keskiviikko 25. tammikuuta 2017

paluu treeneihin flunssatauon jälkeen

Hei! Täällä ollaan ja vihdoin elävien kirjoissa. Kamala flunssa veti kyllä kaikki voimat totaalisesti. onneksi vain yksi sairaslomapäivä, muuten olin töissä. Illat makasinkin sitten täysin reporankana.
Perjantaina uskalsin mennä kaverin ja hänen pienen koiransa kanssa vajaan neljän kilsan rauhallisen kävelyn. Mahtava olo!
Lauantaina paistoi ihanasti aurinko ja mentiin sauvakävelemään Tiinan kanssa kuusijärven metsikköön. Olen surkea suunnistaja ja siksi pyörittiinkin kuusijärven lähistöllä. 1h5 min. Aivan mahtava lenkki. Sen kruunasi puolikas berliininmunkki ,tee ja vissy  kuusijärven kahvilassa.
Sunnuntaina menin Piian ja hänen ystävänsä kanssa kalkkiruukin luontopolulle 5.7km kiva maastokiekka sauvojen kera. Silloinkin paisteli aurinko ihanasti ja piristi kummasti. Su iltapäivällä olikin siskonpojan 2v synttärit. Kivat pikku kekkerit herkkuineen. Sunnuntaina ennen lenkkiä tein hyppytreenin joka oli sen päivän haaste/ vinkki fb ssä. Tässä sulle vinkkinä jos kiinnostaa!
1.haaraperushyppy 20x
2.kyykkyhyppy 10x
3.yhdelläjalalla hypyt 20/ jalka
4.burbee punnerruksella 10x
5. luistelukyykkyhyppy 10x puoli
6cancan hyppy 10x jalka

20 sekunnin tauko välissä ja 2-4 kiekkaa. mä menin 2 kiekkaa ja se oli toipilaana sopiva.

Maanantaina tein treena kotona.comin vatsa-pakarajumpan ja kehonpainojumppaa yht 45 min. Käytiin myös Katin ja koiran kanssa kävelemässä 45 min.
Tiistaina tein hiit treenin illalla treenaa kotona .comin kautta. hups, miten hiki lensi! Nyt alkoi tunne olemaan jo normaali, ei yskittänyt. loppuun vielä kehonhuoltoa rullalla.
Tänään keskiviikkona juoksin ekan kerran töihin! Olen kävellyt osan ja koko matkan, mutta juossut en ole koskaan. Ainakaan koko matkaa. Toi on just sopiva aamulenkki 7-8km.Toppa vaatteet reppuun ja sisä vaatteet myös, kerrospukeutumista päälle ja pienen aamiaisen jälkeen juoksemaan kohti tapanilaa. Ihana fiilis! 6 astetta pakkasta ja vielä melko pimeää ja rauhallista kun lähdin 6.45 hölkkäämään töihin. juoksin 7km ja aikaa meni 50 min. Yllättävän kevyesti kulki painavahko reppu selässä. Töissä ehdin hyvin käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet  ennen työajan alkua. Ihan mahtifiilis koko päivän ton aamun reippailun ansiosta.
Otan kyllä aamuhölkät töihin useammin ohjelmaan, ei tartte illalla hyökätä mihinkään. Illalla kun laittaa kaikki vaatteet ja tykötarpeet valmiiksi niin on helppo lähteä liikkeelle.  Huomenna meinaan kävellä ainakin puolet matkasta.
Tästä se alkaa, treenit kohti kevään tapahtumia ja tavotteita. Toden näköisesti spring maraton huhtikuussa ja puolikas helsinki city runilla (se on varma ainakin) nyt on niin mahtava tunne, ohi menneen flunssan ja pitenevien päivien takia, että on helppo treenata. Vaikeampi onkin levätä, kun tuli parin viikon tauko. Mutta kyllä pidän lepopäiviä ainakin yhden kokonaisen päivän viikossa ja sitten kevyempiä kävely tai kehonhuoltopäiviä. Lepo on kuitenkin tosi tärkeää vaikka treenit taas sujuukin!
Nyt siis menee kivasti ja olo on hyvä. Pari viikkoa meni flunssan kourissa, mutta täällä ollaan taas.
Onko sulla ollut flunssaa? Joko olet lyönyt kevään tapahtumat lukkoon? Onko treenit aloitettu jo?
Instagramissa ja juoksujalka vipattaa fbssä enemmän treeneistä, käy kurkkaa!
Palaan taas!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

bloggari lainahöyhenissä, urheilugaala 2017

Moi!
Vitsi miten oli hieno ilta eilen! Pääsin hirveetä menoa Marikan http://hirveetamenoa.blogspot.fi/ mukana bloggarien kutsulla suomen urheilugaalaan.Marika vähän epäili, kannattaako lähteä , mutta minä sanoin heti, että tottakai mennään! Mietitään sitten paikanpäällä mitä hittoa me siellä tehdään... jos siltä tuntuu. Marikakin oli innoissaan lopulta ja niimpä odottelin tiistaina kampissa onnibussia ja nähtiin Marikan kanssa ensimmäistä kertaa livenä. Ollaan takomorunners touhuissa mukana ja joitakin viestejä ollaan laiteltu, mutta oli tosi kiva nähdä muutenkin kuin blogissa.  Aamulla olin käynyt kampaajalla ja meikissä (onneksi varasin meikin, mun flunssan punaamaa nokkaa en ois osannu piilottaa
, saati sitten mustia silmän alusia.) ja kiskoin siskolta lainaamani mekon päälleni (alle tietysti litistävät alushusut ja korsetti pitämään mahamakkarat kurissa)
aika erilainen look siis kuin yleensä.
Käytiin syömässä salaatit keskustassa ja hypättiin junaan ja käpsyteltiin pasilasta hartwall areenalle.
Porukkaa oli jo valunut paikalle kun saavuttiin, haettiin mediapassit ja mentiin toimittajille ja bloggareille tarkoitettuun tilaan. Siellä oli jo kuhinaa. Seurasin innoissani tunnelmaa ja ammatilaisten valmistautumista suurta iltaa varten. Tunnistin somen kautta Riikan https://voimistaja.wordpress.com voimistaja blogin kirjoittajan . Katrin olen nähnyt muutamia kertoja lenkeillä ja tapahtumissa ja seuraan instagramissa http://www.lily.fi/blogit/marakatri marakatri blogista löytyy lisää. Marika tunnisti blogien kautta Jannan http://jannanaskeleet.blogspot.fi/ jannan askeleet blogista. Tässä oli meidän porukka joiden kanssa pyörittiin välillä kaikki ja välillä pienemmissä porukoissa.
Mä en alkanut haastatteluhommaan, koska se ei tunnu omalta, ainakaan vielä.  Kuuntelin mielenkiinnolla muiden haastatteluja ja imin todellakin tunnelmaa itseeni, se oli hieno jo ennen tapahtuman alkua. Päästiin kuuntelemaan artistien haastatteluja, ja Antti tuiskun ja Robinin kanssa pääsin ottamaan selfienkin ;) (mun tavaramerkki). Nappailin kuvia mm Mira Potkosesta (suuri suosikkini olympialaisista lähtien) ja Leo-Pekka Tähdestä (myös suuri suosikkini ja Vuoden urheilija äänestyksen suosikkini) Näin paljon urheilu ja viihdetähtiä ja tv,stä tuttuja toimittajia työn touhussa. Seurattiin medialle varatussa katsomossa kaikki palkintojenjaot ja nähtiin Anna Puun esitys ennen tv lähetystä.
Tunnelma nousi todella kun tv lähetys alkoi pienen tauon jälkeen. Oli todella mukava seurata gaalaa paikan päältä, kotona olenkin akaisempina vuosina sitä katsonut. Median porukassa mukana olo oli myös tosi hieno kokemus, toiv pääsen joskus uusiksi yhtä mielenkiintoiseen tapahtumaan!
Tiesitkö muuten , että meillä on Antti tuiskun kanssa sama lemppari juoksubiisi Antin biiseistä PARTY ja että hänellä on omien sanojensaa mukaan vahvat pakarat ;) hyppää vieläkin yli 5m pituutta.  Robin taas treenaa paljon trampoliinilla ja haluaa keksiä joka vuosi uuden tempun minkä esittää keikoillaan. Pete Parkkonen treenaa paljon eri lajeja ja Mike Monroe lopetti mäkihypyn kun kaatuili siinä kokoajan. Mira kertoi, ettei todellakaan tiedä tai osaa vielä isoakaan osaa nyrkkeilystä, sen lisää opetteluun kuluu kuulemma aikaa ja se pitää mielenkiinnon yllä.
Oli hienoa olla paikan päällä kun Siiri äitee Rantanen ja Lydia Wideman- Lehtonen palkittiin elämän uristaan.
Kimi Räikkösen paikalla olo yllätti, niinkuin hänen pitkä ja koskettavakin puheensa. Onnea mahdottoman paljon kaikille suomen urheilugaala 2017 palkituille, olette palkintonne ansainnet! Ja jo kaikki ehdolla olleet urheilijat ja taustavaikuttajat, onnea teillekin! Ja jee hienoa Leo-Pekka Tähti!!!!! Voitto meni tosiaan oikeaan osoitteeseen!
Mahtava mahdollisuus ja kokemus! Hieno gaala ja tunnelma siellä.  Kiitos kun pääsin kokemaan tämän ja olla osana mediaa vaikkakin lainahöyhenissä. (juoksujalkavipattaa instagram ja juoksujalka vipattaa fb stä löytyy lisää tunnelmia sekä takomorunners instagramista ja fb stä. )
Tässä vielä kuvasatoa eiliseltä:
Kivaa loppuviikkoa sulle! Mä vielä sulattelen tätä upeaa kokemusta ja laskeudun pilvistä jossain vaiheessa.

lauantai 7. tammikuuta 2017

mieli ja kroppa muutoksessa, minun polkuni terveelliseen elämään

Moi! Ajattelin ryhdistäytyä ja yrittää päivittää blogia vähän useammin kuin viimeaikoina. Elämä pyörii entiseen malliinsa, liikuntaa on mukana sopivassa määrin. Yritän tosiaan opetella kropan tuntemuksien kuuntelua, se on ollut minulle vähän vaikeaa. Koen helposti huonoa omaatuntoa tai syytän itseäni laiskottelusta yms jos en teekään itselleni lupaamaani 4 treeniä viikossa tai jos syönkin pussin karkkia vaikka vielä ei ollutkaan karkkipäivä.Ajattelin kertoa mistä tähän on tultu ja miksi vieläkin tuntuu vaikealta hellittää
Olen kertonut tästä aiheesta jo aiemminkin ,mutta ajattelin porautua vanhaan minääni vähän syvemmälle kuin ennen.
Olin lapsena liikkuvainen ja ehtivä, harrastin paljon monenlaista baletista yleisurheiluun ja discotanssista rytmiseen voimisteluun jos liikuntaharrastuksia listataan. Kaikessa on vaan ollut se sama juttu, kyllästyin helposti ja siihen se sitten tyssäsi. Balettia harrastin 5 vuotta , se onkin ainoa pitempi harrastukseni,muita olen harrastanut vain kauden tai pari.
!3 vuotiaana minulla todettiin skolioosi ja sain invalidisäätiöllä itselleni räätälöidyn korsetin. Voisi kuvitella, että pieni ja helppo juttu...Mutta ainakin minulle se oli aika moinen kärsimysnäytelmä. Olin juuri murrosiän kynnyksellä ja sitten piti alkaa pitää 23 tuntia vuorokaudessa muovista ,taipumatonta ja hiostavaa korsettia. Farkut ei mahtuneet päälle, piti ostaa rumia kuminauhavyötäröisiä housuja juuri kun olisi halunnut näyttää kauniilta ja tietty samalta kuin muut. Heitin rumiluksen talonyhtiön roskikseen muutaman kerran , mistä äitini sen sitten kiltisti haki.Sain onneksi äidiltäni luvan kerran (ja joskus kaksikin päivää) viikossa pitää korsettivapaan päivän ja silloin sain pitää lewiksiä ja koin olevani kuin muut. Yllättävän iso juttu 13 -15 v ihmislapselle. Pari vuotta siis pidin korsettia ja totuin tietty siihen, en kyllä koskaan oppinut siitä pitämään. Harrastaa pystyin senkin kanssa ja jatkoin samanlaista kokeilevaa liikuntaharrastusten vaihtelu elämää kuin ennenkin.
9 luokalla juuri kun olin puoli vuotta saanut olla ilman korsettia selkäni leikattiin kovien kipujen vuoksi. Korsetti oli pitänyt selkärangan kasassa ja kun se otettiin pois vatsaanpäin liikkunut nikama alaselässä alkoi kipuilemaan.ja se luuudutettiin. Nyt sain kankaisen korsetin jossa oli metalliluut. Liikuntaa rajoitettiin ensimmäisen vuoden ja istuminenkin kauemmin oli hankalaa.
Siitä alkoi pitempi liikunnaton aika. Olisin saanut ja minun olisi pitänyt liikkua, mutta aluksi en uskaltanut ja sitten en jaksanut eikä huvittanut.
Tulin täysi ikäiseksi ja bailaaminen ja kaverit oli tärkeässä osassa. Löysin nykyisen mieheni muutamaa kuukautta ennen 19v synttäriä ja bailaus jatkui..
Menin lähihoitajakouluun malmille 20 vuotiaana ja siellä innostuin pitämään kerran viikossa jumppaa. Välillä kävin itsekin erilaisissa jumpissa, mutta missään en jaksanut kauaa käydä. Valmistuin ja muutettiin nykyisen mieheni kanssa yhteen ja menin päiväkotiin töihin . Välillä harrastin usein en. Olin väsynyt ja kilot alkoi kerääntymään salakavalasti.

25 vuotiaana tulin äidiksi. raskausaikana jouduin makaamaan monta kuukautta raskausmyrkytyksen takia. Vauva syntyi keskosena , mutta voi hyvin ja 4viikon iässä sain vajaa 2kg pojan kotiin. Liikuntaa ei ollut eikä tullut. Raskauskiloja ei lähtenyt paljoakaan ja kiloja kerääntyi muutenkin ..oli yövalvomista ,korvakierteitä ja ja ja ja .. tekosyitä riitti. Olin poikki enkä jaksanut miettiä itseäni.4 v päästä syntyi toinen lapsi keskosena myös , samojen raskausmyrkytys oireiden takia
odotin nuorempaa poikaa 2002 
. Nuorempi poika olikin tosi paljon sairaalassa astma oireiden takia, aina kun tuli flunssa jouduttiin sairaalaan..tätä rulianssia kesti  3 vuotta, sitten jäin pois päiväkodista  ja otin pojan hoidosta  ja aloin tekemään vanhain kodissa keikkaa . Minä tein ilta vuoroja ja viikonloppuja ja mies päivä vuoroja, vaihdettiin lennossa. Tämä kuitenkin sopi meille, oli helpompi vaihtaa lennossa lasten hoitovuoroja kuin istua vuoronperään sairaalassa. Sairastelukierre helpotti ja saatiin poika perhepäivähoitoon.
kummipoika ja minä 2000 luvun alussa
Huomasin yhtäkkiä peilikuvani ja olin pyörtyä, mitä minulle oikein on tapahtunut? Väsynyt, turvonnut ja lihonut minä katsoi peilistä. Päätin laihduttaa.
Aloitin tammikuussa 2007 laihiksen painonvartioiden pisteillä. Se oli helppoa ja sopi minulle. En punninnut mitään vaan söin normiruokaa tiettyjen pisteiden mukaan. aloitin juoksun ja punttisalin , mutta en innostunut ollenkaan liikunnasta vaan liikuin laihtuakseni. Toukokuussa olin laihtunut 27 kg! Mahtava fiilis, olin onnellinen ja energinen. Tosin liikunta oli välttämätön pakko ja olin liiankin tarkka syömisistäni, sain raivarin (mielessäni..en siis kellekään raivonnut) jos cesar salaattiin oli sekoitettu juusto tai hampurilaisessa olikin kastiketta vaikken sitä halunnut. Pari vuotta jaksoin sinnitellä, sitten alkoi lipsua. Liikunta jäi ja muuttui taas epäsäännölliseksi . Ruokavalio palasi huonoihin uomiinsa ja paino alkoi hilautumaan ylöspäin.
Tuli poikien harrastusrumbat ja taas ajatukset itsestä jäi .
Kolme vuotta sitten heräsin taas sohvalta ja päätin hilata itseni sieltä pysyvästi. Silloin aloitin blogin kirjoittamisen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nyt aloitin järkevämmin. Aloin muuttamaan ajatuksiani vähitellen ja hullaannuin liikuntaan ja sen tuomaan fiilikseen.
  Ruokavalio on vieläkin retuperällä ,tosin paljon paremmalla mallilla kuin ennen. Syön paljon monipuolisemmin kuin ennen ja sokeria olen vähentänyt rutkasti.
peilikuvaani en ole tyytyväinen. Näin itseni lihavana ja kehuja ulkomuodostani oli vaikea ottaa vastaan kun en kokenut olevani sellainen kuin muut näkivät minut. Tämäkin asia on muuttunut vähitellen. Olen alkanut vähitellen pitää peilikuvastani enemmän, täysin tyytyväinen en ole ja tuskin tulen olemaankaan, mutta pystyn näkemään jo hyviäkin puolia itsestäni. Jalat ja takapuoli alkaa olemaan hyvässä kunnossa, mutta kädet ja vatsa (varsinkin vatsa!) on kaukana hyvästä.
Paino on normaalin rajoissa , vähän vielä pitäisi saada pois. Nyt vaan ajattelin ottaa rauhallisin askelin. Muutan elämäntapaani kokonaan, en laihduta. Liikunta on tärkeää minulle, jaksan paremmin ja fiilis on mahtava hyvän treenin jälkeen. Olen löytänyt paljon uusia kavereita liikunnan kautta ja mikä sen parempaa.
Välillä ei jaksa ja siitä tulee huono fiilis, miksi en viitsi ja olempa laiska ja saamaton(?) palaanko takaisin vanhoihin huonoihin tapoihin? Yritän olla itselleni armollinen ja kunnioittaa kroppaani ja itseäni. Tässä ollaan ja elämä on kivaa tällähetkellä. Liikunnaliset tavoitteet pitää minut treeneissä kiinni, mutta paljon muutakin kuuluu elämääni. Tasapaino tuntuu löytyneen ja nautin tästä tunteesta. Alan taas miettimään Ruokavalion parempaan suuntaan muuttamista ja muutaman kilon tiputusta vähän myöhemmin , nyt olen päättänyt olla tyytyväinen tähän oloon.
Onko sinulla vaikeuksia tottua peilikuvaasi? hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? onko aina ollut niin?
kivaa uutta viikkoa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

mennyttä ja tulevaa miten vuosi meni ja mitä on tulossa?

Moi!
siinä se sitten oli! Vuosi 2016 oli hyvä kaikin tavoin. Pojat kasvaa vauhdilla ja alku vuosi meni rauhassa ihmetellen, että näin helppoako tää teinipoikien äitinä olo välillä onkin. Kesällä sitten tipahdin pilvistä, kun nuoremman herran 13v murrosikä alkoi ryminällä. Hups. Välillä on ollut hankalaa, mutta melko helpolla ollaan päästy kuitenkin. Tarpeeksi on ollut kuitenki taistelua, eikä taida ohi olla vieläkään..
Urheilun saralla onkin mennyt mainiosti ja suunnitelmien mukaanhttp://juoksujalkavipattaa.blogspot.fi/2016/01/tervetuloa-vuosi-2016-haaveita-unelmia.html tuolta voit kurkata suunnitelmia ja haaveita viime vuodelle. Aikoja paransin 10km (56.47)54.37.
21.1km (2.11) 2.04 .42.2km (4.53)4.34.30. Eli suunnitelmien ja haaveiden mukaan menin . Treenasin aikalailla itsekseni 3-5 lenkkiä viikossa, loppuvuodesta 2-3 lenkkiä viikossa tahdilla. Välillä noudatin hcr lehden mukana tullutta ohjelmaa, mutta aikalailla suunnittelin itse miten treenaan ja muokkasin valmiiden treenien pohjalta. Muutaman viikon treenasin myös takomotrainingin miitrin ohjeilla. Tohon maraton aikaan olen eniten tyytyväinen. Ylitin siinä villeimmät unelmatkin. Melko helpon tuntuisella juoksulla paransin vuoden takaista aikaani 19 minuuttia. Nytpä olenkin alkanut haaveilemaan 4h30 alituksesta ensi vuonna.
Ajattelin juosta helsinki spring maratonilla 23.4 2017 kokonaisen  maratonin lapsuus/nuoruus maisemissani. http://www.helsinkispringmarathon.net/  tuolta lisä tietoa. siellä en ehkä vielä alita tota 4.30 aikaa, mutta kun juoksen noin aikaisin maratonin, pystyn juoksemaan toisen vielä tänä vuonna. Sitä en ole vielä päättänyt missä sen toisen juoksen.
Haaveena ja tavoitteena oli juosta eka polkukisa ja sehän tapahtui helsinki city traililla lokakuussa , siitä lisää
 http://juoksujalkavipattaa.blogspot.fi/2016/10/nousujamutaakalliotajuurakoita-kaunista.html  . Kokemus oli rankka mutta mukava, eli ainakin yksi polkukisa tänä vuonnakin.
Treenit jatkuu vaihtelevina, juoksua poluilla ja maanteillä (ehkä joskus matollakin) Kävelyä ja sauvakävelyä vaihtelevissa maisemissa, tykkään kävelystä tosi paljon. Kuntosalikorttia en ole vielä ostanut, kotitreenit on sujuneet loppuvuodesta hyvin.
treenasin fitverstaan nettiohjeilla 6 viikon treenit. tosi hyvät ja vaihtelevat treenit. niillä on lisää uusia treenejä, jotain kokeilen varmasti. http://www.fitverstas.com/ohjelmapaketit tuolta lisää tietoa. Sitten järkkäsin liikuttavan joulukalenterin ja tein itse treenejä tosi paljon kun kokeilin toimiiko mitkäkin liikkeet yhdessä yms. Tykkäsin siitä hommasta niin paljon ,että aloitin tänään tammikuun liikuntahaasteen. juoksujalka vipattaa fb sivuilla https://www.facebook.com/events/1850954241811919/.
Siinä on tavoitteena lisätä tai monipuolistaa liikuntaa. Yleistavoite on 3 tuntia liikuntaa viikossa. Jos se tulee helposti, kannattaa itselle asettaa erilainen tavoite. Mä myös laitan haasteita ja treenivinkkejä tulemaan. ja kerron omista treeneistäni.  Tuu säkin mukaan!
Kehon huolto jatkuu. Rullailen ja venyttelen kotona, en osallistu mihinkään tunneille toistaiseksi. Osteopatille olen menossa ton persusjumin takia.
Puolikkaan juoksen varmaan hcr ssä. toukokuussa ja hhm ssä kesäkuussa. syksyllekin vielä joku puokki. 2 tunnin alitus on haaveena. Kympin aikaan olen tyytyväinen , mutta jos se paranee, on se tietysti tosi hyvä. Aktiassa tammikuussa seuraava yritys, jos estettä ei tule.
Cooperin testin haluisin kokeilla, siitä on kauan jo aikaa, varmaan yläasteella viimeksi juossut.
Lepopäivät tulee tärkeään osaan tänä vuonna. Paljon treeniä, mutta myös lepoa. Tallinnan katastrofaalinen loppu ja neurologiset ongelmat pelotti niin paljon, että on pakko kuunnella kroppaa ja levätä ja nautiskella elämästä. Elämäntaparemontti on hyvällä mallilla, nyt just en jaksa tiputtaa muutamaa ylimääräistä kiloa, mutta ehkä tänävuonna jossain vaiheessa, jatkan kuitenkin terveellisellä linjalla ja karkkia syön vain karkkipäivinä.
olen melko tyytyväinen olooni ja olemukseeni tällähetkellä.
Keskivartalossa roikkuu ja jenkkakahvat tursuaa, mutta pystyn katsomaan itseäni peilistä ilman inhon väristyksiä alastikin. Olen jopa tyytyväinen peilikuvaani, mikä on jo plussaa!
Liikaa en lyö lukkoon , se ei sovi minulle. Mutta suunnitelmia ja haaveita pitää olla. Jatkan yhteislenkkien järkkäämistä. Uusia kavereita on löytynyt paljon ja lisääkin saa tulla! Porukassa on ihana juosta.

Eli tässäpä näitä! miltä sun ensi vuosi näyttää?Oletko buukannut jo paljon tapahtumia vai menetkö fiiliksen mukaan? Noudatatko ohjelmaa vai onko sinulla valmentaja? Vai fiiliksen mukaan siinäkin?
Mukavaa uuden vuoden alkua!