Terve! Täällä sitä ollaan väsyneenä ja onnellisena kahden maratonin juoksijana. Sunnuntaina oli viimeinen pitempi lenkki. Vedin takomorunnersin Vantaan lenkin 11.6km. Oikein kiva porukka ja lenkki.
Ma oli vuorossa aamulenkki Erkun kanssa. Lähdettiin kotoa 6.00 ja 6. 50 olin jo kotona. Rauhallinen ja kiva lenkki n 6km. Noi aamulenkit on mahtavia kaverin kanssa! Yksin on välillä haastavaa motivoida itsensä lenkille.
Tiistaina osallistuin juoksuliikkeen treeneihin. Tosi kivat yhteistreenit melko isolla porukalla pirkkolassa. Onnistuin pitämään vauhdit aisoissa ja tunne treenin jälkeen oli hyvä ja pirteä.
Takomorunnersin kehittäjä Miitri teki mulle Takomotraining yrityksensä kautta viiden viikon viimeistelyohjelman maratonille. Se sopi mulle tosi hyvin, olisin itsekseni treenannut liikaa. 3 lenkkiä viikossa joista yksi pidempi. Tein lisäksi pari kolme kertaa viikossa hiit treenejä ja lihaskuntoa kehon painoilla. Kehonhuoltoa muistin tehdä melko paljon. Viimeinen viikko oli suunniteltukin rauhalliseksi. Yksi lenkki jäi tekemättä , kun kaverin jalka kipeytyi entisestään ja suunniteltu sauvakävelylenkki jäi väliin. Päätin keskittyä kehon huoltoon, rullailuun ja venyttelyihin.
Syöminen oli tärkeässä asemassa. Panostin siihen ,hcr,än huonovointisuuden ja energioiden loppumisen vuoksi. Viimeksi ennen ekaa maratoniakin tankkasin, nyt panostin vielä vähän enemmän siihen.
Pastaa eri muodoissa, täysjyväleipää, ruisleipää, puuroja, monenlaista hiilaripitoista. Pari jäätelöä söin ja pari palaa marjapiirakkaa, muuten panostin ruokaan enkä sokeri herkkuihin. Tuoremehua ja urheilujuomaa join ke-to-pe muuten en mehuja juo. Tietty myös hedelmiä ja kasviksia ja vettä yms söin niin kuin muutenkin, lisäsin vaan rutkasti hiilareita. Perjantaina en enää juomien lisäksi tankannut ja tönkkö olo alkoi normalisoitumaan.
La aamuna lähdettiin miehen kanssa jo aamulla kannustamaan siskon pikkupoikia minimaratonille.Vitsit kun oli kiva tapahtuma! Oli vaan surkea keli kun oltiin eläintarhan kentällä niin ei enää juoksujen jälkeen viitsitty mennä peuhaamaan. Ennen juoksua 7 v taisi käydä kaikissa pisteissä ja keräsi kaikki palkkiot mitä sieltä sai. 10.00 oli pienten alle 5v juoksijoitten lähtö. Mä lähdin siskon ja 1.7v poitsun kanssa kilsan lenkille. Pikkumies oli vähän nuhainen ja väsähti ennen lähtöä. Meillä oli siis nukkuva maratoonari mukana rattaissa. Puolessa välissä reissua ukkeli availi silmiään ja nostettiin uninen miekkonen hölkkäämään (julmaa..) Ihmeissään tuntui olevan, mutta kyllä maaliin päästiin ja mitali tuli pikkumiehen kaulaan.
7v poikakin jaksoi juosta koko matkan ja oli tyytyväinen Jaksamiseensa, ei yleensä tykkää juosta.
Oikein onnistunut aamu siis vaikka satoi ja tuuli melko lailla. Mentiin siskolle ja haettiin subit subwaysta. Otin kananrinta subin joka muuten oli toimiva , mutta sipuli ja makeasipulikastike röyhtäytti vielä juoksun aikana. Ei siis sipulia enää 3 tuntia ennen maratonia mulle. Lepäilin hetken ja join vielä kahvit ennen lähtöä kisapaikalle. Jännitys alkoi kuplia vatsanpohjasta, mutta mitään paniikkia ei tullut. Juttelin 5 tunnin jäniksen kanssa junassa kun tunnistettiin maraton säilytys pussukat. Oli mukava turista junamatka niin jännityskään ei päässyt kunnolla päälle. Vein tavarat säilytykseen ja lähdin kohti kisahallia. Näin street teamille menevistä kavereista Suvin ja Sarin. Halaukset ja tsempit ja nokka kohti lähtöä.
Lähtö tulikin melko nopeasti ja laitoin kuulokkeet korville ja musan soimaan. Suunnon laitoin päälle vasta kun ylitin lähtöviivan, näin pystyisin seuraamaan nettoaikaani. Sateli jonkin verran, välillä kovaa välillä vaan vähän. Fiilis oli tosi hyvä. Hymyilytti. Täällä mä taas olen, Ylittämässä itseäni. Minä joka vajaa kolme vuotta sitten makasin sohvalla ja olin väsynyt enkä jaksanut innostua oikein mistään. Nyt juoksin ja nautin. Otin geelejä 7-10km välein.Urheilujuomaa muutaman kulauksen joka pisteellä ja vettä kippasin puolet päähän ja puolet suuhun. Banaania ja suolakurkkuja otin kaksi kertaa ja tummaa suklaata omasta kätköstä otin pari palaa. Suolaa myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähdin kovempaa kuin piti. Mun piti lähteä 6.30-6.40min km vauhtia, mutta lähdinkin 6.20-6.30. Meni niin kevyesti etten viitsinyt himmata. Pelkäsin kyllä etten jaksa maaliin tolla vauhdilla. Sade loppui ennen kympin kohtaa ja aurinkokin vilahteli. Sää oli loistava juoksuun.
17km kohdalla isäni tuli mun luokse ja tarjosi mehua pullosta. Juoksi mun rinnalla ja tsemppasi. Maistelin mehua pari kulausta ja otin seuraavalla juomapisteellä vain vettä. Juomapisteen lähellä oli äiti, sisko perheineen ja mieheni. Ihana tunne! /v siskonpojalle läpyt ja homma jatkui. Kierrettiin havisamandan kulmillta ja tultiin takaisin toisella puolella tietä ja siellä ne rakkaat taas oli! Huutelin vaan, että meen liian kovaa, mutten voi mitään sille, nyt kulkee. Mies sanoi että anna mennä vaan!! Ja minähän menin hymy huulilla ja musat korvilla. Näin Muutaman kerran katsojien joukossa juoksukaverini Mirvan joka tsemppasi ihanasti. Selitin hänellekin, että meen liian kovaa, hän vaan näytti, että mee vaan nyt ei höpötetä. Katja kpk 24/7 sivuilta bongasi minut ja juteltiin vähän aikaa, mutta en pystynyt pitkään juttelemaan, sen verran kovaa menin. Katja meni menojaan ja minä jäin jatkamaan omaa menoani. n. 30km kohdilla alkoi hidastumaan. Yritin koventaa vauhtia, mutta ei lähtenyt. Hätäännyin vähän, että tässäkö sitä ollaan, konttaan kohta maaliin. Annoin kuitenkin itselleni armoa ja menin pari kilsaa hiljempaa. Sitten tuntui taas normaalilta ja sain nostettua vauhtia. Taas hymyilytti 34 kilsan kohdalla, mä taidan pystyä tähän! Nautin tunnelmasta ja katselin kanssajuoksijoita. 35-36 kilsan kohdalla jalka kramppasi. pieni tunne ensin takareidessä, sitten kovempi ja tuntui koko reidessä. Hui..mitä nyt.. Suolaa suuhun ja laukka askeleita ja sivu hyppyjä yms. Siinä mä laukkasin baanalla, kuin kankea villivarsa. Mutta hyppelyt ja laukat helpotti kramppeja ja sain ne taka alalle. Näin taas Katjan, hänellä oli vaikeaa ja venytteli jalkojaan. Mirva juoksi finlandiatalon kohdilla mun kanssa ja ihmeteltiin, miten mulla menee näin kovaa. Jatkoin matkaa ja vähän alkoi jaloissa painaa viimeisen kilsan tullessa. Kaarsin stadionille ja poika 17v oli katsomossa ja huuteli mulle sinne sivuun tsemppejä, äiti ja isäkin oli siellä, kiljuin ja itkin!
Tää on kohta ohi. Hillitön loppukiri (ainakin tuntui siltä) ja muutama päänahka vielä ;) Maaliin ja tuuletukset ja kiljunnat! Jippii se oli siinä!!!!! Pysähdin ja jalka kramppasi täysin. koko jalka oli poissa pelistä hypin vaikeasti ensiapu ihmisen luo ja hän vei minut sisälle. Siellä venytettiin jalkaa vasta venytykseen ja vihdoin se hellitti. Kiitin j kävelin takaisin stadionille, vilkutin kannustusjoukoille, kaikki ok! Hain mitalin ja eväät ja nautin ihanasta kahvista! Tavarat kävin hakemassa säilytyksestä ja menin rakkaiden luo. Halit ja onnenkyyneleet. Vitsiläinen, mun aikakin oli parantunut 18 minuuttia! 4.35 on uusi ennätys. Ei helppoa, mutta ei vaikeaakaan. Ihana juoksu, pieniä takaiskuja, mutta ne kuuluu tähän. Tää on mun juttu.
Mä tykkään maratonista vaikka jalat on nyt jäykät, varpaissa on rakkuloita ja nivusissa on nirhaumat vereslihalla. Mä tykkään haastaa itseäni ja nauttia matkasta. Tein mielestäni melko fiksun juoksun. Ei se alku liian kova ollut, kun vain pari kilsaa oli hankalaa pitää sitä yllä. Tunnustelin ja kuulostelin tuntemuksia ja pidin hyvän fiiliksen mukana koko matkan.
Nyt lepoa ja vasta loppuviikosta pientä lenkkiä, olen päättänyt antaa aikaa myös palautumiselle, kuukauden päästä on puolimaratoni tallinnassa. Takomorunnersin seuraava vantaan lenkki on sauvakävelylenkki sunnuntaina klo 17.00. Tulkaa mukaan!! Takomorunnersin sivuilta ja juoksujalka vipattaa fb sivuilta lisätietoa. Nyt meen nukkumaan, huomenna taas arki jatkuu. Ihanaa viikkoa sulle!
