannaa joka oli ensimmäisellä puolimaratonilla. Itsellekin tuli hieno fiilis. Ja jaksoin taas mennä eteenpäin. Loppu pätkä meni helposti hyvällä fiiliksellä ,näin tuttuja ja huutelin että tänään menee pyllylleen mutta ei stressata. Lopussa vielä pieni loppukiri! Pienet tuuletukset ja maalissa! Ei helppo reissu, mutta tulipahan tehtyä. En oo tyytyväinen tulokseen 2.22.37 mutta siihen, että en väkisin runtannut ja sitten katkennut , olen tosi tyytyväinen.  Pystyin jopa nauttimaan reissusta. Hiljensin kun oli vaikeaa ja kävelin välillä silti aika oli alle 2h 30 min , ei paha. En häpeä suoritusta , hyvä minä!

Maalialueella näin vielä jennin ja kaverinsa ja halailtiin ja juteltiin tunnelmista. Muitakin tuttuja näkyi. Lähdin sitten vip tiloihin ja saunaan. Fiilis parani vielä saunassa.
Kotona tuli pian väsymys. Söin vähän join oluen ja kävin nukkumaan.
Sunnuntai aamuna selkä oli kuin tulessa ja kävely oli vaikeaa. Sähköikut jatkuivat ja päätin mennä maanantaina lääkäriin jos ei ihmeparanemista tule.Ei tullut ja tänään kävin lekurissa. Kipupiikki paikanpäällä ja relaxantteja ja särkylääkettä kotiin. Menen myös myöhemmin viikolla tutulle mobilisoivalle hierojalle joka antaa myös kotiin jumppaohjeita. Kyllä se tästä. Nyt on pakko saada tää kokonaan pois. En voi juosta maratonia vielä tällä selällä.
Mitään hälyttävää tässä selässä ei kuulemma ole, se helpottaa oloa! Vesijuoksu ja kävely voisi olla hyvää liikuntaa kun tästä helpottaa.
Suunta ylöspäin ja kroppa kuosiin!
Olitko hcrllä? tai jossain muussa tapahtumassa, miten meni? onko sulla mennyt joskus juoksut pieleen? Miten oot jaksanut jatkaa matkaa hiljaisemmalla tahdilla vai ootko joutunut lopettamaan?
Mä palailen taas!