sunnuntai 15. lokakuuta 2017

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen. 
Tiistaina juoksin aamulenkin rennolla otteella, vähän jalat tuntui tukkoiselta , mutta ihan ok lenkki. vettä sateli, mutta se ei haitannut.
Keskiviikkona tein treenaa kotona.comista hiit treenin ja puolen tunnin pilateksen. Pilates tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja olen tehnyt sitä melko paljon. Torstaina poika 18v pyysi minut lenkille ja taas mentiin sateessa.
Paljon parempi fiilis kuin alkuviikon lenkillä, pojan seura piristi kummasti.  Tein välillä kyykkyjä ja hypeltiin rappusissa eri tyyleillä. Lenkin jälkeen kaksi puolen tunnin pilatesta (treenaakotona.com) Lauantaina yllätys 10.5km maraton viestissä ja illalla 1.5 tuntia venyttelyjä ja rullausta.
Sunnuntaina palauttava sauvakävely mukavassa seurassa ja kivassa syyssäässä. 10km 2tuntia.
Olitiin pojan 14v kanssa töissä vantaan maratonilla. Edustettiin helsinki city maratonia ja muita 19.5 juostavia juoksuja. Perjantai iltana oltiin muutama tunti ja La aamusta mentiin takaisin. Kivasti kävi porukkaa ja juteltiin paljon juoksijoitten kanssa. Kivaa oli olla yhdessä pojan kanssa.
Paljon näkyi juoksututtuja. Yksi kaveri tuli juttelemaan ja sanoi , että joutuu juoksemaan kaksi 10.5 km osuutta maraton viestissä, kun yksi kavereista oli sairastunut. Ilman miettimistä tarjosin itseäni joukkueeseen. Kysyin, että kelpaisiko heille tälläinen puolikuntoinen hiiviskelijä ja Jonna  sanoi heti, että tottakai kelpaa. Siinä sitten ihmettelin hetken, miten tässä näin kävi... Olen menossa juoksemaan 10.5km vajaan kolmen tunnin päästä. Aika kivaa silti. Otettiin joukkuekuva kotivuorisportin paidoissa
, koska edustettiin heitä.  Kävin katsomassa maratonin lähdön ja menin takaisin töihin. Kävin kotona pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja lähdin valmistautumaan juoksuun. Minna oli juossut osuutensa ja odotin Merjaa jonka läpsystä minä lähtisin. Pieni jännitys alkoi tulemaan vatsanpohjaan ja varmistelin vielä joukkueelle, että muistattehan että olen hitaampi kuin te vaikka juoksisinkin parhaaimpani ja siihen en tänään pystyisi. Selkävaivojen jälkeen olen juossut  vain hitaita lenkkejä. Kaikki rauhoittelivat, että ei mitään hätää mene hyvällä fiiliksellä ei mitään paniikkia. Sanoin vielä ankkuri Jonnalle, että juoksen kympin noin tuntiin ja siitä sitten vielä 500m. Merja tuli hyvässä ajassa (N.55 min) ja minä lähdin. Fiilis oli tosi hyvä! Porukkaa oli paljon lähdössä kannustamassa. ja pari tuttuakin bongasin. Kellon jätin kotiin, tää juostaisiin fiiliksellä. Katsoin puhelimesta mihin aikaan lähdin ja siitä välillä katsoin miten oli mennyt. Eka kilsa meni kovien juoksijoitten imussa ja jotenkin tuntui , että saatan mennä liian lujaa. Kilsamerkin kohdalla vilkaisin kännykkää ja huomasin , että olin juossu alle 5min km vauhtia... hupsista! ihan liian kovaa! Hidastin ja jatkoin hyvällä tunteella. Huutelin maratoonareille tsemppejä ja juoksin eteenpäin. Kolmen kilsan jälkeen tuli juomapiste , join vettä ja urheilujuomaa kävellen ja juotuani vasta jatkoin juoksua. Kiva fiilis jatkui Kovempia juoksijoita meni ohi ja oli kiva katsoa kevyen näköistä menoa. Reitti oli tasainen ja kiva , varmasti enkkareitti jos olisi enkka kunnossa. 6km kohdalla tuli rytmihäiriöitä (vaarattomia, on tutkittu) ja oli pakko kävellä. Tuntemuksen helpotettua jatkoin varovasti juoksua ja pääsin taas hyvään juoksu rytmiin. Sateli vähän, mutta se ei haitannut. Porukkaa oli jonkin verran kannustamassa ja sain tsempeistä lisää virtaa. Jossain vaiheessa tuli vielä juomapiste ja join taas yhden mukin vettä ja yhden urkkajuomaa, ei sitä varmaan olisi tarvinnut kympillä noin paljon, mutta jotenkin tuntui janoiselta niin join. Tulin kympin kohdalle ja helpotus valtasi mielen, kohta maalissa! Vaihtoon otin loppukirin ja ihmettelin missä ankkuri Jonna oikein on. Karjuin vaitoalueella, että ala tulla nyt...Kurkkasin kelloa heti maalissa ja huomasin, että vähän (alle minuutti) yli tunti oli mennyt koko matkaan. eli varmaan noin 57 min kymppiin. Ei huono! Vajaa kaksi minuuttia kympin enkasta, jonka juostessani  toissa vuonna olin paljon paremmassa kunnossa. Jonna tuli uimahallin lämmöstä  (sanoinhan lähdössä, että mulla menee tunti kymppiin) ja halauksesta vaihto.
Olin yhtä hymyä mentyäni joukkuekavereitten luokse. Ihan mahtifiilis!! Kiittelin kavereita ja menin hetkeksi takaisin hommiin. Juttelin vielä muutamien ihmisten kanssa juoksusta ja helsinki city runista ja maratonista ja laitoin pillit pussiin.
Vantaan maraton oli hieno tapahtuma sekä työntekijänä , että juoksijana. Menen mielelläni uudelleenkin, niin hyvä maku jäi! Oli kiva saada hyvän mielen juoksu tähän väliin. Ihmettelen vieläkin, miten helpolla tunteella sain noinkin hyvän ajan. Mun lopulliseksi ajaksi tuli 1h3 min mutta se ei ollut ihan oikea aika, kun odottelin vaihtoalueella. Mutta meillä olikin tarkoitus saada hyvän mielen juoksut kaikille ja niin saatiin. Naisten joukkueita oli 5 ja olimme 4 . Tällaiset yllärit on kivoja! Piristi kummasti ja nosti itseluottamusta, selkä ei oo ihan kunnossa, mutta paljon parempi! Juoksu tuntui hyvältä ja antoi uskoa tulevaan.
Nyt pitää mennä nukkumaan! kivaa viikkoa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

reissu prahassa

Moi!
Selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa. Viime viikolla pääsin jo juoksun makuun. Hitsi, että se tuntui mahdottoman hienolta! Tiistaina juoksukävelin 5km ja torstaina juoksin aamulla 6km. Tein myös yhden lihaskuntotreenin.
Torstaina lähdettiin äidin ja siskon kanssa pitkälle viikonlopulle Prahaan. Tässä vähän Tunnelmia reissulta kuvin ja sanoin.
Lähdettiin äidin ja siskoni kanssa ekaa kertaa kolmestaan reissuun. Äiti halusi viedä meidät tyttöjen reissulle ja etsittiin kivaa kohdetta lokakuun alkuun. Päätettiin reissusta vasta elokuun lopussa ja myöhäinen varausaika vaikutti siihen, että monissa paikoissa hinnat nousivat lähellä matkaa. Prahan matkojen hinnat olivat suht edullisia ja päädyttiin siihen.  Varattiin matkat expedian kautta (selailtiin ja vertailtiin PALJON sivustoja ja kohteita) ja päädyttiin huoneistohotelli davidsiin  https://www.davids.cz/en/aparthotel-biskupsky-dvur/   
Se oli edullinen (lennot ja majoitus 3lta aikuiselta yht 830e).
Lento lähti klo 16.15 ja kesti vain kaksi tuntia. Tsekeissä kello on tunnin vähemmän eli oltiin perillä jo viiden jälkeen. Oltiin tilattu kuljetus hotellin kautta ja päästiinkin kätevästi perille.  Hotellihuoneet  oli siistit ja tilavat. Meillä oli kaksi huoneistoa joiden välissä oli kylpyhuone. Äiti nukkui toisessa ja me siskon kanssa toisessa.
Mentiin illalla kiertelemään vähän ja syömään hienohkoon pizzeriaan lähelle hotellia. Ruoka oli hyvää vaikkakin pizzojen hinnat oli n. 9e. Prahassa on paljon ravintoloita . Pizzaa ja tsekkiläistä ruokaa löytyy todella useasta paikasta. Hinnat vaihtelevat paljon ja kannattaakin vertailla hintoja , eikä mennä ensimmäiseen paikkaan. Myös oluiden hinnat vaihtelevat paljon. Käytiin muutamissa paikoissa oluilla ja hinnat vaihtelivat (iso tuoppi) n 2.30 eurosta 3.50 euroon.Viinin hintakin oli edullinen, ei tosin juotu kuin kerran hehkuviiniä , kun oli niin kylmä ulkona kävellessä. Monissa paikoissa myydään makeita pulla tötteröitä joihin sai haluamiaan makeita täytteitä. Oli muuten hyviä!
Kierreltiin katsomassa maisemia ja nähtävyyksiä. Tuli käveltyä paljon. Käytiin katsomassa tanssivia taloja , kaarlen sillalla käveltiin ja Prahan linnan alueella katseltiin kauniita rakennuksia ja käytiin vituksen katedraalissa
ja katselemassa prahan astronomista kelloa.
Vaikka Praha ei ole ihan pieni kaupunki , päästiin paikkoihin hyvin kävellen. Yleisilläkin pääsisi, mutta me päädyttiin kävelemään. Kaupunki oli selkeä ja löytyi paljon katseltavaa.
Ruoka oli hyvää ja löytyi paljon vaihtoehtoja,
tosin äidille ei löytynyt kovin paljon vaihtoehtoja koska syö yleensä kasvispainotteisesti ja prahassa ei vielä ole kasvissyönti kovin näkyvästi esillä, mutta löydettiin kyllä kun  etsittiin. Keittoja löytyy monista paikoista ja salaatteja. Ruoka annoksissa ei yleensä ollut mitään kasviksia, mikä oli aika hassua.  Ostettiin salaattitarpeet hotellihuoneeseen ja syötiin välipala salaattia.
Oltiin siis kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää. Näkemistä ja kokemista löytyi paljon.
Turisteja oli tosi paljon. Isoissa nähtävyyksissä oli oikein ruuhkaa. Ruokapaikkoja on paljon, eli aina löytyi paikka missä oli tilaa. En ostellut paljon mitään , yhdet  housut ja pojille vähän kalliimmat stick deodorantit ja karkkia. Syötiin hyvin ja juotiin muutamia oluita ja ostettiin joka aamu aamiainen hotellilta (3e) ja mulla meni vajaa 200e rahaa. Lentokentällä tuhlasin loput rahat, eli ostin yhden tuliais pullon ja 4 olutta ja karkkia ja purkkaa. Aika hyvä kohde siis pienellä budjetilla matkustavalle. Vähemmälläkin olisi pärjännyt jos olisi verrannut hintoja enemmän. Hienompiakin paikkoja olisi ollut ja paljon ostospaikkoja. Eli kaikille kaikkea.  Kesällä varmasti upea paikka, nyt oli vähän viileä, mutta ei onneksi satanut, vaikka ennusteet niin pelottelivatkin. Voin suositella! Itsekin lähden mielelläni joskus uudelleen.
Tällä kertaa en juossut ollenkaan, mutta Prahassa oli paljon juoksijoita ja varmasti mahtavia lenkkeilymaastoja. Nyt tuli käveltyä paljon ja se oli kivaa.
Nyt varmasti jaksaa taas paremmin arkea , pikku irtioton jälkeen.
Oikein kivaa viikkoa!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

kirje mummolleni

Moi! 
Käytiin viikonloppuna mun vanhempien kanssa moikkaamassa äidin äitiä, mun mummoa. Mummo asuu reilun 300km päässä meiltä , savonlinnasta heinävedelle päin 33km. Hän täyttää marraskuussa kunnioitettavat 92 vuotta ja asuu nykyään vanhainkodissa. Mummolla alkoi muisti reistailemaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta lääkkeillä saatiin hidastettua etenemistä . Lopulta kotihoidon avut ei enää riittäneet, vaan vanhainkoti oli ainut oikea ratkaisu. Mummo on ollut minulle tärkeä ja rakas ja siksi eilisen tapaamisen jälkeen päätin kirjoittaa kirjeen blogin kautta mummolleni, hän ei enää muista, mutta minä muistan paljon kaikenlaista mukavaa mummostani ja mitä hänen luonaan on tehty.

                                               Rakas mummo!
Moi! Kävin eilen luonasi vanhainkodissa. Viime kerrasta oli jo liian kauan, melkein vuosi. Matka on sen verran pitkä että ei niin usein tule käytyä. Äiti käy useammin sinun luonasi ja kertoo aina kuulumisia. Muistisairauden etenemistä on ollut raskasta seurata, vaikka aina tulee hyvä mieli kun sinut on nähnyt.
Eilen nukuit rauhassa kun tultiin. Olit juuri syönyt. Näytit levolliselta. Tulimme varovasti luoksesi ja otin kädestä kiinni. Avasit silmäsi ja katsoit tarkkaan. Tulin ihan lähellesi ja katsoin suoraan silmiisi ja hymyilin. Sain maailman kauneimman hymyn takaisin ja pitkästä aikaa kuulimme sinun nauravan ääneen.  Juttelit omiasi , mutta aina hetkittäin sain katseeseesi kontaktin ja hymyilit ja nauroit. Tuntui hyvältä nähdä sinut pirteänä ja hyväntuulisena , aina ei ole niin hyviä päiviä.
Olet ollut minulle aina tärkeä. Olemme käyneet luonasi jo siitä asti kun olin ihan pieni vauva. Sinun  ja papan luona tuoksui usein leivonnaiset. Leivoit mielelläsi riisi ja peruna piirakoita ja ruisleipää. Voi että ne maistuvat ihanilta! Myös makeita herkkuja oli aina tarjolla.
 Odotin aina mummolaan pääsemistä. Kouluikäisenä asustelin kesät teidän luonanne.Aika varmaan kultaa muistoja, mutta minusta meillä oli aina ihanaa ja aika meni kuin siivillä. Toki oli ikävä äitiä ja isää ja siskoa, mutta juhannuksena he aina tulivat myös teille.
Leikittiin serkkujen kanssa kaikenlaista. Muutama kesä meni Niina serkun kanssa isolla nurmikentällä kärrynpyöriä ja temppuja tehden ja keppihevostunteja toisillemme pitäen. Kärrynpyörä temppuilut loppuivat Niinan käden murtumiseen ja käsileikkaukseen. Siitäkin selvittiin ja keksittiin uusia juttuja.
Uitiin aina pitkin kesää rannassa. Joki virtasi ja annettiin virran viedä ja uitiin takaisin vastavirtaan tai pompittiin rantakiviä pitkin takaisin. Huutelit rannalta varoituksia, että ei mitään sattuisi.
Autoin sinua välillä kun maltoin serkkujen ja kaverien luota olla pois. Kerran pestiin rannassa mattoja ja mulahdin järveen , voi että se oli kylmää! Onneksi osasin uida, ja nousin laiturille ja veit minut sisään lämpimään ja keitit teetä ja hait herkkuani tiikerin kakkua, mitä oli aina kun tultiin sinun luoksesi. Kerran teit tiikerin kakkua ja jotain meni pieleen ja tiikerin kakusta tuli ruskeaa, ilman tiikerin raitoja. Minusta se oli vielä parempaa kuin tavallinen, niinpä minulle oli aina oma ruskea tiikerin kakku tästä eteenpäin.
Olit kova marjastamaan ja minäkin olin usein marjastus reissuilla saaressa mukana. niillä reissuilla oli parasta eväät ;)
Leikittiin ja puuhasteltiin paljon pihalla. Sinä teit siellä hommia, kuopsuttelit ja rapsuttelit kastelit ja touhuilit. Kasvimaalla kasvoi vihanneksia ja kukkasi olivat aina uskomattoman kauniita ja runsaita. Pihasta saatiin marjoja ja omenoita.
Kävin luonasi kun olin tavannut mieheni. Käytiin myös juhlimassa häitämme pienellä porukalla kakkukahveilla teidän suuressa tuvassa. Kun poikani syntyivät soitin heti sinulle ja käytiin jo melko pienenä heitä sinulle näyttämässä. Pidit heitä sylissä ja hemmottelit heitä niinkuin minuakin aikoinaan ja vielä aikuisenakin ;) Aina olisi pitänyt viedä lähtiessä vaikka mitä kotiin viemisiksi, sellainen sinä aina olit rakas mummo.
Muutit vanhainkotiin, omaan asuntoon. Siellä oli kuitenkin turvallista kun apu oli lähellä ja kodinhoitajat kävivät.Me kävimme sielläkin usein sinua katsomassa. Olit aina iloinen kun tultiin . Muistisairautesi kuitenkin alkoi etenemään ja kaatuilit uein. Pääsit vanhainkotiin ja siellä sinun on ollut hyvä olla, apu on aina lähellä , jos et jaksa itse syödä ja kun tarvitset muutenkin jo paljon apua.
Olet vähitellen luisunut kauemmaksi muistoihisi. Olet se ihana mummo, mutta et kuitenkaan ole. Oli ihana käydä katsomassa sinuaa eilen. Kyyneleet valuivat poskilleni kun pidit minua kädestä kiinni ja katsoit kauniilla silmilläsi minua .
 Kiitos sinulle rakas mummo! Olet ollut tärkeä ja ihana läpi koko elämäni. Aion käydä sinua katsomassa niin kauan kuin sinulla elonpäiviä riittää. Seuraavaan kertaan ei saa mennä vuotta, tulen jo aikaisemmin.
Nähdään taas! rakkaudella,  Merituuli 

Kyynelet valuvat taas poskilleni kun kirjoitin tätä, mutta muistot ovat kauniita ja niitä on paljon.
Onko sinun isovanhempasi vielä elossa? Asuvatko kaukana? 
Oikein kivaa viikkoa!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

maratonfiiliksistä selkävaivaiseksi

Moi! Täällä sitä ollaan, huikeista maraton fiiliksistä
läsähdin pohjamutiin, selkä paukahti torstaina. 
Mulla oli hyvä fiilis ja jalat alkoi tuntumaan keskiviikkona normaaleilta. Kävin maanantaina , tiistaina ja keskiviikkona rauhallisilla 30-50 min kävelylenkeillä. Torstaina menin aikaisin töihin ja pääsin aikaisin. Kun tulin kotiin, yhtäkkiä selkä alkoi tuntumaan huonolta. Lähdin kuitenkin miehen kanssa kaupunkiin hänen seurakseen asioille. Kotiin tullessa tuska alkoi olemaan jo kova. Otin relaxanttia ja särkylääkettä yöksi ja nukuin katkonaisesti . Sain lääkäriajan puolelle päivälle ja ehdin käymään muutaman tunnin töissä.enne vastaanottoa. Oireet vaikutti vakavilta ja jouduin menemään töölön sairaalaan välilevyn pullistuma epäilyn takia. Pääsin magneettikuviin ja röntgeniin ,mutta mitään ei löytynyt. Lähdin kotiin helpottuneena, mutta vähän ihmeissäni mitä oikein on vialla kun olo oli tosiaan heikko.Lääkäri sanoi, että maanantaina oen jo kunnossa, kyllä se siitä helpottaa... ei lääkettä eikä mitään.  
Onneksi kotona oli relaxanttia ja buranaa, niillä pärjäsin jotenkuten.
Perjantaina kävin nukkumaan ajoissa, ja nukuin taas pätkittäin, mutta nukuin kuitenkin. Lauantaina oli kaunis ilma kun kävin hakemassa tikkurilasta tuttavapariskunnan meille syömään. Autolla ajo sujui aika hyvin, koska meillä on automaattivaihteinen auto. Istuminen ei vain ollut kaikkein mieluisinta. Ilta sujui kivasti, syötiin mieheni tekemää poronkäristystä ja muussia (Kuorin sentään perunat..) ja minun tekemää fetasalaattia. En oikein pystynyt nauttimaan illasta, koska kipu oli niin kova. Yö meni taas pätkissä nukkuessa, mutta aamulla nukuin pitkään, mikä tuntui ruhtinaalliselta.
 Tänään sunnuntai aamuna olo oli edelleen huono ja lähdin peijakseen , koska ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Pääsin tarkkailuosastolle lepäilemään ja odottelin lääkäriä. Mietin siinä levätessäni, miten hektistä ja rankkaa hoitajan työ on. Osasto oli täynnä ja vähän väliä yksi vanha rouva halusi ruokaa tai juomaa, koska ei muistanut että oli syönyt. Hoitajat vastasivat rauhallisesti samoihin kysymyksiin ja kävivät rauhoittelemassa häntä. Toinen rouva oli hätääntynyt ja ihmeissään ja melko agressiivinen hoitajia kohtaan, kun he yrittivät tehdä tutkimuksia. Hoitajat taas rauhallisesti mutta tiukasti selittivät rouvalle , ettei niin saa tehdä. Hoitajat hoisivat meitä kaikkia hyvin ja ottivat kokoajan uusia hoidettavia sisään. Minä pääsin lopulta viiden tunnin lepäilyn ja tutkimuksien jälkeen kotiin. 
Noidannuoli todennäköisesti. Tuntuu kamalalta, mutta ei ole vaarallinen. Toivotaan , että helpottaa pian. Nyt sain lääkkeet , mitkä toivottavasti auttaa ja saan nukuttua. Olen nilkuttanut voimattoman jalkani takia ja nyt on myös pohje totaalijumissa. Ärsyttää. Olisi kiva päästä liikkeelle, mutta nyt on otettava rauhallisesti. Näin se välillä menee, mahtavista maraton fiiliksistä kivuliaaseen noidannuoleen. Mutta täältä noustaan ja palaan takaisin kunhan kroppa tästä tokenee. Tällä hetkellä en kykene kävelemäänkään kunnolla, mutta sitten kun helpottaa niin pienin askelin takaisin liikkeelle.
Onko vinkkejä selkävaivoista kärsivälle?
Kivaa viikkoa!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve!
Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu kuin sitten oli. Toisaalta hyväkin , etten tiennyt, tuskin olisin lähtenyt matkaan ollenkaan. Lopulta hienoa, että lähdin! Tässäpä raporttia reissusta, varoitan että saattaa sisältää kirosanoja ja itsesääliä ja itsensä ruoskimista ja tästä tulee pitkä kuin maraton.
Mentiin tampereelle sokos hotelli ilvekseen mieheni kanssa jo perjantaina kahdeksi yöksi. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin lepäillä mukavassa huoneessa ennen kuin kisatoimisto aukesi ratinan stadionilla.
Jännitys alkoi kuplimaan vatsassa , hitto se on kohta totta , kohta juoksen kokonaisen maratonin . reilu vuosi olikin jo vierähtänyt edellisestä. Mun kaksi edellistä maratonia juoksin hcm.llä helsingissä. Ensimmäinen ja toinen maraton oli helppoja, ei mitään ongelmia ja vauhtikin oli yllättävän hyvä koko matkan. Tämä vuosi on ollut vaikea ja oli jo valmiiksi selvää, ettei ennätykset pauku tänä vuonna.
Ilta meni kivasti syöden hyvää ruokaa läheisessä ravintolassa ja mentiin melko aikaisin nukkumaan  Lauantai aamu oli sateinen ja hermoilin pukeutumista. Kävin runsaalla hotelliaamiaisella ja huoneeseen palatessani huomasnkin ikkunasta näkyvän kirkastuneen taivaan. Jes, näytti paremmalta! Valitsin vaatteiksi kuitenkin pitkät trikoot , pitkähihaisen paidan ja ohuen juoksutakin. Ajattelin, että matkaan sen verran kauan, että saattaa viluttaa. Takin jätin auki, että saisin sen heittää miehelleni matkan varrella jos siltä tuntuisi.
Mentiin puoli 11 paikan päälle ja  ilokseni huomasin että Timo Marjomäki oli myymässä urheilu kampetta ja sain ostettua energia karkkeja ja geelejä, omani kun sattui jäämään kotiin.
Tapasin paljon tuttuja ja otettiin kuvia.
10 vailla menin lähtöalueelle ja etsin 4.45 jänisryhmän. Ajattelin sen olevan hyvä aloitus vauhti, Jättäydyn pois jos en kestä mukana tai jos oikein hyvin sujuu kiristän vauhtia. Tavoitetta ei sinänsä ollut, 5 tunnin alitus oli kuitenkin mielessä.
Klo 11 pamahti lähtölaukaus ja lähdettiin. Fiilis oli mahtava ja jännitys alkoi helpottaa. Lähdettiin mukavaa vauhtia liikkeelle ja pysyttelin vaan jänisten perässä ja kuuntelin heidän juttujaan ja vastailin harvakseltaan. Ensimmäinen reilun kympin kierros meni mukavasti tutustuen reittiin. Pysähdyttiin jokaiselle juomapisteelle ja juotiin rauhassa juomat ja jatkettiin matkaa. Tuntui hyvältä ja helpolta. Pysyin vaan perässä ja nautin. Reitti oli kiva, asfalttia ja hiekkaa ja varsinkin järven vieressä menevät pätkät oli tosi kauniita.
Reitti kulki aina ratinan stadionin kautta , maalin vierestä kaarrettiin ulos stadion alueelta ja lähdettiin uudelle kierrokselle. Mies oli tsemppaamassa stadionin liepeillä ja vilkuttelin iloisesti, hyvin menee!
Lähdin jostain syystä jänisporukassamme olleen naisen peesiin kun hän irrottautui porukasta . Huomasin kuitenkin pian, ettei kannata ja vajaan kolmen kilsan säntäilyn jälkeen palasin nöyränä takaisin ryhmään ;)  jo tutun näköiset toimitsijat tsemppasivat mainiosti ja reittikin alkoi näyttää tutulta, tiesi jo mitä kohta tulee eteen, koska on mäki ja koska juomapiste. 17km kohdalla valittelin jäniksille, että joudun ehkä jättäytymään kohta, tuntuu pahalta. Vanha pakarajumi tuntui inhottavalta ja samassa jalassa alkoi tuntumaan kramppi pohkeessa. Ärsytti. Kaivoin mäkkärin suolapussin takataskusta ja kaadoin suuhun  . Päälle pari energia karkkia ja hetken meni paremmin. Sitten iski pieni kramppi myös pakaraan.. Jes, täähän sujuu..helvetti sentään. Puhisin jäniksille, että keskeytän varmaan
puolikkaan kohdalla, he tsemppasivat ja sanoivat että hidasta tahtia ja lisää suolaa masiinaan. Puolikkaan kohdalle eli toisen kierroksen loppuun tulin ärsyyntyneenä, mies odotteli ennen stadionille menoa ja huutelin hänelle, että menee päin helvettiä.. en mä pysty juoksemaan. Mies vaan totesi, että hyvinhän toi näyttää sujuvan, kävele vaikka välillä. No jatkoin kuitenkin maalin ohi ja päätin mennä ainakin 25 km kohdalle, saisin pisimmän pitkiksen tälle vuodelle.
Laitoin musiikkia puhelimesta ja uppouiduin suomipopin maailmaan.  Vilkuttelin vastaan tuleville tutuille ja jatkoin etenemistä. Krampit lisääntyivät. Toiseen jalkaan tuli myös kramppi pohkeeseen. Samperi, mitä hittoa oikeen tapahtuu..Vaihtelin kävelyä ja juoksua ja se tuntui hyvältä. Yhden juomapisteen kohdalla oli ensiapupiste ja siinä oli mies jonka jalkoihin suihkutettiin jotain. En edes kysellyt mitä se oli , mutta menin jonoon ojennellen jalkoja. Ensiaputäti suihkutti (kylmägeeliä?)jalkoihin ja jatkoin matkaa kiitellen avusta.  Huomasin yhtäkkiä, että olin mennyt jo 28km  , hitto, kyllä mä ainakin tän kiekan meen loppuun. Huikkailin toimitsijoille, että on vaikeeta, en usko, että pääsen loppuun. Söin suolaa kaikilla pisteillä ja omista taskuista ja silti kramppasi. Vatsaan tuli myös pistos ja ajattelin, ettei tule mitään. Henna oli  tsemppaamassa vähän ennen kuin stadion näkyi ja mies ihan stadionin ulkopuolella kummallekin huutelin, että kohta loppuu reissu. Kumpikin tsemppaili. Mies sanoi, että kävele, kyllä sä pystyt mennä loppuun, sua harmittaa jos jätät kesken.
Mitä hittoa mä teen.. Huomasin taas tulevani stadionin ulkopuolelle ja jatkavani matkaa.
Laskeskelin, että aikaa oli 2.15 min että alitan 6h . Onnistuu kävellenkin. Jos jalat toimii edes vähän.. Kunnossa ei ollut mitään ongelmaa. Jaksoin hyvin vaihtelevaa menoani. Juoksin (tai jotain sinnepäin) ja kävelin niin reippaasti kuin pystyin. Laskin kokoajan ,
kuinka monta kilsaa jäljellä..pystynkö..Kun oli 8km jäljellä ajattelin, että nyt on pystyttävä mennä loppuun.. Mutta täysin vakuuttunut en ollut. Kumpikin jalka oli ihan jäykkä. Kramppasi  karmeasti . Hyppelin ja ravistelin jalkoja ja jatkoin matkaa. Jossain vaiheessa huomasin oikean puolen hartian kramppaavan. Täydellistä, jumankauta koko kroppa kohta krampissa, miten mä sitten menen.  Jotenkin pystyin etenemään. Juomapisteen luona olevalta ensiapupisteeltä taas suihketta jalkoihin ja takapuoleen (mitä ikinä olikin, se turrutti) ja taas edettiin . Nyt jo tutut toimitsijat tsemppasivat ja olivat ihan mahtavia! Enää alle 4km.. hitto tää taitaa mennä, kiristys pohkeessa ja taas  mietin.. mitä mä teen  täällä.
Kiskoin kuulokkeet pois korvista en jaksanut kuulla kolmatta kertaa samaa listaa, vaikka se hyvä olikin. Enkä jaksanut enää etsiä uuttakaan listaa puhelimesta. Taas ravisteluja ja loikkia ja taas vähän parempi tunne hetken. 5 tunnin jänikset ryhmineen oli jo mennet ohi, mutta ei se mitään nyt mennään maaliin, ajasta viis! Jossain vaiheessa ihana reitinohjaaja juoksi hetken vierellä ja tsemppasi ja kehui, miten hyvin olin tsempannut, sä teet sen sä menet helposti maaliin. Vitsi miten ihanalta tsempit tuntui. Alle 2km kohdalla tajusin, että nyt se on totta. Maaliin mennään.  Nauhoitin pienen videon instagramin stooriin jossa purskahdin itkuun kun tunneryöppy valtasi minut.
Itketti ja nauratti. Maaliin mennään! kolmas maraton on kohta juostu. Pari naista meni vielä mun ohi , mutten pystynyt vastaamaan siihen. Menin omaa lyllerrystäni ja matka eteni. 900m , 400m .. Mies oli vähän aikaisemmin jo odottelemassa , oli tyytyväisen näköinen ja tsemppasi loppuun. Ihana fiilis (vähään aikaan en tuntenus edes kipua) Hymy naamalla kaarsin stadionille. Henna huuteli tsemppejä, ja otti kuvia . Ajattelin, että nyt en kävele, nyt juostaan. Loppusuoralla vedin vielä jonkinlaisen loppukirin ja tuuletin villisti maalissa! Jalat petti täysin kun pysähdyin . Lyyhistyin maahan ja ensiapu porhalsi paikalle. Miehet puoliksi kantoivat minut ensiapuun, kun jalat oli totaalikrampissa. 10-15 min jääpusiihoidon jälkeen pääsin löperöjaloilla liikkeelle. Mies ja Jan olivat odottelemassa ulkopuolella ja kummaltakin halaukset. Ei voi olla totta!Mä tein sen! Maraton juostu, mitali kaulassa ja tyytyväinen fiilis! Johannan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja halaukset ja menin kanakeitolle. Oli cocista mehua vettä maitoa yms.. makkaroita kanakeittoa leipäjuustoa yms. Ja kaikki kuului maratonin hintaan. Mukaan saatiin vielä pari pussia ruisleipää. Ihan mahtava tapahtuma. Kaikki toimi hyvin ja vapaaehtoiset todella omistautuivat hommaansa. Välillä joutui taivaltamaan yksin, mutta melko hyvin siellä oli porukkaa. Porukkaa olisi voinut olla enemmän matkan varrella, mutta ei sekään haitannut.
Jalat  on ihan jäykät ja kipeät. Niska vähän jumittaa, mutta fiilis on hieno! Hyvä kun menin ja hyvä kun juoksin loppuun. Takapuoli ja alaselän jumi on pahentunut, mun pitää vihdoin varata aika lääkäriin. Ei se tällätavalla ainakaan parane.
Toivottavasti jaksoit kahlata tän maratonin pituisen vuodatuksen. Mä ihailen tota mitalia ja mietin, että kyllä maraton on mun lempimatka, vaikka ei nyt ollutkaan ruusuilla tanssimista. Nyt otan rennosti ja lepäilen rauhassa.
Viikonloppu tampereella oli kiva, ilves sijaitsi tosi hyvän matkan päässä ratinan stadionilta. Maratonin jälkeen oli ihanaa päästä lillumaan uimaaltaaseen ja istumaan saunaan.
Mitä sä teit viikonloppuna? Oliko kisoja , tai onko tulossa lähiaikoina? Kivaa viikkoa!
p.s aika oli 5h8min , eli huonoin juoksemani maraton, mutta maaliin tulo tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin muutkin!

lauantai 9. syyskuuta 2017

mikä saa mut liikkeelle?

Moi!
Multa usein kysytään, teenkö koskaan mitään muuta kuin juoksen tai että mikä saa mut liikkeelle. Olen itsekin miettinyt syitä mikä saa minut liikkeelle vaikka väsyttäisi tai vaikka keli ei houkuttaisi ulos ollenkaan.
Ajattelin avata vähän omia ajatuksia ja tapoja millä mä olen itseni saanut liikkeelle. Nää toimii mulla ja kaikkien on hyvä etsiä omia keinoja, mutta ehkä näistä löytyy sullekin jotain vinkkiä.
Suunnittelu:

en noudata mitään ohjelmaa tällä hetkellä, mutta teen viikottain löysähkön suunnitelman jota noudatan välillä tiukasti välillä vähän fiilistellen.
Yleensä mietin viikonloppuna millainen treeni olisi sopiva, onko jotain kisoja yms tulossa. Keskimäärin juoksen 3-4 lenkkiä ,yksi niistä on pitempi (1h20 min-2h.30min  tavoitteesta riippuen) ja muut lyhyempiä (30-70 min) ja välillä juoksen eri pituisia vetoja tai intervalleja tai mäkivetoja.
Olen ottanut ohjelmaan myös lihaskuntotreenin ja niitä tulee tehtyä 2-4 eri pituista treeniä viikossa, välillä omana treeninään ja välillä yhdistettynä juoksulenkkiin.
Olin suunnitellut tälle viikolle 2 alle tunnin lenkkiä joista toinen intervalli ja yksi tunnin lenkki rauhassa. ja 2 jumppaa sekä yksi rappustreeni.
Tällä hetkellä on toteutunut seuraavat treenit : sunnuntaina peruuntunut pitkä lenkki siirtyi maanantai aamuun ja juoksin 8.5km ja 59 min eli en tehnyt pitkää mutta treeni oli hyvä. tiistaina oli lepopäivä (no 4km iltakävely oli ) keskiviikko aamuna 6km reipas lenkki 6.36 min km keskivauhdilla ja sen jälkeen noin parikymmentä minuuttia coretreeniä. Torstai aamuna kävelin metsässä n. 40 min rauhallisesti nauttien . Perjantaina tein koko vartalon aamutreenin vajaa 30 min. Tänään lepoa ja huomenna juoksuliikkeen yhteislenkin 7.45 vauhtiryhmän veto. Olen myös tehnyt kehonhuoltoa rullaillen ja venytellen. Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta ihan hyvin. Viikon päästä on maraton, liika treeni tässä vaiheessa voi enää vaikeuttaa juoksua 16.9.
menneen miettiminen :

muistelen välillä mistä olen lähtenyt, reilu ylipaino ja sohvaperunana olo. ei enää ikinä takaisin.
 Hyvä fiilis:

Yleinen olotila on hyvä, jaksan paremmin ja energiaa riittää muuhunkin kuin liikuntaan. Liikunnan jälkeinen fiilis on mahtava!! Aamulenkkien ja treenien jälkeen jaksan todella hyvin töissä.  Jos laiskottaa ja tiedän ettei ole mitään oikeaa syytä perua treeniä, teen sen harvoin.
Uni:

olen aina ollut hyvä nukkumaan, mutta nukun nykyään levollisemmin enkä heräile öisin kovinkaan usein.
jos olen väsynyt nukun myös päiväunet, tarvitsen paljon unta.
Tavoitteiden asettaminen:

tapahtumiin ilmottautuminen ja tavoitteet niihin, tällä hetkellä maratonin läpipääsy hyvällä fiiliksellä tavoite, ei niinkään aika. Yritän etsiä monipuolisesti tapahtumia joihin menen treeni tai aika mielessä. Kun tiedän mitä on tulossa on helppo tehdä ohjelmaa niitä silmälläpitäen.

Vaihtelevuus:

olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään monipuolisempaa treeniä.
kehonpainotreenit , kuminauha ja hiittreenit yms.  Kävely ja sauvakävely juoksun ohella. Lenkit eri maastoissa ja maisemissa.  Kun lenkit on vaihtelevia jaksaa paremmin.
Samanlaisiin lenkkeihin kerta toisensa jälkeen kyllästyy helposti.

Kaverit:
 Mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja perhettä joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisesti. Käydään leffoissa , illanvietoissa teatterissa keikoilla yms.
 Juoksukavereita mulla on paljon. Järjestän ja osallistun mielelläni yhteislenkkeihin , siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Porukassa on helpompi lenkkeillä.

Tässä monia syitä tai tapoja, millä olen saanut itseni liikkeelle. Onko sulla omia tapoja ja keinoja millä saat itsesi liikkeelle? Oisko jotain vinkkejä?
 Tällä hetkellä fiiliksellä mennään . Viikon päästä maraton ja ensi viikolla kevyitä treenejä ja hiilari ja neste tankkausta , kehon huoltoa ja hierontaa.
Kivaa viikonloppua!

tiistai 5. syyskuuta 2017

syksy tulee ja tampereen maraton lähestyy

Terve! Viikot vierii ja kesä alkaa olla ohi. Onneksi on ollut ihan kauniita ilmoja vaikkakin melko kylmää viimeiset pari päivää.Tampereen maraton on 16.9. Jännittää jo jonkin verran. Aikaa en lähde juoksemaan, tää vuos ei ole mennyt putkeen, nyt mennään fiiliksellä. Kunhan maaliin pääsen hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia. Treenit on sujuneet hyvin. Enemmänkin olisi voinut juosta, mutta olen lisännyt lihaskunto treenejä ja olen treenimääriin ihan tyytyväinen.  Viimeaikoina on tullut keskimäärin 3 lenkkiä ja 3 lihaskuntotreeniä viikossa.  Olen yhdistänyt treenejä, juoksulenkin jälkeen on ollut kiva tehdä puolen tunnin lihaskuntotreeni tai vaikka hikinen hiit.
Sitten on pystynyt pitämään keskimäärin 2 lepopäivää viikossa. Olen tehnyt netin kautta fitwithnana treenejä, ohjelma on loppumassa ja mietinkin jatkoa. Lihaskuntoa pitää edelleen kehittää.
Viikko sitten tein pitemmän lenkin 24km
. Se jää nyt ainoaksi pitkäksi ennen maratonia. Alle parikymppisiä olen kyllä tehnyt , eli eiköhän se riitä treeniksi. Viime viikon sunnuntaina piti juosta viimeinen pitkä n. 15km mutta oltiin viikonloppu kaverien mökillä ja tuli valvottua ja jätin suosiolla lenkin väliin. Maanantai aamuna kuitenkin juoksin 9km rennon ja mukavan lenkin
. Fiilis oli mukava ja tunne hyvä. Illalla venyttelin ja rullailin.
Tänään tiistaina oli lepopäivä, Illalla kuitenkin kevyt kävelylenkki 4km. Huomenna jonkinlainen aamulenkki ja jumppa, menen vasta yhdeksäksi töihin. Sauvakävelyä, jumppaa , venyttelyä ja kävelyä ainakin tälle viikolle vielä ja lauantaina porrastreenit klo 11.00 keinukalliossa (saa liittyä seuraan) sunnuntaina olen vetämässä juoksuliikkeen avointa hcr yhteislenkkiä. Siellä on eri vauhtiryhmiä, minä vedän 7 tai hitaampaa ryhmää. Sinnekin siis mukaan vaan! Ensi viikolla alkaakin sitten tankkaus. Lisään hiilareita ja juon tavallista enemmän vettä ja urheilujuomaa.  Treenejä teen vähemmän , vain kevyempiä ja rauhallisempi, joku pieni herättelevä vetotreenikin alkuviikkoon. Tiistaina hierojalle ja muutenkin kehonhuoltoa ensi viikkoon.  Näillä eväillä pitäisi jaksaa juosta 42km tampereella. Nöyränä mennään, matka on pitkä. Reitti on tasainen ja mennään 4 lenkkinä. en ole koskaan juossut maratonia neljänä lenkkinä, en tiedä onko se hyvä vai ei. Siinähän sen näkee. Mieheni tulee katsomaan ja hänen kannaltaan neljä kierrosta on ainakin hyvä. On helppo löytää kannustus paikka.
Onko sulla tulossa vielä jotain tapahtumia?
Mä lähden nyt nukkumaan, aamulla lenkille. Kivaa viikkoa!

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen.  Tiistaina juoksin aamule...