sunnuntai 22. lokakuuta 2017

ihanat yhteislenkit!

Moikka! Täällä taas , elävien kirjoissa. Oli aikamoinen flunssa viime viikolla. Valvoin öitä kurkkukivun takia ja lopulta iski räkätauti. Illat meni maatessa ja päivät töissä, mutta to ja pe lepäsin kotona koko päivän. myös la meni levossa, vain illalla käytiin katsomassa pelle miljoonaa miehen kanssa.
Mietin pitkään menenkö vetämään jo kolme viikkoa sitten sopineeni polkulenkin. Päädyin aamun tuntemusten perusteella lähteä, koska olo tuntui ihan hyvältä.
Sotungin koululla oli jo porukkaa ja kokoajan tuli lisää.. ennätysmäärä mun lenkillä! 20 iloista naista tuli juoksemaan mun kanssa kalkkiruukin luontopolulle! Ihan huikeeta. Ilmoitin heti alkuun, että jos tuntuu pahalta jätän leikin kesken ja sitten joku kavereistani saa hypätä ohjaamaan. Kalkkiruukin luontopolku on hyvin merkitty ja siellä on helppo edetä eksymättä jos seuraa merkkejä.
Vauhti oli sovitun rauhallinen ja käveltiin mäet. Tunne oli hyvä.
Juttelin monen kanssa juoksijan kanssa, suuri osa oli uusia tuttavuuksia minulle. Tuttuja kavereitakin oli joukossa. Kalkkiruukin luontopolulla oli aika paljon porukkaa, mutta kyllä sinne mukan mahtui. Puolessa välissä reissua oli vessa tauko luontopolun ulkovessassa. Tällä porukalla se kesti aika kauan, vaikka kaikki eivät käyneetkään. Oli hyvä pysyä liikkeellä, koska ilma oli melko viileä. Jatkettiin matkaa ja mukava puheensorina kuului porukastamme. Oltiin aika värikäs joukko ja saatiin monelle hymy huulille isolla porukallamme.
Kalkkiruukin luontopolku ja meidän lähimetsän kiekka on vaihtelevaa ja kivaa reittiä. Välillä kalliota ja välillä juurakkoa tai leveää polkua. Välillä hapottavaa kiipeilyä, välillä tasaista ja helppoa etenemistä
. Mun yksi lempi reiteistä ja ainut pitempi polkulenkki jonka osaan eksymättä opastaa. Vauhti tuntui olevan kaikille sopiva, kukaan ei jäänyt. 11km ja vähän reilu 2h meni.  Porukka toivoi uusintaa ja varmasti järjestän kunhan löydän sopivan päivän.
Vitsit mä tykkään yhteislenkeistä! Sekä järjestäjänä , että osallistujana. Pitää vaan katsoa tarkkaan vauhdit ja matkan pituudet, että vauhti on itselle sopiva. Itse kun järkkää ongelmaa ei tule, kun saa itse määrätä tahdin.
Järjestän yhteislenkkejä sekä poluilla, että tasaisella. Vedän myös juoksuliikkeen hcr yhteislenkkejä ainakin pirkkolassa ( seuraava 5.11)
Seuraava hauska itse järjestämäni yhteislenkki on 11.11 klo 11.00 ( helppo muistaa vai mitä!)
Pyysin seuraamiani bloggareita mukaani järjestämään blogiyhteislenkkiä ja ainakin Jenny (vastaisku ankeudelle) ja Elina (lenkillä) On tulossa mukaan! vähänkö kivaa! Lähtö allas sea poolin edestä klo 11 ja paluu samaan paikkaan noin 1h30 min päästä. Vauhti rauhallinen ja ketään ei jätetä. Halutessaan voi mennä lenkin jälkeen syömään /kahville yms allas seapoolin ravintolaan, tai vaikka uimaan. Mä ajattelin mennä uimaan ( varmasti myös kahville tms) koska en ole koskaan vielä siellä käynyt. Miltäs kuullostaa? tuutko mukaan?
Lisää lenkkejä on tulossa ja laitan juoksujalka vipattaa instaan ja faceen niistä jossain vaiheessa .
Tykkäätkö yhteislenkeistä? Järjestätkö vai osallistutko mielummin?
Mä lähden nyt kuorsaamaan huomenna aamulla aikainen herätys. Kivaa viikkoa!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

viime viikon urheilut ja yllärijuoksu vantaan maratonilla

Moi! Arkeen paluu miniloman jälkeen on sujunut  hyvin.Urheilu on maistunut ja fiilis on ollut rento ja energinen. 
Tiistaina juoksin aamulenkin rennolla otteella, vähän jalat tuntui tukkoiselta , mutta ihan ok lenkki. vettä sateli, mutta se ei haitannut.
Keskiviikkona tein treenaa kotona.comista hiit treenin ja puolen tunnin pilateksen. Pilates tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja olen tehnyt sitä melko paljon. Torstaina poika 18v pyysi minut lenkille ja taas mentiin sateessa.
Paljon parempi fiilis kuin alkuviikon lenkillä, pojan seura piristi kummasti.  Tein välillä kyykkyjä ja hypeltiin rappusissa eri tyyleillä. Lenkin jälkeen kaksi puolen tunnin pilatesta (treenaakotona.com) Lauantaina yllätys 10.5km maraton viestissä ja illalla 1.5 tuntia venyttelyjä ja rullausta.
Sunnuntaina palauttava sauvakävely mukavassa seurassa ja kivassa syyssäässä. 10km 2tuntia.
Olitiin pojan 14v kanssa töissä vantaan maratonilla. Edustettiin helsinki city maratonia ja muita 19.5 juostavia juoksuja. Perjantai iltana oltiin muutama tunti ja La aamusta mentiin takaisin. Kivasti kävi porukkaa ja juteltiin paljon juoksijoitten kanssa. Kivaa oli olla yhdessä pojan kanssa.
Paljon näkyi juoksututtuja. Yksi kaveri tuli juttelemaan ja sanoi , että joutuu juoksemaan kaksi 10.5 km osuutta maraton viestissä, kun yksi kavereista oli sairastunut. Ilman miettimistä tarjosin itseäni joukkueeseen. Kysyin, että kelpaisiko heille tälläinen puolikuntoinen hiiviskelijä ja Jonna  sanoi heti, että tottakai kelpaa. Siinä sitten ihmettelin hetken, miten tässä näin kävi... Olen menossa juoksemaan 10.5km vajaan kolmen tunnin päästä. Aika kivaa silti. Otettiin joukkuekuva kotivuorisportin paidoissa
, koska edustettiin heitä.  Kävin katsomassa maratonin lähdön ja menin takaisin töihin. Kävin kotona pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja lähdin valmistautumaan juoksuun. Minna oli juossut osuutensa ja odotin Merjaa jonka läpsystä minä lähtisin. Pieni jännitys alkoi tulemaan vatsanpohjaan ja varmistelin vielä joukkueelle, että muistattehan että olen hitaampi kuin te vaikka juoksisinkin parhaaimpani ja siihen en tänään pystyisi. Selkävaivojen jälkeen olen juossut  vain hitaita lenkkejä. Kaikki rauhoittelivat, että ei mitään hätää mene hyvällä fiiliksellä ei mitään paniikkia. Sanoin vielä ankkuri Jonnalle, että juoksen kympin noin tuntiin ja siitä sitten vielä 500m. Merja tuli hyvässä ajassa (N.55 min) ja minä lähdin. Fiilis oli tosi hyvä! Porukkaa oli paljon lähdössä kannustamassa. ja pari tuttuakin bongasin. Kellon jätin kotiin, tää juostaisiin fiiliksellä. Katsoin puhelimesta mihin aikaan lähdin ja siitä välillä katsoin miten oli mennyt. Eka kilsa meni kovien juoksijoitten imussa ja jotenkin tuntui , että saatan mennä liian lujaa. Kilsamerkin kohdalla vilkaisin kännykkää ja huomasin , että olin juossu alle 5min km vauhtia... hupsista! ihan liian kovaa! Hidastin ja jatkoin hyvällä tunteella. Huutelin maratoonareille tsemppejä ja juoksin eteenpäin. Kolmen kilsan jälkeen tuli juomapiste , join vettä ja urheilujuomaa kävellen ja juotuani vasta jatkoin juoksua. Kiva fiilis jatkui Kovempia juoksijoita meni ohi ja oli kiva katsoa kevyen näköistä menoa. Reitti oli tasainen ja kiva , varmasti enkkareitti jos olisi enkka kunnossa. 6km kohdalla tuli rytmihäiriöitä (vaarattomia, on tutkittu) ja oli pakko kävellä. Tuntemuksen helpotettua jatkoin varovasti juoksua ja pääsin taas hyvään juoksu rytmiin. Sateli vähän, mutta se ei haitannut. Porukkaa oli jonkin verran kannustamassa ja sain tsempeistä lisää virtaa. Jossain vaiheessa tuli vielä juomapiste ja join taas yhden mukin vettä ja yhden urkkajuomaa, ei sitä varmaan olisi tarvinnut kympillä noin paljon, mutta jotenkin tuntui janoiselta niin join. Tulin kympin kohdalle ja helpotus valtasi mielen, kohta maalissa! Vaihtoon otin loppukirin ja ihmettelin missä ankkuri Jonna oikein on. Karjuin vaitoalueella, että ala tulla nyt...Kurkkasin kelloa heti maalissa ja huomasin, että vähän (alle minuutti) yli tunti oli mennyt koko matkaan. eli varmaan noin 57 min kymppiin. Ei huono! Vajaa kaksi minuuttia kympin enkasta, jonka juostessani  toissa vuonna olin paljon paremmassa kunnossa. Jonna tuli uimahallin lämmöstä  (sanoinhan lähdössä, että mulla menee tunti kymppiin) ja halauksesta vaihto.
Olin yhtä hymyä mentyäni joukkuekavereitten luokse. Ihan mahtifiilis!! Kiittelin kavereita ja menin hetkeksi takaisin hommiin. Juttelin vielä muutamien ihmisten kanssa juoksusta ja helsinki city runista ja maratonista ja laitoin pillit pussiin.
Vantaan maraton oli hieno tapahtuma sekä työntekijänä , että juoksijana. Menen mielelläni uudelleenkin, niin hyvä maku jäi! Oli kiva saada hyvän mielen juoksu tähän väliin. Ihmettelen vieläkin, miten helpolla tunteella sain noinkin hyvän ajan. Mun lopulliseksi ajaksi tuli 1h3 min mutta se ei ollut ihan oikea aika, kun odottelin vaihtoalueella. Mutta meillä olikin tarkoitus saada hyvän mielen juoksut kaikille ja niin saatiin. Naisten joukkueita oli 5 ja olimme 4 . Tällaiset yllärit on kivoja! Piristi kummasti ja nosti itseluottamusta, selkä ei oo ihan kunnossa, mutta paljon parempi! Juoksu tuntui hyvältä ja antoi uskoa tulevaan.
Nyt pitää mennä nukkumaan! kivaa viikkoa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

reissu prahassa

Moi!
Selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa. Viime viikolla pääsin jo juoksun makuun. Hitsi, että se tuntui mahdottoman hienolta! Tiistaina juoksukävelin 5km ja torstaina juoksin aamulla 6km. Tein myös yhden lihaskuntotreenin.
Torstaina lähdettiin äidin ja siskon kanssa pitkälle viikonlopulle Prahaan. Tässä vähän Tunnelmia reissulta kuvin ja sanoin.
Lähdettiin äidin ja siskoni kanssa ekaa kertaa kolmestaan reissuun. Äiti halusi viedä meidät tyttöjen reissulle ja etsittiin kivaa kohdetta lokakuun alkuun. Päätettiin reissusta vasta elokuun lopussa ja myöhäinen varausaika vaikutti siihen, että monissa paikoissa hinnat nousivat lähellä matkaa. Prahan matkojen hinnat olivat suht edullisia ja päädyttiin siihen.  Varattiin matkat expedian kautta (selailtiin ja vertailtiin PALJON sivustoja ja kohteita) ja päädyttiin huoneistohotelli davidsiin  https://www.davids.cz/en/aparthotel-biskupsky-dvur/   
Se oli edullinen (lennot ja majoitus 3lta aikuiselta yht 830e).
Lento lähti klo 16.15 ja kesti vain kaksi tuntia. Tsekeissä kello on tunnin vähemmän eli oltiin perillä jo viiden jälkeen. Oltiin tilattu kuljetus hotellin kautta ja päästiinkin kätevästi perille.  Hotellihuoneet  oli siistit ja tilavat. Meillä oli kaksi huoneistoa joiden välissä oli kylpyhuone. Äiti nukkui toisessa ja me siskon kanssa toisessa.
Mentiin illalla kiertelemään vähän ja syömään hienohkoon pizzeriaan lähelle hotellia. Ruoka oli hyvää vaikkakin pizzojen hinnat oli n. 9e. Prahassa on paljon ravintoloita . Pizzaa ja tsekkiläistä ruokaa löytyy todella useasta paikasta. Hinnat vaihtelevat paljon ja kannattaakin vertailla hintoja , eikä mennä ensimmäiseen paikkaan. Myös oluiden hinnat vaihtelevat paljon. Käytiin muutamissa paikoissa oluilla ja hinnat vaihtelivat (iso tuoppi) n 2.30 eurosta 3.50 euroon.Viinin hintakin oli edullinen, ei tosin juotu kuin kerran hehkuviiniä , kun oli niin kylmä ulkona kävellessä. Monissa paikoissa myydään makeita pulla tötteröitä joihin sai haluamiaan makeita täytteitä. Oli muuten hyviä!
Kierreltiin katsomassa maisemia ja nähtävyyksiä. Tuli käveltyä paljon. Käytiin katsomassa tanssivia taloja , kaarlen sillalla käveltiin ja Prahan linnan alueella katseltiin kauniita rakennuksia ja käytiin vituksen katedraalissa
ja katselemassa prahan astronomista kelloa.
Vaikka Praha ei ole ihan pieni kaupunki , päästiin paikkoihin hyvin kävellen. Yleisilläkin pääsisi, mutta me päädyttiin kävelemään. Kaupunki oli selkeä ja löytyi paljon katseltavaa.
Ruoka oli hyvää ja löytyi paljon vaihtoehtoja,
tosin äidille ei löytynyt kovin paljon vaihtoehtoja koska syö yleensä kasvispainotteisesti ja prahassa ei vielä ole kasvissyönti kovin näkyvästi esillä, mutta löydettiin kyllä kun  etsittiin. Keittoja löytyy monista paikoista ja salaatteja. Ruoka annoksissa ei yleensä ollut mitään kasviksia, mikä oli aika hassua.  Ostettiin salaattitarpeet hotellihuoneeseen ja syötiin välipala salaattia.
Oltiin siis kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää. Näkemistä ja kokemista löytyi paljon.
Turisteja oli tosi paljon. Isoissa nähtävyyksissä oli oikein ruuhkaa. Ruokapaikkoja on paljon, eli aina löytyi paikka missä oli tilaa. En ostellut paljon mitään , yhdet  housut ja pojille vähän kalliimmat stick deodorantit ja karkkia. Syötiin hyvin ja juotiin muutamia oluita ja ostettiin joka aamu aamiainen hotellilta (3e) ja mulla meni vajaa 200e rahaa. Lentokentällä tuhlasin loput rahat, eli ostin yhden tuliais pullon ja 4 olutta ja karkkia ja purkkaa. Aika hyvä kohde siis pienellä budjetilla matkustavalle. Vähemmälläkin olisi pärjännyt jos olisi verrannut hintoja enemmän. Hienompiakin paikkoja olisi ollut ja paljon ostospaikkoja. Eli kaikille kaikkea.  Kesällä varmasti upea paikka, nyt oli vähän viileä, mutta ei onneksi satanut, vaikka ennusteet niin pelottelivatkin. Voin suositella! Itsekin lähden mielelläni joskus uudelleen.
Tällä kertaa en juossut ollenkaan, mutta Prahassa oli paljon juoksijoita ja varmasti mahtavia lenkkeilymaastoja. Nyt tuli käveltyä paljon ja se oli kivaa.
Nyt varmasti jaksaa taas paremmin arkea , pikku irtioton jälkeen.
Oikein kivaa viikkoa!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

kirje mummolleni

Moi! 
Käytiin viikonloppuna mun vanhempien kanssa moikkaamassa äidin äitiä, mun mummoa. Mummo asuu reilun 300km päässä meiltä , savonlinnasta heinävedelle päin 33km. Hän täyttää marraskuussa kunnioitettavat 92 vuotta ja asuu nykyään vanhainkodissa. Mummolla alkoi muisti reistailemaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta lääkkeillä saatiin hidastettua etenemistä . Lopulta kotihoidon avut ei enää riittäneet, vaan vanhainkoti oli ainut oikea ratkaisu. Mummo on ollut minulle tärkeä ja rakas ja siksi eilisen tapaamisen jälkeen päätin kirjoittaa kirjeen blogin kautta mummolleni, hän ei enää muista, mutta minä muistan paljon kaikenlaista mukavaa mummostani ja mitä hänen luonaan on tehty.

                                               Rakas mummo!
Moi! Kävin eilen luonasi vanhainkodissa. Viime kerrasta oli jo liian kauan, melkein vuosi. Matka on sen verran pitkä että ei niin usein tule käytyä. Äiti käy useammin sinun luonasi ja kertoo aina kuulumisia. Muistisairauden etenemistä on ollut raskasta seurata, vaikka aina tulee hyvä mieli kun sinut on nähnyt.
Eilen nukuit rauhassa kun tultiin. Olit juuri syönyt. Näytit levolliselta. Tulimme varovasti luoksesi ja otin kädestä kiinni. Avasit silmäsi ja katsoit tarkkaan. Tulin ihan lähellesi ja katsoin suoraan silmiisi ja hymyilin. Sain maailman kauneimman hymyn takaisin ja pitkästä aikaa kuulimme sinun nauravan ääneen.  Juttelit omiasi , mutta aina hetkittäin sain katseeseesi kontaktin ja hymyilit ja nauroit. Tuntui hyvältä nähdä sinut pirteänä ja hyväntuulisena , aina ei ole niin hyviä päiviä.
Olet ollut minulle aina tärkeä. Olemme käyneet luonasi jo siitä asti kun olin ihan pieni vauva. Sinun  ja papan luona tuoksui usein leivonnaiset. Leivoit mielelläsi riisi ja peruna piirakoita ja ruisleipää. Voi että ne maistuvat ihanilta! Myös makeita herkkuja oli aina tarjolla.
 Odotin aina mummolaan pääsemistä. Kouluikäisenä asustelin kesät teidän luonanne.Aika varmaan kultaa muistoja, mutta minusta meillä oli aina ihanaa ja aika meni kuin siivillä. Toki oli ikävä äitiä ja isää ja siskoa, mutta juhannuksena he aina tulivat myös teille.
Leikittiin serkkujen kanssa kaikenlaista. Muutama kesä meni Niina serkun kanssa isolla nurmikentällä kärrynpyöriä ja temppuja tehden ja keppihevostunteja toisillemme pitäen. Kärrynpyörä temppuilut loppuivat Niinan käden murtumiseen ja käsileikkaukseen. Siitäkin selvittiin ja keksittiin uusia juttuja.
Uitiin aina pitkin kesää rannassa. Joki virtasi ja annettiin virran viedä ja uitiin takaisin vastavirtaan tai pompittiin rantakiviä pitkin takaisin. Huutelit rannalta varoituksia, että ei mitään sattuisi.
Autoin sinua välillä kun maltoin serkkujen ja kaverien luota olla pois. Kerran pestiin rannassa mattoja ja mulahdin järveen , voi että se oli kylmää! Onneksi osasin uida, ja nousin laiturille ja veit minut sisään lämpimään ja keitit teetä ja hait herkkuani tiikerin kakkua, mitä oli aina kun tultiin sinun luoksesi. Kerran teit tiikerin kakkua ja jotain meni pieleen ja tiikerin kakusta tuli ruskeaa, ilman tiikerin raitoja. Minusta se oli vielä parempaa kuin tavallinen, niinpä minulle oli aina oma ruskea tiikerin kakku tästä eteenpäin.
Olit kova marjastamaan ja minäkin olin usein marjastus reissuilla saaressa mukana. niillä reissuilla oli parasta eväät ;)
Leikittiin ja puuhasteltiin paljon pihalla. Sinä teit siellä hommia, kuopsuttelit ja rapsuttelit kastelit ja touhuilit. Kasvimaalla kasvoi vihanneksia ja kukkasi olivat aina uskomattoman kauniita ja runsaita. Pihasta saatiin marjoja ja omenoita.
Kävin luonasi kun olin tavannut mieheni. Käytiin myös juhlimassa häitämme pienellä porukalla kakkukahveilla teidän suuressa tuvassa. Kun poikani syntyivät soitin heti sinulle ja käytiin jo melko pienenä heitä sinulle näyttämässä. Pidit heitä sylissä ja hemmottelit heitä niinkuin minuakin aikoinaan ja vielä aikuisenakin ;) Aina olisi pitänyt viedä lähtiessä vaikka mitä kotiin viemisiksi, sellainen sinä aina olit rakas mummo.
Muutit vanhainkotiin, omaan asuntoon. Siellä oli kuitenkin turvallista kun apu oli lähellä ja kodinhoitajat kävivät.Me kävimme sielläkin usein sinua katsomassa. Olit aina iloinen kun tultiin . Muistisairautesi kuitenkin alkoi etenemään ja kaatuilit uein. Pääsit vanhainkotiin ja siellä sinun on ollut hyvä olla, apu on aina lähellä , jos et jaksa itse syödä ja kun tarvitset muutenkin jo paljon apua.
Olet vähitellen luisunut kauemmaksi muistoihisi. Olet se ihana mummo, mutta et kuitenkaan ole. Oli ihana käydä katsomassa sinuaa eilen. Kyyneleet valuivat poskilleni kun pidit minua kädestä kiinni ja katsoit kauniilla silmilläsi minua .
 Kiitos sinulle rakas mummo! Olet ollut tärkeä ja ihana läpi koko elämäni. Aion käydä sinua katsomassa niin kauan kuin sinulla elonpäiviä riittää. Seuraavaan kertaan ei saa mennä vuotta, tulen jo aikaisemmin.
Nähdään taas! rakkaudella,  Merituuli 

Kyynelet valuvat taas poskilleni kun kirjoitin tätä, mutta muistot ovat kauniita ja niitä on paljon.
Onko sinun isovanhempasi vielä elossa? Asuvatko kaukana? 
Oikein kivaa viikkoa!