sunnuntai 24. syyskuuta 2017

maratonfiiliksistä selkävaivaiseksi

Moi! Täällä sitä ollaan, huikeista maraton fiiliksistä
läsähdin pohjamutiin, selkä paukahti torstaina. 
Mulla oli hyvä fiilis ja jalat alkoi tuntumaan keskiviikkona normaaleilta. Kävin maanantaina , tiistaina ja keskiviikkona rauhallisilla 30-50 min kävelylenkeillä. Torstaina menin aikaisin töihin ja pääsin aikaisin. Kun tulin kotiin, yhtäkkiä selkä alkoi tuntumaan huonolta. Lähdin kuitenkin miehen kanssa kaupunkiin hänen seurakseen asioille. Kotiin tullessa tuska alkoi olemaan jo kova. Otin relaxanttia ja särkylääkettä yöksi ja nukuin katkonaisesti . Sain lääkäriajan puolelle päivälle ja ehdin käymään muutaman tunnin töissä.enne vastaanottoa. Oireet vaikutti vakavilta ja jouduin menemään töölön sairaalaan välilevyn pullistuma epäilyn takia. Pääsin magneettikuviin ja röntgeniin ,mutta mitään ei löytynyt. Lähdin kotiin helpottuneena, mutta vähän ihmeissäni mitä oikein on vialla kun olo oli tosiaan heikko.Lääkäri sanoi, että maanantaina oen jo kunnossa, kyllä se siitä helpottaa... ei lääkettä eikä mitään.  
Onneksi kotona oli relaxanttia ja buranaa, niillä pärjäsin jotenkuten.
Perjantaina kävin nukkumaan ajoissa, ja nukuin taas pätkittäin, mutta nukuin kuitenkin. Lauantaina oli kaunis ilma kun kävin hakemassa tikkurilasta tuttavapariskunnan meille syömään. Autolla ajo sujui aika hyvin, koska meillä on automaattivaihteinen auto. Istuminen ei vain ollut kaikkein mieluisinta. Ilta sujui kivasti, syötiin mieheni tekemää poronkäristystä ja muussia (Kuorin sentään perunat..) ja minun tekemää fetasalaattia. En oikein pystynyt nauttimaan illasta, koska kipu oli niin kova. Yö meni taas pätkissä nukkuessa, mutta aamulla nukuin pitkään, mikä tuntui ruhtinaalliselta.
 Tänään sunnuntai aamuna olo oli edelleen huono ja lähdin peijakseen , koska ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Pääsin tarkkailuosastolle lepäilemään ja odottelin lääkäriä. Mietin siinä levätessäni, miten hektistä ja rankkaa hoitajan työ on. Osasto oli täynnä ja vähän väliä yksi vanha rouva halusi ruokaa tai juomaa, koska ei muistanut että oli syönyt. Hoitajat vastasivat rauhallisesti samoihin kysymyksiin ja kävivät rauhoittelemassa häntä. Toinen rouva oli hätääntynyt ja ihmeissään ja melko agressiivinen hoitajia kohtaan, kun he yrittivät tehdä tutkimuksia. Hoitajat taas rauhallisesti mutta tiukasti selittivät rouvalle , ettei niin saa tehdä. Hoitajat hoisivat meitä kaikkia hyvin ja ottivat kokoajan uusia hoidettavia sisään. Minä pääsin lopulta viiden tunnin lepäilyn ja tutkimuksien jälkeen kotiin. 
Noidannuoli todennäköisesti. Tuntuu kamalalta, mutta ei ole vaarallinen. Toivotaan , että helpottaa pian. Nyt sain lääkkeet , mitkä toivottavasti auttaa ja saan nukuttua. Olen nilkuttanut voimattoman jalkani takia ja nyt on myös pohje totaalijumissa. Ärsyttää. Olisi kiva päästä liikkeelle, mutta nyt on otettava rauhallisesti. Näin se välillä menee, mahtavista maraton fiiliksistä kivuliaaseen noidannuoleen. Mutta täältä noustaan ja palaan takaisin kunhan kroppa tästä tokenee. Tällä hetkellä en kykene kävelemäänkään kunnolla, mutta sitten kun helpottaa niin pienin askelin takaisin liikkeelle.
Onko vinkkejä selkävaivoista kärsivälle?
Kivaa viikkoa!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

ei ihan helppo reissu, mutta maaliin! (tamperemaraton 2017)

Terve!
Nyt se on juostu, tampere maraton 2017! Huikeaa aikaa en odottanutkaan, mutta en todellakaan uskonut sen olevan niin vaikea reissu kuin sitten oli. Toisaalta hyväkin , etten tiennyt, tuskin olisin lähtenyt matkaan ollenkaan. Lopulta hienoa, että lähdin! Tässäpä raporttia reissusta, varoitan että saattaa sisältää kirosanoja ja itsesääliä ja itsensä ruoskimista ja tästä tulee pitkä kuin maraton.
Mentiin tampereelle sokos hotelli ilvekseen mieheni kanssa jo perjantaina kahdeksi yöksi. Oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin lepäillä mukavassa huoneessa ennen kuin kisatoimisto aukesi ratinan stadionilla.
Jännitys alkoi kuplimaan vatsassa , hitto se on kohta totta , kohta juoksen kokonaisen maratonin . reilu vuosi olikin jo vierähtänyt edellisestä. Mun kaksi edellistä maratonia juoksin hcm.llä helsingissä. Ensimmäinen ja toinen maraton oli helppoja, ei mitään ongelmia ja vauhtikin oli yllättävän hyvä koko matkan. Tämä vuosi on ollut vaikea ja oli jo valmiiksi selvää, ettei ennätykset pauku tänä vuonna.
Ilta meni kivasti syöden hyvää ruokaa läheisessä ravintolassa ja mentiin melko aikaisin nukkumaan  Lauantai aamu oli sateinen ja hermoilin pukeutumista. Kävin runsaalla hotelliaamiaisella ja huoneeseen palatessani huomasnkin ikkunasta näkyvän kirkastuneen taivaan. Jes, näytti paremmalta! Valitsin vaatteiksi kuitenkin pitkät trikoot , pitkähihaisen paidan ja ohuen juoksutakin. Ajattelin, että matkaan sen verran kauan, että saattaa viluttaa. Takin jätin auki, että saisin sen heittää miehelleni matkan varrella jos siltä tuntuisi.
Mentiin puoli 11 paikan päälle ja  ilokseni huomasin että Timo Marjomäki oli myymässä urheilu kampetta ja sain ostettua energia karkkeja ja geelejä, omani kun sattui jäämään kotiin.
Tapasin paljon tuttuja ja otettiin kuvia.
10 vailla menin lähtöalueelle ja etsin 4.45 jänisryhmän. Ajattelin sen olevan hyvä aloitus vauhti, Jättäydyn pois jos en kestä mukana tai jos oikein hyvin sujuu kiristän vauhtia. Tavoitetta ei sinänsä ollut, 5 tunnin alitus oli kuitenkin mielessä.
Klo 11 pamahti lähtölaukaus ja lähdettiin. Fiilis oli mahtava ja jännitys alkoi helpottaa. Lähdettiin mukavaa vauhtia liikkeelle ja pysyttelin vaan jänisten perässä ja kuuntelin heidän juttujaan ja vastailin harvakseltaan. Ensimmäinen reilun kympin kierros meni mukavasti tutustuen reittiin. Pysähdyttiin jokaiselle juomapisteelle ja juotiin rauhassa juomat ja jatkettiin matkaa. Tuntui hyvältä ja helpolta. Pysyin vaan perässä ja nautin. Reitti oli kiva, asfalttia ja hiekkaa ja varsinkin järven vieressä menevät pätkät oli tosi kauniita.
Reitti kulki aina ratinan stadionin kautta , maalin vierestä kaarrettiin ulos stadion alueelta ja lähdettiin uudelle kierrokselle. Mies oli tsemppaamassa stadionin liepeillä ja vilkuttelin iloisesti, hyvin menee!
Lähdin jostain syystä jänisporukassamme olleen naisen peesiin kun hän irrottautui porukasta . Huomasin kuitenkin pian, ettei kannata ja vajaan kolmen kilsan säntäilyn jälkeen palasin nöyränä takaisin ryhmään ;)  jo tutun näköiset toimitsijat tsemppasivat mainiosti ja reittikin alkoi näyttää tutulta, tiesi jo mitä kohta tulee eteen, koska on mäki ja koska juomapiste. 17km kohdalla valittelin jäniksille, että joudun ehkä jättäytymään kohta, tuntuu pahalta. Vanha pakarajumi tuntui inhottavalta ja samassa jalassa alkoi tuntumaan kramppi pohkeessa. Ärsytti. Kaivoin mäkkärin suolapussin takataskusta ja kaadoin suuhun  . Päälle pari energia karkkia ja hetken meni paremmin. Sitten iski pieni kramppi myös pakaraan.. Jes, täähän sujuu..helvetti sentään. Puhisin jäniksille, että keskeytän varmaan
puolikkaan kohdalla, he tsemppasivat ja sanoivat että hidasta tahtia ja lisää suolaa masiinaan. Puolikkaan kohdalle eli toisen kierroksen loppuun tulin ärsyyntyneenä, mies odotteli ennen stadionille menoa ja huutelin hänelle, että menee päin helvettiä.. en mä pysty juoksemaan. Mies vaan totesi, että hyvinhän toi näyttää sujuvan, kävele vaikka välillä. No jatkoin kuitenkin maalin ohi ja päätin mennä ainakin 25 km kohdalle, saisin pisimmän pitkiksen tälle vuodelle.
Laitoin musiikkia puhelimesta ja uppouiduin suomipopin maailmaan.  Vilkuttelin vastaan tuleville tutuille ja jatkoin etenemistä. Krampit lisääntyivät. Toiseen jalkaan tuli myös kramppi pohkeeseen. Samperi, mitä hittoa oikeen tapahtuu..Vaihtelin kävelyä ja juoksua ja se tuntui hyvältä. Yhden juomapisteen kohdalla oli ensiapupiste ja siinä oli mies jonka jalkoihin suihkutettiin jotain. En edes kysellyt mitä se oli , mutta menin jonoon ojennellen jalkoja. Ensiaputäti suihkutti (kylmägeeliä?)jalkoihin ja jatkoin matkaa kiitellen avusta.  Huomasin yhtäkkiä, että olin mennyt jo 28km  , hitto, kyllä mä ainakin tän kiekan meen loppuun. Huikkailin toimitsijoille, että on vaikeeta, en usko, että pääsen loppuun. Söin suolaa kaikilla pisteillä ja omista taskuista ja silti kramppasi. Vatsaan tuli myös pistos ja ajattelin, ettei tule mitään. Henna oli  tsemppaamassa vähän ennen kuin stadion näkyi ja mies ihan stadionin ulkopuolella kummallekin huutelin, että kohta loppuu reissu. Kumpikin tsemppaili. Mies sanoi, että kävele, kyllä sä pystyt mennä loppuun, sua harmittaa jos jätät kesken.
Mitä hittoa mä teen.. Huomasin taas tulevani stadionin ulkopuolelle ja jatkavani matkaa.
Laskeskelin, että aikaa oli 2.15 min että alitan 6h . Onnistuu kävellenkin. Jos jalat toimii edes vähän.. Kunnossa ei ollut mitään ongelmaa. Jaksoin hyvin vaihtelevaa menoani. Juoksin (tai jotain sinnepäin) ja kävelin niin reippaasti kuin pystyin. Laskin kokoajan ,
kuinka monta kilsaa jäljellä..pystynkö..Kun oli 8km jäljellä ajattelin, että nyt on pystyttävä mennä loppuun.. Mutta täysin vakuuttunut en ollut. Kumpikin jalka oli ihan jäykkä. Kramppasi  karmeasti . Hyppelin ja ravistelin jalkoja ja jatkoin matkaa. Jossain vaiheessa huomasin oikean puolen hartian kramppaavan. Täydellistä, jumankauta koko kroppa kohta krampissa, miten mä sitten menen.  Jotenkin pystyin etenemään. Juomapisteen luona olevalta ensiapupisteeltä taas suihketta jalkoihin ja takapuoleen (mitä ikinä olikin, se turrutti) ja taas edettiin . Nyt jo tutut toimitsijat tsemppasivat ja olivat ihan mahtavia! Enää alle 4km.. hitto tää taitaa mennä, kiristys pohkeessa ja taas  mietin.. mitä mä teen  täällä.
Kiskoin kuulokkeet pois korvista en jaksanut kuulla kolmatta kertaa samaa listaa, vaikka se hyvä olikin. Enkä jaksanut enää etsiä uuttakaan listaa puhelimesta. Taas ravisteluja ja loikkia ja taas vähän parempi tunne hetken. 5 tunnin jänikset ryhmineen oli jo mennet ohi, mutta ei se mitään nyt mennään maaliin, ajasta viis! Jossain vaiheessa ihana reitinohjaaja juoksi hetken vierellä ja tsemppasi ja kehui, miten hyvin olin tsempannut, sä teet sen sä menet helposti maaliin. Vitsi miten ihanalta tsempit tuntui. Alle 2km kohdalla tajusin, että nyt se on totta. Maaliin mennään.  Nauhoitin pienen videon instagramin stooriin jossa purskahdin itkuun kun tunneryöppy valtasi minut.
Itketti ja nauratti. Maaliin mennään! kolmas maraton on kohta juostu. Pari naista meni vielä mun ohi , mutten pystynyt vastaamaan siihen. Menin omaa lyllerrystäni ja matka eteni. 900m , 400m .. Mies oli vähän aikaisemmin jo odottelemassa , oli tyytyväisen näköinen ja tsemppasi loppuun. Ihana fiilis (vähään aikaan en tuntenus edes kipua) Hymy naamalla kaarsin stadionille. Henna huuteli tsemppejä, ja otti kuvia . Ajattelin, että nyt en kävele, nyt juostaan. Loppusuoralla vedin vielä jonkinlaisen loppukirin ja tuuletin villisti maalissa! Jalat petti täysin kun pysähdyin . Lyyhistyin maahan ja ensiapu porhalsi paikalle. Miehet puoliksi kantoivat minut ensiapuun, kun jalat oli totaalikrampissa. 10-15 min jääpusiihoidon jälkeen pääsin löperöjaloilla liikkeelle. Mies ja Jan olivat odottelemassa ulkopuolella ja kummaltakin halaukset. Ei voi olla totta!Mä tein sen! Maraton juostu, mitali kaulassa ja tyytyväinen fiilis! Johannan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja halaukset ja menin kanakeitolle. Oli cocista mehua vettä maitoa yms.. makkaroita kanakeittoa leipäjuustoa yms. Ja kaikki kuului maratonin hintaan. Mukaan saatiin vielä pari pussia ruisleipää. Ihan mahtava tapahtuma. Kaikki toimi hyvin ja vapaaehtoiset todella omistautuivat hommaansa. Välillä joutui taivaltamaan yksin, mutta melko hyvin siellä oli porukkaa. Porukkaa olisi voinut olla enemmän matkan varrella, mutta ei sekään haitannut.
Jalat  on ihan jäykät ja kipeät. Niska vähän jumittaa, mutta fiilis on hieno! Hyvä kun menin ja hyvä kun juoksin loppuun. Takapuoli ja alaselän jumi on pahentunut, mun pitää vihdoin varata aika lääkäriin. Ei se tällätavalla ainakaan parane.
Toivottavasti jaksoit kahlata tän maratonin pituisen vuodatuksen. Mä ihailen tota mitalia ja mietin, että kyllä maraton on mun lempimatka, vaikka ei nyt ollutkaan ruusuilla tanssimista. Nyt otan rennosti ja lepäilen rauhassa.
Viikonloppu tampereella oli kiva, ilves sijaitsi tosi hyvän matkan päässä ratinan stadionilta. Maratonin jälkeen oli ihanaa päästä lillumaan uimaaltaaseen ja istumaan saunaan.
Mitä sä teit viikonloppuna? Oliko kisoja , tai onko tulossa lähiaikoina? Kivaa viikkoa!
p.s aika oli 5h8min , eli huonoin juoksemani maraton, mutta maaliin tulo tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin muutkin!

lauantai 9. syyskuuta 2017

mikä saa mut liikkeelle?

Moi!
Multa usein kysytään, teenkö koskaan mitään muuta kuin juoksen tai että mikä saa mut liikkeelle. Olen itsekin miettinyt syitä mikä saa minut liikkeelle vaikka väsyttäisi tai vaikka keli ei houkuttaisi ulos ollenkaan.
Ajattelin avata vähän omia ajatuksia ja tapoja millä mä olen itseni saanut liikkeelle. Nää toimii mulla ja kaikkien on hyvä etsiä omia keinoja, mutta ehkä näistä löytyy sullekin jotain vinkkiä.
Suunnittelu:

en noudata mitään ohjelmaa tällä hetkellä, mutta teen viikottain löysähkön suunnitelman jota noudatan välillä tiukasti välillä vähän fiilistellen.
Yleensä mietin viikonloppuna millainen treeni olisi sopiva, onko jotain kisoja yms tulossa. Keskimäärin juoksen 3-4 lenkkiä ,yksi niistä on pitempi (1h20 min-2h.30min  tavoitteesta riippuen) ja muut lyhyempiä (30-70 min) ja välillä juoksen eri pituisia vetoja tai intervalleja tai mäkivetoja.
Olen ottanut ohjelmaan myös lihaskuntotreenin ja niitä tulee tehtyä 2-4 eri pituista treeniä viikossa, välillä omana treeninään ja välillä yhdistettynä juoksulenkkiin.
Olin suunnitellut tälle viikolle 2 alle tunnin lenkkiä joista toinen intervalli ja yksi tunnin lenkki rauhassa. ja 2 jumppaa sekä yksi rappustreeni.
Tällä hetkellä on toteutunut seuraavat treenit : sunnuntaina peruuntunut pitkä lenkki siirtyi maanantai aamuun ja juoksin 8.5km ja 59 min eli en tehnyt pitkää mutta treeni oli hyvä. tiistaina oli lepopäivä (no 4km iltakävely oli ) keskiviikko aamuna 6km reipas lenkki 6.36 min km keskivauhdilla ja sen jälkeen noin parikymmentä minuuttia coretreeniä. Torstai aamuna kävelin metsässä n. 40 min rauhallisesti nauttien . Perjantaina tein koko vartalon aamutreenin vajaa 30 min. Tänään lepoa ja huomenna juoksuliikkeen yhteislenkin 7.45 vauhtiryhmän veto. Olen myös tehnyt kehonhuoltoa rullaillen ja venytellen. Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta ihan hyvin. Viikon päästä on maraton, liika treeni tässä vaiheessa voi enää vaikeuttaa juoksua 16.9.
menneen miettiminen :

muistelen välillä mistä olen lähtenyt, reilu ylipaino ja sohvaperunana olo. ei enää ikinä takaisin.
 Hyvä fiilis:

Yleinen olotila on hyvä, jaksan paremmin ja energiaa riittää muuhunkin kuin liikuntaan. Liikunnan jälkeinen fiilis on mahtava!! Aamulenkkien ja treenien jälkeen jaksan todella hyvin töissä.  Jos laiskottaa ja tiedän ettei ole mitään oikeaa syytä perua treeniä, teen sen harvoin.
Uni:

olen aina ollut hyvä nukkumaan, mutta nukun nykyään levollisemmin enkä heräile öisin kovinkaan usein.
jos olen väsynyt nukun myös päiväunet, tarvitsen paljon unta.
Tavoitteiden asettaminen:

tapahtumiin ilmottautuminen ja tavoitteet niihin, tällä hetkellä maratonin läpipääsy hyvällä fiiliksellä tavoite, ei niinkään aika. Yritän etsiä monipuolisesti tapahtumia joihin menen treeni tai aika mielessä. Kun tiedän mitä on tulossa on helppo tehdä ohjelmaa niitä silmälläpitäen.

Vaihtelevuus:

olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään monipuolisempaa treeniä.
kehonpainotreenit , kuminauha ja hiittreenit yms.  Kävely ja sauvakävely juoksun ohella. Lenkit eri maastoissa ja maisemissa.  Kun lenkit on vaihtelevia jaksaa paremmin.
Samanlaisiin lenkkeihin kerta toisensa jälkeen kyllästyy helposti.

Kaverit:
 Mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja perhettä joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisesti. Käydään leffoissa , illanvietoissa teatterissa keikoilla yms.
 Juoksukavereita mulla on paljon. Järjestän ja osallistun mielelläni yhteislenkkeihin , siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Porukassa on helpompi lenkkeillä.

Tässä monia syitä tai tapoja, millä olen saanut itseni liikkeelle. Onko sulla omia tapoja ja keinoja millä saat itsesi liikkeelle? Oisko jotain vinkkejä?
 Tällä hetkellä fiiliksellä mennään . Viikon päästä maraton ja ensi viikolla kevyitä treenejä ja hiilari ja neste tankkausta , kehon huoltoa ja hierontaa.
Kivaa viikonloppua!

tiistai 5. syyskuuta 2017

syksy tulee ja tampereen maraton lähestyy

Terve! Viikot vierii ja kesä alkaa olla ohi. Onneksi on ollut ihan kauniita ilmoja vaikkakin melko kylmää viimeiset pari päivää.Tampereen maraton on 16.9. Jännittää jo jonkin verran. Aikaa en lähde juoksemaan, tää vuos ei ole mennyt putkeen, nyt mennään fiiliksellä. Kunhan maaliin pääsen hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia. Treenit on sujuneet hyvin. Enemmänkin olisi voinut juosta, mutta olen lisännyt lihaskunto treenejä ja olen treenimääriin ihan tyytyväinen.  Viimeaikoina on tullut keskimäärin 3 lenkkiä ja 3 lihaskuntotreeniä viikossa.  Olen yhdistänyt treenejä, juoksulenkin jälkeen on ollut kiva tehdä puolen tunnin lihaskuntotreeni tai vaikka hikinen hiit.
Sitten on pystynyt pitämään keskimäärin 2 lepopäivää viikossa. Olen tehnyt netin kautta fitwithnana treenejä, ohjelma on loppumassa ja mietinkin jatkoa. Lihaskuntoa pitää edelleen kehittää.
Viikko sitten tein pitemmän lenkin 24km
. Se jää nyt ainoaksi pitkäksi ennen maratonia. Alle parikymppisiä olen kyllä tehnyt , eli eiköhän se riitä treeniksi. Viime viikon sunnuntaina piti juosta viimeinen pitkä n. 15km mutta oltiin viikonloppu kaverien mökillä ja tuli valvottua ja jätin suosiolla lenkin väliin. Maanantai aamuna kuitenkin juoksin 9km rennon ja mukavan lenkin
. Fiilis oli mukava ja tunne hyvä. Illalla venyttelin ja rullailin.
Tänään tiistaina oli lepopäivä, Illalla kuitenkin kevyt kävelylenkki 4km. Huomenna jonkinlainen aamulenkki ja jumppa, menen vasta yhdeksäksi töihin. Sauvakävelyä, jumppaa , venyttelyä ja kävelyä ainakin tälle viikolle vielä ja lauantaina porrastreenit klo 11.00 keinukalliossa (saa liittyä seuraan) sunnuntaina olen vetämässä juoksuliikkeen avointa hcr yhteislenkkiä. Siellä on eri vauhtiryhmiä, minä vedän 7 tai hitaampaa ryhmää. Sinnekin siis mukaan vaan! Ensi viikolla alkaakin sitten tankkaus. Lisään hiilareita ja juon tavallista enemmän vettä ja urheilujuomaa.  Treenejä teen vähemmän , vain kevyempiä ja rauhallisempi, joku pieni herättelevä vetotreenikin alkuviikkoon. Tiistaina hierojalle ja muutenkin kehonhuoltoa ensi viikkoon.  Näillä eväillä pitäisi jaksaa juosta 42km tampereella. Nöyränä mennään, matka on pitkä. Reitti on tasainen ja mennään 4 lenkkinä. en ole koskaan juossut maratonia neljänä lenkkinä, en tiedä onko se hyvä vai ei. Siinähän sen näkee. Mieheni tulee katsomaan ja hänen kannaltaan neljä kierrosta on ainakin hyvä. On helppo löytää kannustus paikka.
Onko sulla tulossa vielä jotain tapahtumia?
Mä lähden nyt nukkumaan, aamulla lenkille. Kivaa viikkoa!

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen.  Tiistaina juoksin aamule...