sunnuntai 17. syyskuuta 2017

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve!
Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu kuin sitten oli. Toisaalta hyväkin , etten tiennyt, tuskin olisin lähtenyt matkaan ollenkaan. Lopulta hienoa, että lähdin! Tässäpä raporttia reissusta, varoitan että saattaa sisältää kirosanoja ja itsesääliä ja itsensä ruoskimista ja tästä tulee pitkä kuin maraton.
Mentiin tampereelle sokos hotelli ilvekseen mieheni kanssa jo perjantaina kahdeksi yöksi. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin lepäillä mukavassa huoneessa ennen kuin kisatoimisto aukesi ratinan stadionilla.
Jännitys alkoi kuplimaan vatsassa , hitto se on kohta totta , kohta juoksen kokonaisen maratonin . reilu vuosi olikin jo vierähtänyt edellisestä. Mun kaksi edellistä maratonia juoksin hcm.llä helsingissä. Ensimmäinen ja toinen maraton oli helppoja, ei mitään ongelmia ja vauhtikin oli yllättävän hyvä koko matkan. Tämä vuosi on ollut vaikea ja oli jo valmiiksi selvää, ettei ennätykset pauku tänä vuonna.
Ilta meni kivasti syöden hyvää ruokaa läheisessä ravintolassa ja mentiin melko aikaisin nukkumaan  Lauantai aamu oli sateinen ja hermoilin pukeutumista. Kävin runsaalla hotelliaamiaisella ja huoneeseen palatessani huomasnkin ikkunasta näkyvän kirkastuneen taivaan. Jes, näytti paremmalta! Valitsin vaatteiksi kuitenkin pitkät trikoot , pitkähihaisen paidan ja ohuen juoksutakin. Ajattelin, että matkaan sen verran kauan, että saattaa viluttaa. Takin jätin auki, että saisin sen heittää miehelleni matkan varrella jos siltä tuntuisi.
Mentiin puoli 11 paikan päälle ja  ilokseni huomasin että Timo Marjomäki oli myymässä urheilu kampetta ja sain ostettua energia karkkeja ja geelejä, omani kun sattui jäämään kotiin.
Tapasin paljon tuttuja ja otettiin kuvia.
10 vailla menin lähtöalueelle ja etsin 4.45 jänisryhmän. Ajattelin sen olevan hyvä aloitus vauhti, Jättäydyn pois jos en kestä mukana tai jos oikein hyvin sujuu kiristän vauhtia. Tavoitetta ei sinänsä ollut, 5 tunnin alitus oli kuitenkin mielessä.
Klo 11 pamahti lähtölaukaus ja lähdettiin. Fiilis oli mahtava ja jännitys alkoi helpottaa. Lähdettiin mukavaa vauhtia liikkeelle ja pysyttelin vaan jänisten perässä ja kuuntelin heidän juttujaan ja vastailin harvakseltaan. Ensimmäinen reilun kympin kierros meni mukavasti tutustuen reittiin. Pysähdyttiin jokaiselle juomapisteelle ja juotiin rauhassa juomat ja jatkettiin matkaa. Tuntui hyvältä ja helpolta. Pysyin vaan perässä ja nautin. Reitti oli kiva, asfalttia ja hiekkaa ja varsinkin järven vieressä menevät pätkät oli tosi kauniita.
Reitti kulki aina ratinan stadionin kautta , maalin vierestä kaarrettiin ulos stadion alueelta ja lähdettiin uudelle kierrokselle. Mies oli tsemppaamassa stadionin liepeillä ja vilkuttelin iloisesti, hyvin menee!
Lähdin jostain syystä jänisporukassamme olleen naisen peesiin kun hän irrottautui porukasta . Huomasin kuitenkin pian, ettei kannata ja vajaan kolmen kilsan säntäilyn jälkeen palasin nöyränä takaisin ryhmään ;)  jo tutun näköiset toimitsijat tsemppasivat mainiosti ja reittikin alkoi näyttää tutulta, tiesi jo mitä kohta tulee eteen, koska on mäki ja koska juomapiste. 17km kohdalla valittelin jäniksille, että joudun ehkä jättäytymään kohta, tuntuu pahalta. Vanha pakarajumi tuntui inhottavalta ja samassa jalassa alkoi tuntumaan kramppi pohkeessa. Ärsytti. Kaivoin mäkkärin suolapussin takataskusta ja kaadoin suuhun  . Päälle pari energia karkkia ja hetken meni paremmin. Sitten iski pieni kramppi myös pakaraan.. Jes, täähän sujuu..helvetti sentään. Puhisin jäniksille, että keskeytän varmaan
puolikkaan kohdalla, he tsemppasivat ja sanoivat että hidasta tahtia ja lisää suolaa masiinaan. Puolikkaan kohdalle eli toisen kierroksen loppuun tulin ärsyyntyneenä, mies odotteli ennen stadionille menoa ja huutelin hänelle, että menee päin helvettiä.. en mä pysty juoksemaan. Mies vaan totesi, että hyvinhän toi näyttää sujuvan, kävele vaikka välillä. No jatkoin kuitenkin maalin ohi ja päätin mennä ainakin 25 km kohdalle, saisin pisimmän pitkiksen tälle vuodelle.
Laitoin musiikkia puhelimesta ja uppouiduin suomipopin maailmaan.  Vilkuttelin vastaan tuleville tutuille ja jatkoin etenemistä. Krampit lisääntyivät. Toiseen jalkaan tuli myös kramppi pohkeeseen. Samperi, mitä hittoa oikeen tapahtuu..Vaihtelin kävelyä ja juoksua ja se tuntui hyvältä. Yhden juomapisteen kohdalla oli ensiapupiste ja siinä oli mies jonka jalkoihin suihkutettiin jotain. En edes kysellyt mitä se oli , mutta menin jonoon ojennellen jalkoja. Ensiaputäti suihkutti (kylmägeeliä?)jalkoihin ja jatkoin matkaa kiitellen avusta.  Huomasin yhtäkkiä, että olin mennyt jo 28km  , hitto, kyllä mä ainakin tän kiekan meen loppuun. Huikkailin toimitsijoille, että on vaikeeta, en usko, että pääsen loppuun. Söin suolaa kaikilla pisteillä ja omista taskuista ja silti kramppasi. Vatsaan tuli myös pistos ja ajattelin, ettei tule mitään. Henna oli  tsemppaamassa vähän ennen kuin stadion näkyi ja mies ihan stadionin ulkopuolella kummallekin huutelin, että kohta loppuu reissu. Kumpikin tsemppaili. Mies sanoi, että kävele, kyllä sä pystyt mennä loppuun, sua harmittaa jos jätät kesken.
Mitä hittoa mä teen.. Huomasin taas tulevani stadionin ulkopuolelle ja jatkavani matkaa.
Laskeskelin, että aikaa oli 2.15 min että alitan 6h . Onnistuu kävellenkin. Jos jalat toimii edes vähän.. Kunnossa ei ollut mitään ongelmaa. Jaksoin hyvin vaihtelevaa menoani. Juoksin (tai jotain sinnepäin) ja kävelin niin reippaasti kuin pystyin. Laskin kokoajan ,
kuinka monta kilsaa jäljellä..pystynkö..Kun oli 8km jäljellä ajattelin, että nyt on pystyttävä mennä loppuun.. Mutta täysin vakuuttunut en ollut. Kumpikin jalka oli ihan jäykkä. Kramppasi  karmeasti . Hyppelin ja ravistelin jalkoja ja jatkoin matkaa. Jossain vaiheessa huomasin oikean puolen hartian kramppaavan. Täydellistä, jumankauta koko kroppa kohta krampissa, miten mä sitten menen.  Jotenkin pystyin etenemään. Juomapisteen luona olevalta ensiapupisteeltä taas suihketta jalkoihin ja takapuoleen (mitä ikinä olikin, se turrutti) ja taas edettiin . Nyt jo tutut toimitsijat tsemppasivat ja olivat ihan mahtavia! Enää alle 4km.. hitto tää taitaa mennä, kiristys pohkeessa ja taas  mietin.. mitä mä teen  täällä.
Kiskoin kuulokkeet pois korvista en jaksanut kuulla kolmatta kertaa samaa listaa, vaikka se hyvä olikin. Enkä jaksanut enää etsiä uuttakaan listaa puhelimesta. Taas ravisteluja ja loikkia ja taas vähän parempi tunne hetken. 5 tunnin jänikset ryhmineen oli jo mennet ohi, mutta ei se mitään nyt mennään maaliin, ajasta viis! Jossain vaiheessa ihana reitinohjaaja juoksi hetken vierellä ja tsemppasi ja kehui, miten hyvin olin tsempannut, sä teet sen sä menet helposti maaliin. Vitsi miten ihanalta tsempit tuntui. Alle 2km kohdalla tajusin, että nyt se on totta. Maaliin mennään.  Nauhoitin pienen videon instagramin stooriin jossa purskahdin itkuun kun tunneryöppy valtasi minut.
Itketti ja nauratti. Maaliin mennään! kolmas maraton on kohta juostu. Pari naista meni vielä mun ohi , mutten pystynyt vastaamaan siihen. Menin omaa lyllerrystäni ja matka eteni. 900m , 400m .. Mies oli vähän aikaisemmin jo odottelemassa , oli tyytyväisen näköinen ja tsemppasi loppuun. Ihana fiilis (vähään aikaan en tuntenus edes kipua) Hymy naamalla kaarsin stadionille. Henna huuteli tsemppejä, ja otti kuvia . Ajattelin, että nyt en kävele, nyt juostaan. Loppusuoralla vedin vielä jonkinlaisen loppukirin ja tuuletin villisti maalissa! Jalat petti täysin kun pysähdyin . Lyyhistyin maahan ja ensiapu porhalsi paikalle. Miehet puoliksi kantoivat minut ensiapuun, kun jalat oli totaalikrampissa. 10-15 min jääpusiihoidon jälkeen pääsin löperöjaloilla liikkeelle. Mies ja Jan olivat odottelemassa ulkopuolella ja kummaltakin halaukset. Ei voi olla totta!Mä tein sen! Maraton juostu, mitali kaulassa ja tyytyväinen fiilis! Johannan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja halaukset ja menin kanakeitolle. Oli cocista mehua vettä maitoa yms.. makkaroita kanakeittoa leipäjuustoa yms. Ja kaikki kuului maratonin hintaan. Mukaan saatiin vielä pari pussia ruisleipää. Ihan mahtava tapahtuma. Kaikki toimi hyvin ja vapaaehtoiset todella omistautuivat hommaansa. Välillä joutui taivaltamaan yksin, mutta melko hyvin siellä oli porukkaa. Porukkaa olisi voinut olla enemmän matkan varrella, mutta ei sekään haitannut.
Jalat  on ihan jäykät ja kipeät. Niska vähän jumittaa, mutta fiilis on hieno! Hyvä kun menin ja hyvä kun juoksin loppuun. Takapuoli ja alaselän jumi on pahentunut, mun pitää vihdoin varata aika lääkäriin. Ei se tällätavalla ainakaan parane.
Toivottavasti jaksoit kahlata tän maratonin pituisen vuodatuksen. Mä ihailen tota mitalia ja mietin, että kyllä maraton on mun lempimatka, vaikka ei nyt ollutkaan ruusuilla tanssimista. Nyt otan rennosti ja lepäilen rauhassa.
Viikonloppu tampereella oli kiva, ilves sijaitsi tosi hyvän matkan päässä ratinan stadionilta. Maratonin jälkeen oli ihanaa päästä lillumaan uimaaltaaseen ja istumaan saunaan.
Mitä sä teit viikonloppuna? Oliko kisoja , tai onko tulossa lähiaikoina? Kivaa viikkoa!
p.s aika oli 5h8min , eli huonoin juoksemani maraton, mutta maaliin tulo tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin muutkin!

lauantai 9. syyskuuta 2017

mikä saa mut liikkeelle?

Moi!
Multa usein kysytään, teenkö koskaan mitään muuta kuin juoksen tai että mikä saa mut liikkeelle. Olen itsekin miettinyt syitä mikä saa minut liikkeelle vaikka väsyttäisi tai vaikka keli ei houkuttaisi ulos ollenkaan.
Ajattelin avata vähän omia ajatuksia ja tapoja millä mä olen itseni saanut liikkeelle. Nää toimii mulla ja kaikkien on hyvä etsiä omia keinoja, mutta ehkä näistä löytyy sullekin jotain vinkkiä.
Suunnittelu:

en noudata mitään ohjelmaa tällä hetkellä, mutta teen viikottain löysähkön suunnitelman jota noudatan välillä tiukasti välillä vähän fiilistellen.
Yleensä mietin viikonloppuna millainen treeni olisi sopiva, onko jotain kisoja yms tulossa. Keskimäärin juoksen 3-4 lenkkiä ,yksi niistä on pitempi (1h20 min-2h.30min  tavoitteesta riippuen) ja muut lyhyempiä (30-70 min) ja välillä juoksen eri pituisia vetoja tai intervalleja tai mäkivetoja.
Olen ottanut ohjelmaan myös lihaskuntotreenin ja niitä tulee tehtyä 2-4 eri pituista treeniä viikossa, välillä omana treeninään ja välillä yhdistettynä juoksulenkkiin.
Olin suunnitellut tälle viikolle 2 alle tunnin lenkkiä joista toinen intervalli ja yksi tunnin lenkki rauhassa. ja 2 jumppaa sekä yksi rappustreeni.
Tällä hetkellä on toteutunut seuraavat treenit : sunnuntaina peruuntunut pitkä lenkki siirtyi maanantai aamuun ja juoksin 8.5km ja 59 min eli en tehnyt pitkää mutta treeni oli hyvä. tiistaina oli lepopäivä (no 4km iltakävely oli ) keskiviikko aamuna 6km reipas lenkki 6.36 min km keskivauhdilla ja sen jälkeen noin parikymmentä minuuttia coretreeniä. Torstai aamuna kävelin metsässä n. 40 min rauhallisesti nauttien . Perjantaina tein koko vartalon aamutreenin vajaa 30 min. Tänään lepoa ja huomenna juoksuliikkeen yhteislenkin 7.45 vauhtiryhmän veto. Olen myös tehnyt kehonhuoltoa rullaillen ja venytellen. Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta ihan hyvin. Viikon päästä on maraton, liika treeni tässä vaiheessa voi enää vaikeuttaa juoksua 16.9.
menneen miettiminen :

muistelen välillä mistä olen lähtenyt, reilu ylipaino ja sohvaperunana olo. ei enää ikinä takaisin.
 Hyvä fiilis:

Yleinen olotila on hyvä, jaksan paremmin ja energiaa riittää muuhunkin kuin liikuntaan. Liikunnan jälkeinen fiilis on mahtava!! Aamulenkkien ja treenien jälkeen jaksan todella hyvin töissä.  Jos laiskottaa ja tiedän ettei ole mitään oikeaa syytä perua treeniä, teen sen harvoin.
Uni:

olen aina ollut hyvä nukkumaan, mutta nukun nykyään levollisemmin enkä heräile öisin kovinkaan usein.
jos olen väsynyt nukun myös päiväunet, tarvitsen paljon unta.
Tavoitteiden asettaminen:

tapahtumiin ilmottautuminen ja tavoitteet niihin, tällä hetkellä maratonin läpipääsy hyvällä fiiliksellä tavoite, ei niinkään aika. Yritän etsiä monipuolisesti tapahtumia joihin menen treeni tai aika mielessä. Kun tiedän mitä on tulossa on helppo tehdä ohjelmaa niitä silmälläpitäen.

Vaihtelevuus:

olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään monipuolisempaa treeniä.
kehonpainotreenit , kuminauha ja hiittreenit yms.  Kävely ja sauvakävely juoksun ohella. Lenkit eri maastoissa ja maisemissa.  Kun lenkit on vaihtelevia jaksaa paremmin.
Samanlaisiin lenkkeihin kerta toisensa jälkeen kyllästyy helposti.

Kaverit:
 Mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja perhettä joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisesti. Käydään leffoissa , illanvietoissa teatterissa keikoilla yms.
 Juoksukavereita mulla on paljon. Järjestän ja osallistun mielelläni yhteislenkkeihin , siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Porukassa on helpompi lenkkeillä.

Tässä monia syitä tai tapoja, millä olen saanut itseni liikkeelle. Onko sulla omia tapoja ja keinoja millä saat itsesi liikkeelle? Oisko jotain vinkkejä?
 Tällä hetkellä fiiliksellä mennään . Viikon päästä maraton ja ensi viikolla kevyitä treenejä ja hiilari ja neste tankkausta , kehon huoltoa ja hierontaa.
Kivaa viikonloppua!

tiistai 5. syyskuuta 2017

syksy tulee ja tampereen maraton lähestyy

Terve! Viikot vierii ja kesä alkaa olla ohi. Onneksi on ollut ihan kauniita ilmoja vaikkakin melko kylmää viimeiset pari päivää.Tampereen maraton on 16.9. Jännittää jo jonkin verran. Aikaa en lähde juoksemaan, tää vuos ei ole mennyt putkeen, nyt mennään fiiliksellä. Kunhan maaliin pääsen hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia. Treenit on sujuneet hyvin. Enemmänkin olisi voinut juosta, mutta olen lisännyt lihaskunto treenejä ja olen treenimääriin ihan tyytyväinen.  Viimeaikoina on tullut keskimäärin 3 lenkkiä ja 3 lihaskuntotreeniä viikossa.  Olen yhdistänyt treenejä, juoksulenkin jälkeen on ollut kiva tehdä puolen tunnin lihaskuntotreeni tai vaikka hikinen hiit.
Sitten on pystynyt pitämään keskimäärin 2 lepopäivää viikossa. Olen tehnyt netin kautta fitwithnana treenejä, ohjelma on loppumassa ja mietinkin jatkoa. Lihaskuntoa pitää edelleen kehittää.
Viikko sitten tein pitemmän lenkin 24km
. Se jää nyt ainoaksi pitkäksi ennen maratonia. Alle parikymppisiä olen kyllä tehnyt , eli eiköhän se riitä treeniksi. Viime viikon sunnuntaina piti juosta viimeinen pitkä n. 15km mutta oltiin viikonloppu kaverien mökillä ja tuli valvottua ja jätin suosiolla lenkin väliin. Maanantai aamuna kuitenkin juoksin 9km rennon ja mukavan lenkin
. Fiilis oli mukava ja tunne hyvä. Illalla venyttelin ja rullailin.
Tänään tiistaina oli lepopäivä, Illalla kuitenkin kevyt kävelylenkki 4km. Huomenna jonkinlainen aamulenkki ja jumppa, menen vasta yhdeksäksi töihin. Sauvakävelyä, jumppaa , venyttelyä ja kävelyä ainakin tälle viikolle vielä ja lauantaina porrastreenit klo 11.00 keinukalliossa (saa liittyä seuraan) sunnuntaina olen vetämässä juoksuliikkeen avointa hcr yhteislenkkiä. Siellä on eri vauhtiryhmiä, minä vedän 7 tai hitaampaa ryhmää. Sinnekin siis mukaan vaan! Ensi viikolla alkaakin sitten tankkaus. Lisään hiilareita ja juon tavallista enemmän vettä ja urheilujuomaa.  Treenejä teen vähemmän , vain kevyempiä ja rauhallisempi, joku pieni herättelevä vetotreenikin alkuviikkoon. Tiistaina hierojalle ja muutenkin kehonhuoltoa ensi viikkoon.  Näillä eväillä pitäisi jaksaa juosta 42km tampereella. Nöyränä mennään, matka on pitkä. Reitti on tasainen ja mennään 4 lenkkinä. en ole koskaan juossut maratonia neljänä lenkkinä, en tiedä onko se hyvä vai ei. Siinähän sen näkee. Mieheni tulee katsomaan ja hänen kannaltaan neljä kierrosta on ainakin hyvä. On helppo löytää kannustus paikka.
Onko sulla tulossa vielä jotain tapahtumia?
Mä lähden nyt nukkumaan, aamulla lenkille. Kivaa viikkoa!

lauantai 26. elokuuta 2017

polkujen taikaa ja luonnon lumoa himostrail 2017

Moi! On vähän kestänyt tämä himostrailin rapsan kirjoittaminen, ensiksi temppuili kone ja sitten mulle iski pieni, mutta pirullinen flunssa. Makasin kolme päivää täysin paikoillani (kaksi koko päivää kun olin sairaslomalla) ja nukuin tosi paljon. Sitten se tuntuikin menneen ohi.
Viime lauantaina juostiin himoksella ensimmäistä kertaa himostrail polkujuoksutapahtuma. Päästiin tapahtumaan takomorunnersin ja himostrailin yhteistyön kautta. Viikonloppuna oli myös maastopyöräily ja lasten juoksutapahtuma. Lauantaina oli vuorossa polkujuoksut ja vaellus sarjat. Me osallistuimme kaverini Tiinan kanssa 8 km enjoy sarjaan , tarjolla oli myös extreme 24km joka oli tähän hätään liian pitkä ja rankka ja vaellus , johon meidän kartanlukutaidot ei välttämättä olisi riittäneet.. Niimpä 8km oli just hyvä , olihan kummallakin viikko 17 km street runista.
Ajelin lauantai aamuna Tiinan luo ja join kahvit heillä ja lähdettiin ajelemaan kohti jämsää. Jostain syystä sekä minun, että Tiinan miehen mielestä oli jotenkin outoa ajella 240km suuntaansa ja juosta 8km.. Mutta hyvässä seurassa suomen luontoon tutustuminen vaikka 8km kerrallaan, ei kai se voi olla huono? Pysähdyttiin matkalla mukavassa kahvilassa ja syötiin täytetyt leivät ja herkkuja kahvin kanssa ja vähän mukaankin ja niin oltiin tankattu aamupalan päälle hyvin, siitä ei jaksaminen ainakaan olisi kiinni.
Tultiin himokselle n. tunti ennen starttia. Parkkipaikalla meinasi iskeä paniikki, mitä hittoa mä täällä teen.. Oli aika hulppean näköiset nousut heti edessä. Haettiin numerot ja mentiin starttipaikalle. Varttia ennen meitä lähti 24 km extreme sarjalaiset ja seurattiin heidän lähtöään kohti starttia
. Sitten tuli meidän lähtö. Hölkättiin porukassa mönkkärin perässä kohti lähtö paikkaa.  Lähdössä saatiin vielä ohjeita reitille ja lähtölaukauksesta lähdettiin liikkeelle.  Alkuun pientä alamäkeä ja sitten päästiinkin itse asiaan. Ensimmäinen nousu oli aika hurja.Jalat oli viikontakaisesta vielä vähän oudot ja epäilinkin jossain vaiheessa Tiinalle, ettei taida tulla mitään tänään , niin paljon hapotti, vaikka käveltiinkin koko nousu. Pari kilsaa oli aikalailla nousujohteista, ei tietty suoraan ylös vaan vähän kiemurrellen. Kaunista oli kyllä, mitä nyt puuskutukseltani huomasin. Sitten päästiin parin kilsan kohtaan ja nähtiin alas, kaunista! Alaspäin oli osittain kivikkoa ja osittain polkua. sitten alkoikin hienot polkujuoksuosuudet (toki noi nousutkin joku juoksi, en minä ) ja fiilis nousi. Mahtavaa olla täällä, ihan tuntemattomassa metikössä tutustumassa kauniisiin polkuihin.  Reitti oli hyvin merkattu ja toimitsijoita ja kannustajia oli metsässäkin kelloineen kilistelelmässä ja tsemppaamassa. Välillä rämmittiin kurassa nilkkoja myöden
 ja välillä pitkiäkin hyvin juostavia polkuja . Noin puolessa välissä oli juomapiste. Jätin sinne roskikseen pillimehupurkkini jonka olin matkalla tyhjentänyt. Juotiin mehua ja vettä ja syötiin suklaata ja sipsejä, siellä oli hyvät tarjoilut! Jatkettiin matkaa ja loppu menikin kivasti höpötellen.
Lopussa oli vielä mäkiä, ne käveltiin, muuten hölkkäiltiin hyvältä tuntuvaan tahtiin. Just sopivan pitkä matka tähän väliin. Tuntui melko rankalta, mutta oli tosi kivaa!
Tapahtuma oli hienosti järjestetty. Välimatkan tarjoilut oli hyvät ja pastapuffet maistui herkulliselta juoksun jälkeen. Uudelleenkin voisin mennä, mutta ensi kerralla vuokrataan mökki himokselta ja kootaan porukkaa mukaan, pitäähän sitä iltaohjelmaakin päästä katsomaan..
Kotimatka meni höpötellen (niinkuin siis koko matka, heh) ja kotona oltiin valoisan aikaan,. Ei siis hullumpi reissu!
Huomenna olisi tarjolla pitkä lenkki hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta klo 14.00 . rauhallinen tahti ja pari tuntia , lähde mukaan! Mulla siis lähenee maraton, enää 3 viikkoa. Tarttis siis varmaan tehdä jotain.. Huomenna piti juosta kolme tuntia, mutta oon ollut kipeä niin en ole varma jaksamisestani. Juoksen pari tuntia ja sit ehkä ekstraa jos jaksan.
Tänään juoksin 5km joka tuntui tosi hyvältä ja kotona tein hiit treenin fit with nanan ohjeilla. Päivän olenkin lepäillyt ja syönyt hyvää ruokaa, illalla tulee vieraita ,mukava ilta tulossa!
Kivaa viikonlopun jatkoa teillekin! palaan taas!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kevyempi viikko ja himostrail

Moi! Street runin mietiskelyt on jätetty hautumaan ja fiilis alkaa muutenkin olemaan hyvä. Sunnuntaina lepäilin, kävin vain illalla 2.3km kävelyllä.Lihakset oli yllättävän tukkoiset ja kipeätkin, yleensä mulla ei kipeydy puolimarallakaan noin paljon lihakset. Senpä takia olen venytellyt jonkin verran joka päivä.
Maanantaina juoksin aamulla kuuden jälkeen 4km pikku lenkin.
Ensimmäinen kilsa oli hankala, tosi tahmeaa ja jäykkää, mutta  sitten helpotti, viimeiset kolme kilsaa oli mukavaa hölkkää, menin rauhassa nauttien. Kotona tein vielä fitwithnana yläkropan treenin vajaa 30 min.
Aamutreenit on vaan niin makoisia! Koko päivä menee tosi hyvin kun on aloittanut aikaisin ja jumpalla tai juoksulla tms. Tiistaina oli lepopäivä, ajoin vain polkupyörällä työmatkat 8km+8km. Illalla käytiin nuoremman pojan kanssa jumbossa ostoksilla ja jätskillä. Loppu ilta menikin leväten ja venytellen ja rullaten. Tänään Juoksin parin juoksukaverin kanssa pukinmäestä vantaanjoen vartta tunnin lenkin. Mentiin rauhallista tahtia ja ihmeteltiin viikonlopun myrskyn kaataneita puita (oli kyllä jo raivattu tien sivuun) ja ihasteltiin taas kaunista jokireittiä. Illalla kotona vielä nanan treenin jalkatreeni. Pikku venyttelyt loppuun ja kohta menenkin nukkumaan. Huomenna työmatkapyöräilyt ja muuten onkin lepopäivä. Perjantaina jotain kevyttä , ehkä kävelyä, lauantaina on himostrail 8km polkukisa.
Me mennään himostrailille Tiinan kanssa. Meillä on sama taktiikka ja suunitelma kuin Loppiextremessä. Rauhassa maisemasta nautiskellen. Kummallakin alla viikonlopun 17km . Toi 8km on just sopiva tähän väliin.
http://www.himostrail.fi/  tulee olemaan paljon maastovaihtelua, nousuja ja laskuja. Helppoa ei varmasti tule olemaan vaikka tuon matkan nimi onkin himos enjoy. Tapahtuma järkätään ekaa kertaa ja sinne on ilmottautunut jo yli 300 innokasta polkuilijaa.
Nyt pitää kyllä vääntäytyä nukkumaan, huomenna aikainen herätys. Mukavaa viikkoa! palaan taas!








sunnuntai 13. elokuuta 2017

matka itseeni, helle juoksu helsinki street runilla

Terve! Taas on yksi etappi päästy eteenpäin tämän vuoden juoksuissa. Juoksin eilen street runin helsingissä. 17 km kisa joka järjestetään samana päivänä maratoin kanssa. En ole koskaan 17km kisaa juossut, eli aikatavoitetta ei ollut, mutta ajattelin testata maraton vauhtia tamperetta silmälläpitäen. Kuukausi aikaa tampereen maratonille ja siellä tavoitteena 4h30min (tai oli ainakin ennen eilistä) ja se vaatisi 6.26 min/km keskivauhtia. Tätä vauhtia oli siis tarkoitus lähteä testaamaan. Päivä oli painostavan kuuma niimpä tuon 17km matkalla matkustin itseeni ja oivalsin monia asioita , tärkeä matka siis!
Aamu koitti aurinkoisena ja lämpimänä. Heräilin hyvissäajoin ja join rauhassa kahvia ja paistelin banaanilettuja, niiden kanssa mansikoita ja siemeniä ja pähkinöitä. Iso lasi vettä ja puoli lasillista tuoremehua. Sitten siskoni perheineen haki minut ja menimme eläintarhan kentälle jossa järjestettiin minimaraton. Olimme siellä viime vuonna ekaa kertaa siskoni poikien kanssa. Nyt 8v ja 2.5v pojat hyppelivät innoissaan trampoliineilla ja touhusivat muissakin aktiviteeteissa. Isompi poika jäi isänsä kanssa vielä touhuamaan alueelle, kun lähdimme siskoni ja nuoremman pojan kanssa liikkeelle. Tapahtuma on hyvin järjestetty ja jaettu moneen eri lähtö ryhmään, ettei tule kovia ruuhkia. Pikkumies nukkui viimeksi puolet matkasta, nyt oli terhakkaana hereillä, vaikka rattaat kutsuivatkin muutamia kertoja istumaan. Jaksoi kivasti ja päästiin kunnialla maaliin. Odotimme isomman pojan joka juoksi reippaasti koko matkan ja lähdimme eväiden ja juomien keräilyn kautta kotimatkalle ,minimaratonin aikana join puoli litraa vettä ja 2dl vissyä, oli kuuma.
. Taas oli kiva aamutouhuilu eläintarhan kentällä. Suosittelen lämpimästi!
Kotona Join kahvin ja lasin vettä ja keräilin kamppeet kasaan ja lepäilin hetken. Bussilla sörkkään ja ratikalla kisahallille. Siitä se kisapäivä oikeasti alkoi. Porukkaa oli jo mukavasti. Lähdin vip tiloihin telia areenalle ja vaihdoin vaatteet. Jutustelin tuttujen kanssa ja lähdin karoliinan kanssa lähtöpaikalle. Karoliina lähti maratonin lähtöön ja minä etsin kavereita . Näin monia tuttuja ja Anna-liisan , Marikan ,Tiinan ja Katjan kanssa katsottiin maratonin lähtö.
Hieno tunnelma! Lähdettin vessaan ja pyörittiin lähtöalueen lähistöllä. Mulla oli unohtunut syöminen kokonaan(hölmö) ja join 40 min ennen lähtöä palautusjuoman ja söin banaanin. Join myös pullollisen vissyä.Oli kuuma ja odotettiin lähtöä varjossa. Siskokin ehti ennen lähtöä tulla tsemppailemaan.
Klo 15.45 koitti lähdön aika ja lähdettiin hitaasti isona lössinä etenemään. Melko nopeasti porukka hajosi ja tuli tilaa. Lähdin hakemaan sopivaa vauhtia. Oli kuuma, painostava keli. . Mulla oli juomapullovyössä 2dl vesipullo ja hörpin siitä muutaman kerran. Juomapisteitä oli paljon. Join urheilujuomaa, heitin yhden kupillisen vettä päälleni ja yhden vesimukillisen join ja silti oli kohta jano. Kuuntelin musiikkia ja yritin nauttia reissusta.
alkumatkasta otettu kuva
Oli aika hankalaa, kyttäsin kelloa ja stressasin kun vauhdit ei pysyneet. ensimmäiset 6km meni hyvin , sitten tuli vaikeuksia. 7 km kohdalla vauhti tippui 6.51 min km ja 8km kohdalla vähän paremmin. 9km  oli taas hidas yli 7 min km hermostutti ja suututti. Tän piti olla helppoa, testijuoksu maratonille. Mä en pysty juoksemaan maratonia tällä vauhdilla jos en pysty edes 17 km menemään tavoitevauhtia. Huono, Tyhmä, Hidas. 12km kohdilla pitkän sillan aikana soitin miehelleni ja valitin että musta ei enää ole juoksemaan kovaa. Mä vaan hidastun kokoajan ja oon surkea. Itkin vähän ja velloin itsesäälissä. Mies sai mut taas kerran ymmärtämään, että mä itse asetan itselleni tavoitteet ja vaan minä petyn ja hermostun jos aikaa kuluu enemmän. Kukan muu ei kysele, miksi sä oot noin hidas? Miksi viitsit kerta toisensa jälkeen mennä matelemaan kisoihin? Sisko, mies ja vanhempi poikani olivat odottelemassa mua maalin lähellä ja olivat ylpeitä ja odottivat minua innoissaan maaliin. Kävele, rauhoitu, lopeta stressaaminen. 
Puhelun jälkeen tyrskin hetken (juoksin siis koko ajan) ja päätin lopettaa kellon kyttäämisen. Mun tämän vuoden juoksut on menneet huonommin kuin viime vuonna. Aina ei voi onnistua. On ollut selkä/pakaravaivaa yms vaikeutta. Olen treenannut monipuolisesti ja pitänyt lepopäiviä. Mietin taaksepäin ja rupesi hymyilyttämään. 4 vuotta sitten en olisi juossut 17km matkaa. saati sitten maratonia . 11vuotta sitten olin ylipinoinen sohvaperuna ja vielä 4 vuotta sittenkin sohva voitti liikunnan vaikka painoa olinkin saanut pois pahimmasta tilanteesta. Itseasiassa mä olen aika ylpeä itsestäni. Olen saanut liikunnan osaksi elämääni . Olen löytänyt paljon kavereita juoksun kautta elämäni on muuttunut totaalisesti. Ei ollut kyse siitä etten jaksanut juosta 17km matkaa vaan siitä, että asettamani aikaraja oli liian kova tähän hetkeen ja keliin. Päätin loppumatkalla, että tampereen menen fiiliksellä, en panikoi ja stressaa aikaa. Juoksen siltä kuin musta tuntuu. Koska mä voin ja pystyn ja osaan! Vitsi miten tyytyväinen olin kun tajusin tämän. Lopun juoksin rennosti. Poika juoksi hetken mun vieressä ja tsemppasi hurmiolliseen loppukiriin. Mä tein sen! Taas uusi tapahtuma plakkarissa ja yksi kokemus lisää.1h 53 min meni ja jäin lopulta vain vajaa 5 min tavoitteesta. Lepäilin hetken maalin jälkeen kun jalat oli ihan löperöt. Tapahtuma oli taas hyvin järjestetty ja kaikki toimi hyvin. Ensi vuonna onkin uudet tuulet kun hcr ja hcm juostaan samana päivänä 19.5 saas nähdä kumpaan osallistun silloin, koska mukana ollaan varmasti jos ei jotain sairastumista tms tapahdu.
Hain mitalin ja poseerasin hymyillen kuvissa. Suihkun kautta rakkaiden luokse ja oluelle ja hampurilaiselle ja kotiin nukkumaan. Olin ihan poikki. Myrsky iski illalla ja olin tyytyväinen kun en taivaltanut siellä myräkässä, kuumuus oli jo tarpeeksi mulle. Tämä oli siis tärkeä reissu mulle. Tajusin jotain tärkeää, ole ylpeä itsestäsi ja armollinen itsellesi.
Oletko sinä joutunut painimaan samanlaisten asioiden kanssa? millä olet saanut itsesi motivoitua taas takaisin?
Mä palaan taas! Kivaa viikkoa!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

loppiextreme 2017

Moi! Tänään starttaa viimeinen lomapäivä ja kaivauiduin ihanan sängyn uumenista ajoissa, että ehtii ottaa päivästä kaiken irti. Tosin ihan pirteimmilläni en ole, saattaa vaatia päiväunet.Tänään on tiedossa jotain liikuntaa aamulla, en ole ihan varma mitä. Iltapäivällä syömään ja leffaan nuoremman pojan ja kummitytön kanssa.Ilma on synkkä, tänään sataa. Mutta ei anneta sen synkistää.
Olin lauantaina loppiextremessä. Lähdettiin kymmenen aikaan vantaalta ja  perillä oltiin 10 yli 11. Kilpailukeskus sijaitsi kalamajalla, aikalailla keskellä metsää. Todella kaunis paikka lammen rannalla. Porukkaa oli mukavasti n. 100juoksemaan lähtevää. Matkat oli 12.5 johon osallistuin ja 2x sama kiekka eli 25km. Oli lämmin päivä, ei liian kuuma lähdössä , eikä aurinko porottanut.
 Otettiin valokuvia ja fiilisteltiin lähtöä. Ehdin nähdä Kirsinkin joka myös on takomorunnersin bloggareita.
minä ja Kirsi , takana Tiina

Kaikki lähtivät samaan aikaan . Jäätiin Tiinan kanssa Loppupäähän , koska aikomuksemme oli edetä rauhassa nauttien.Alkuun mentiin pitkässä jonossa, mutta sitten jäätiin kaksin. Höpötimme koko matkan ja ihastelimme maisemia. Tiinalla on mökki lopella, ja nämä reitit oli osittain tuttuja hänelle.
 Mäkiä oli paljon. Niin oli kerrottukin ja osattiin varautua niihin. Reitti oli hyvin juostavaa polkua , mäet käveltiin ja pari kertaa mäen päällä pysähdyttiin kuvaamaan ja tasaamaan hengitystä. Reitti oli todella hyvin merkitty , eksymään ei päässyt. Juomapiste oli vähän ennen puoltaväliä. Täydensin juomapulloni siinä ja join mukillisen ja toisen kaadoin päähäni, oli  hiki. Luultiin koko ajan olevamme viimeisiä, mutta ohitsemme meni matkan aikana muutamia ihmisiä ja maaliinkin tuli meidän jälkeemme joitakin, eli ihan viimeisiä ei oltu vaikkei se olisi mitään haitannut, ei oltu tuolla kilpailu mielellä. 
Tiinalla painoi parin viikon takainen  pallas-hetta ja vaikka hän sanoi monta kertaa, että mee vaan hän tulee hiljalleen perässä, jäin mielelläni jatkamaan samaan tahtiin. Kaverin kanssa on mukavampi mennä
. Tasaiset osat hölkättiin ja ylämäet käveltiin, alamäkitekniikkaan tarvitsisin treeniä ja opastusta, jarruttelen enkä uskalla päästää rullaamaan. Noin kolme kilsaa ennen maaliin pääsyä meni kisaa johtava kaksikko ohi kevein askelin. Olivat siis menneet tuplamatkan nopeammin kuin me lyhyemmän. On se aina upeaa nähdä ihmisiä joilla on kaunis ja lennokas askel.Tsemppailtiin heitä ja naureskeltiin kun itse oltiin jo melkoisen poikki ja siinä ylämäessä mentiin tosi rauhassa ja nämä miehet kirmasivat keveästi ohi. Vielä ennen maalia meni kaksi nopeaa juoksijaa ohi.
Noin puolitoista kilometriä ennen maalia Tiina kehoitti taas minua menemään kovempaa ja päätin ottaa loppukirin. Huomasin, että voimia oli hyvin vielä kun jaksoin hyvin nostaa vauhtia. Lopussa sain vielä ohitettua yhden miehen joka ohitti meidät aiemmin. Tuulettaen maaliin . Loistofiilis!
kuva loppiextremen sivuilta
Mahtava keli, maisemat , reitti ja järjestelyt. Voin todellakin suositella tapahtumaa. Todennäköisesti menen ensivuonnakin jos ei mitään kesälomareissuja yms ole silloin tiedossa. 
Treeninä tosi hyvä.1h55 min meni aikaa. Nyt pari viikkoa aikaa street runille. Tällä viikolla treenailua ja ensi viikolla keveämmin.
Kivaa viikkoa sullekin!

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve! Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu k...